Vuonna 2015 kuvernööri Asa Hutchinson aloitti aloitteen osavaltiomme sotilaallisten laitosten ja niihin liittyvien talouskehitysintressien tukemiseksi ja edistämiseksi. ”Kansakunnan sotilaallinen läsnäolo Arkansasissa tukikohteidemme ja puolustussopimustemme kautta on elintärkeässä asemassa paitsi maamme puolustamisessa myös osavaltion taloudellisessa vakaudessa”, hän sanoi tuolloin.

Tosiasiassa puolustusmenot tukivat verovuonna 2015 noin 62 400 työpaikkaa, tuottivat 3 miljardia dollaria työtuloja, vaikuttivat osavaltion bruttotuotteeseen yli 4,5 miljardilla dollarilla ja tuottivat lähes 330 miljoonaa dollaria osavaltion ja paikallisia verotuloja.

Mitä laitokset siis tarkalleen ottaen lisäävät maan puolustuksen ja osavaltion talouden arvoa? Arkansasissa on tällä hetkellä viisi: Little Rockin ilmavoimien tukikohta, Pine Bluff Arsenal, Camp Robinson (Camp Pike) North Little Rockissa, Ebbingin ilmavoimien kansalliskaartin tukikohta Fort Smithissä ja Fort Chaffee Joint Maneuver Training Center, joka sijaitsee niin ikään Fort Smithissä.

Little Rockin ilmavoimien tukikohta
Little Rockin ilmavoimien tukikohta

Little Rockin ilmavoimien tukikohta

Little Rockin ilmavoimien tukikohta

Little Rockin ilmavoimien tukikohdassa

, jota on käytetty jo vuodesta 1955 lähtien ja jossa on nykyään yli 7500 aktiivista palveluksessa ollutta armeija- ja siviilivoimien jäsentä. Arkansasin sydämessä sijaitseva tukikohta käsittää yli 6 000 hehtaaria, johon kuuluu yksi kiitorata ja yksi rynnäkkölaskeutumisrata.

Tukikohdan isäntäyksikkö on 19. ilmakuljetuslentolaivue (19 AW, 19th Airlift Wing), joka on määrätty ilmavoimien liikkuvuusjoukkojen komentoryhmän (Air Mobility Command) 21. retkikunnan (21st Expeditionary Mobility Task Force) alaisuuteen. Suurimmalla C-130 Hercules -laivastollaan 19AW antaa humanitaarista apua katastrofien uhreille ja lennättää tarvikkeita ja joukkoja keskellä ennakoimattomia operaatioita vihollisalueilla.

Yksi tukikohtayhteistyökumppaniyksiköistään 314 Airlift Wing johtaa C-130 Center of Excellence -osaamiskeskusta, joka toimii puolustusministeriön, Yhdysvaltain rannikkovartioston ja 47 liittolaisvaltion ainoana C-130-koulutustukikohtana ja joka on maailman suurin laatuaan. Keskuksen vastuulla on kouluttaa vuosittain yli 1 200 oppilasta.

Keskus toimii käsi kädessä tukikohdan toisen yhteistyökumppanin, ilmavoimien kansalliskaartin 189. ilmakuljetuslentolaivueen (189th Airlift Wing of the Air National Guard) kanssa C-130-lentäjien, -navigaattoreiden, -lentosuunnistajien, -insinöörien ja -kuormankäsittelijöiden peruskoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa, joita annetaan kaikista aselajeista ja kaikista aselajeista peräisin oleville C-130-lentäjille, lentäjille, lentoinsinööreille ja kuormaajamestareille, joita koulutetaan taktisiin ilmakuljetuksiin ja lentotoimintaan liittyvissä tehtävissä. Ryhmä lentää C-130-koneilla taktisissa ilmakuljetustehtävissä, mutta pystyy tarjoamaan maailmanlaajuista tukea, mukaan lukien ilmailulääketieteellisiä tehtäviä, säätiedustelua, luonnonkatastrofien avustustehtäviä ja paljon muuta.

Pine Bluff Arsenal

Vuonna 1941 perustettu arsenaali toimi aluksi magnesium- ja termiittisytytystarvikkeita valmistavana ammuntatehtaana, jonka toiminta-ala oli liki 15 000 hehtaaria. Toisen maailmansodan aikana arsenaali laajeni ja työllisti yli 10 000 siviiliä ja toimi noin 350 sotilashenkilön tukikohtana.

Tänäkin aikana arsenaalista tuli kemiallisen sodankäynnin laitos, jossa valmistettiin ja varastoitiin aseita, kuten tappavia kaasuja, kranaatteja ja muuta. Tähän kuului myös biologisia aseita, vaikka presidentti Richard Nixon lopetti tämäntyyppisten ammusten käytön sen jälkeen, kun Vietnamin sodassa käytetyn myrkyllisen rikkakasvien torjunta-aineen Agent Orange vaikutuksista raportoitiin laajalti.

Arsenaali lopetti biologisen sodankäynnin tuotannon, mutta se ei merkinnyt laitoksen loppua. Osa sen työstä irtaantui ja siitä tuli National Center for Toxicological Research, joka on osa liittovaltion elintarvike- ja lääkevirastoa, joka on osa Yhdysvaltain terveysministeriötä.

