Sikotauti on viruksen aiheuttama infektio, joka leviää ihmisestä toiseen suoran kosketuksen tai ilmateitse leviävien pisaroiden välityksellä. Sitä kutsutaan joskus tarttuvaksi parotiitiksi, ja se vaikuttaa ensisijaisesti sylkirauhasiin. Alkuoireet ovat tyypillisesti epäspesifisiä, kuten päänsärkyä, huonovointisuutta ja kuumetta, joita seuraa vuorokauden kuluessa parotidien (sylkirauhasten) tyypillinen turvotus.

Sikotauti on yleensä lievä lastentauti, johon sairastuvat tavallisimmin 5-9-vuotiaat lapset. Sikotautivirus voi kuitenkin tarttua myös aikuisiin, ja silloin mahdolliset komplikaatiot ovat todennäköisemmin vakavia. Sikotautikomplikaatioita voivat olla aivokalvontulehdus (jopa 15 prosentissa tapauksista), orkisiitti ja kuurous. Hyvin harvoin sikotauti voi aiheuttaa enkefaliittia ja pysyviä neurologisia vaurioita.

Turvallisia ja tehokkaita rokotteita sikotautia vastaan on ollut saatavilla 1960-luvulta lähtien. Rokote on useimmiten sisällytetty kansallisiin rokotusohjelmiin yhdistettynä tuhkarokko-sikotauti- vihurirokkorokotteena (MMR). Maissa, joissa on toteutettu laajamittainen immunisointi sikotautia vastaan, taudin esiintyvyys on vähentynyt dramaattisesti.

WHO suosittelee, että sikotautia koskevat torjuntastrategiat yhdistetään nykyisiin ensisijaisiin tavoitteisiin, jotka koskevat tuhkarokon ja vihurirokon torjuntaa tai hävittämistä. Kun päätös sikotautirokotteen ottamisesta mukaan on tehty, yhdistetyn MMR-rokotteen käyttöä suositellaan voimakkaasti.

WHO:n kannanotot

• Englannin- ja ranskankieliset versiot (helmikuu 2007)
  pdf, 331kb
• Täydellinen luettelo rokotteita koskevista WHO:n kannanotoista ja niihin liittyvistä asiakirjoista
• Rokotusaikataulut

Tautitaakka ja seuranta

• Mumps. seurantatiedot
• WHO:n seurantanormit

Rokoteaiheet

• WHO:n esivalmistetut rokotteet
• Rokotusten immunologinen perusta: Mumps
• Rokoteturvallisuus (sikotautirokotteet)
• MMR ja autismi