Vuonna 2005 valtion urakoitsija aloitti toisen maailmansodan ajalta peräisin olevien vanhentuneiden ammusten, myös myrkyllisten aineiden, poistamisen paikan päällä; prosessi kesti lähes viisi vuotta. Samana vuonna Yhdysvaltain armeija valitsi arsenaalin kemiallisten, biologisten, säteily-, ydin- ja räjähdysaineiden (CBRN-E) teollisen ja teknisen huippuosaamisen keskukseksi (CITE). Vuodesta 2011 lähtien laitos on valmistanut kemiallisia puolustusvaatteita ja suodatinjärjestelmiä sekä kemiallisia, savu-, mellakantorjunta-, sytytys- ja pyroteknisiä seoksia ja ammuksia.

Camp Robinson (Camp Pike)

Camp Robinson on peräisin vuodelta 1917, joten se on Arkansasin vanhin laitos. Tuohon aikaan liittovaltion hallituksen oli luotava tilapäisiä asemia, joissa voitaisiin majoittaa ja kouluttaa tuhansia sotilaita taistelemaan ensimmäisessä maailmansodassa. Nykyinen sijaintipaikka North Little Rockissa valittiin sen jälkeen, kun Little Rockin kauppaneuvosto (vastaa kauppakamaria) tarjosi maata ilmaiseksi.

Rakentaminen – joka toi yli 10 000 työpaikkaa – alkoi kesäkuussa 1917. Noin kolme kuukautta myöhemmin ensimmäiset joukot alkoivat saapua kenraali Zebulon Montgomery Piken kunniaksi nimettyyn leiriin. Kolmen päivän kuluessa avaamisesta leirillä oli noin 1 500 miestä, ja kolmen vuoden kuluessa leirillä oli lähes 100 000 miestä.

Piken leiri oli aluksi 87. armeijakunnan 87. divisioonan jalkaväen koulutuskeskus, ja myöhemmin se muutettiin kotiutuskeskukseksi 3. joulukuuta 1918.

Kun ensimmäinen maailmansota päättyi, 3. jalkaväkidivisioona sijoitettiin sinne vuoteen 1922 asti, ja se aloitti oppilaitoksen auttaakseen sotilaita palaamaan takaisin elämäänsä kotimaassa.

Vuonna 1922 Camp Pike muuttui sellaiseksi, jollaisena tunnemme sen nykyään. Liittovaltion hallitus julisti aseman tarpeettomaksi ja palautti maan takaisin Arkansasin osavaltiolle. Kuvernööri Thomas McRae keräsi noin 470 000 dollaria myymällä tarpeetonta omaisuutta ja käytti sen leirin muuttamiseen Arkansasin kansalliskaartin koulutuslaitokseksi. Vasta vuonna 1937 leiri nimettiin uudelleen osavaltion entisen kuvernöörin ja Yhdysvaltain senaattorin Joseph T. Robinsonin mukaan.

Pian toisen maailmansodan alkamisen jälkeen liittovaltion hallitus otti Camp Robinsonin takaisin rakentaakseen uuden väliaikaisen laitoksen kansalliskaartin 35. divisioonalle, joka aktivoitiin vuodeksi joulukuussa 1940. Leiri kattoi 44 000 hehtaaria, ja siinä oli 6 763 rakennusta ja 5 425 telttamökkiä.

35. divisioona harjoitteli leirialueella ennen kuin se osallistui Arkansasin ja Louisianan maneuvereihin, jotka olivat armeijan laajamittaisia harjoituksia, joiden tarkoituksena oli tutustuttaa sotilaat paremmin taisteluun. Divisioona oli hyvin lähellä lopettaa vuoden mittaisen palveluksensa, kun japanilaiset hyökkäsivät Pearl Harboriin. Sen sijaan, että 35. divisioona olisi lähtenyt kotiin, se lähti länteen puolustamaan maata ja teki muutaman pysähdyksen Yhdysvaltojen sisällä ennen kuin se suuntasi Englantiin ja Omaha Beachille vuonna 1944.

Juuri edellisenä vuonna hallitus perusti leirin saksalaisille sotavangeille (POW). Camp Robinsonissa oli kerralla jopa 3 000 sotavankia.

Toisen maailmansodan aikana Camp Robinson toimi myös Branch Immaterial Replacement Training Centerinä, jossa sotilaita – erikoisalasta riippumatta – koulutettiin perustaisteluun, ja Medical Replacement Training Centerinä, jossa sotilaita koulutettiin lääketieteellisiin käytäntöihin. Molemmat organisoitiin myöhemmin uudelleen jalkaväen korvaavan koulutuksen keskukseksi, joka jatkoi harjoituksia vuoteen 1946 asti.

Tänään Camp Robinson käsittää noin 32 000 hehtaaria, ja siellä sijaitsevat kenraaliadjutantin toimisto ja Arkansasin yhteisjoukkojen esikunta. Arkansasin kansalliskaarti käyttää sitä enimmäkseen muun muassa ampumakoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen.

Ebbingin ilmavoimien kansalliskaartin tukikohta

Arkansasin ilmavoimien kansalliskaartin 188. siipi on sijoitettu Ebbingiin Fort Smithissä. Lentotukikohtaan perustettiin vuonna 1953 184. taktinen tiedustelulaivue (184th Tactical Reconnaissance Squadron), joka myöhemmin laajennettiin 188. taktiseksi tiedusteluryhmäksi (188th Tactical Reconnaissance Group).

Vuonna 2012 yksikkö ylpeili historiansa suurimmalla komennuksella, kun se lähetti 375 lentomiestä ja 10 A-10 ”Warthog”-pommikoneen Afganistaniin, jossa 188. siipi teki myös uusia taisteluennätyksiä.

Yksikön perustamisesta lähtien 188. siipi on majoittanut yhdeksän erilaista miehitettyä lentokonemallia, ja se on vaihtanut tehtäviään useita kertoja. Viimeisin muutos tapahtui vuonna 2013, jolloin se siirtyi hävittäjätehtävistä tehtäviin, joilla on useita ensisijaisia tehtäväkokonaisuuksia:

• MQ-9 Reaper kauko-ohjattavat lentokoneet
• Tiedustelu, valvonta ja tiedustelu
• Tarkkailu maailman ensimmäisellä avaruuteen keskittyvällä kohdistuslaivueella

Tehtävämuutos aktivoi uuden ryhmän (188th ISR Group), kolme uutta alaisuudessa olevaa laivuetta (153. tiedustelulaivue, 288. operaatioiden tukilaivue ja 188. tiedustelun tukilaivue). Se aiheutti myös 123. tiedustelulaivueen siirtämisen Little Rockin lentotukikohdasta Ebbingin ilmavoimien kansalliskaartin tukikohtaan.

Tänään 188. siipi omistaa ja käyttää yli 6000 neliökilometriä harjoitusaluetta, ja se voi myös harjoitella rajoituksettomissa ilmatiloissa joillakin alueilla jopa 30 000 jalkaan asti.

Fort Chaffee Joint Maneuver Training Center

Fort Chaffee Joint Maneuver Training Center

Fort Chaffee, joka sijaitsee Fort Smithin ulkopuolella, käsittää lähes 65 000 hehtaaria aluetta, jota käyttävät kaikki puolustusministeriön komponentit, mukaan lukien merijalkaväki ja merivoimat sekä paikalliset, osavaltioiden ja liittovaltion viranomaiset. Tilaan kuuluu joki, jonka molemmin puolin on maata, mikä osoittautuu ihanteelliseksi joen ylitysoperaatioita ja kaupunkitaisteluharjoituksia varten. Täällä järjestetään myös manööveriharjoituksia ja live-ammuntaharjoituksia.

Fort Chaffee oli toinen sotilaallinen laitos, jonka liittovaltion hallitus halusi rakentaa valmistautuakseen sotaan. Ensimmäiset sotilaat alkoivat saapua silloiseen leiriin heti Pearl Harborin pommituksen jälkeisenä päivänä. Vuosina 1942-1946 6., 14. ja 16. panssaridivisioonat harjoittelivat Fort Chaffeessa, jossa sijaitsi myös sotavankileiri.

Toisen maailmansodan jälkeen leiri nimettiin linnakkeeksi ja se toimi muiden divisioonien tukikohtana. 1960-luvun alkupuolella ja vuoteen 1974 saakka linnake koki useita inaktiiviseksi julistamisia ja uudelleenaktivointeja. Vietnamin sodan aikana Fort Chaffee oli tosin myrkyllisten torjunta-aineiden, kuten Agent Orangen, testauspaikka.

1970-luvun puolivälissä paikasta tuli käsittelykeskus, jossa Kaakkois-Aasiasta tulleille pakolaisille suoritettiin lääketieteelliset seulonnat, heille etsittiin sponsoreita ja heitä autettiin asumisjärjestelyjen turvaamisessa Yhdysvalloissa. Fort Chaffeen kautta tuli yhteensä yli 50 000 pakolaista. Uuden vuosikymmenen myötä, vuonna 1980, linnake muuttui sitten kuubalaisten pakolaisten uudelleensijoittamiskeskukseksi, jossa käsiteltiin yli 25 000 kuubalaista pakolaista.

Vuonna 1995 paikasta tuli Oklahomassa sijaitsevan Fort Sillan alainen laitos, ja liittovaltion hallitus luovutti osavaltiolle noin 7 000 hehtaaria. Loput yli 60 000 hehtaaria siirrettiin Arkansasin kansalliskaartille harjoituslaitosta varten. Vielä tänäkin päivänä linnakkeessa – joka on yksi kansalliskaartin yhdeksästä alueellisesta kollektiivisen koulutuskyvyn alueesta ja yksi kansalliskaartin 12:sta koulutustukikeskuksesta – on edelleen tärkeitä ampumaratoja, tiloja ja harjoitusalueita täyden spektrin operaatioita varten.

https://www.acq.osd.mil/log/mpp/.depot.html/Army_CITE_Designations_28Feb2017.pdf