Yksessä ensimmäisistä lehdistötilaisuuksistaan Japanin ympäristöministerinä, jossa hän puhui kansainväliselle medialle englanniksi, Shinjiro Koizumi julisti, että ilmastonmuutoksen torjunnasta on tehtävä ”seksikästä”, ”siistiä” ja ”hauskaa”.

Englanninkieliseen korvaan huomautukset kuulostivat harmittomilta, jopa tylsiltä – vain yksi poliitikko, joka yrittää tehdä ilmaston lämpenemisen ylivoimaisesta haasteesta hieman vähemmän pelottavan. Japanissa se oli kuitenkin etusivun uutinen.

Koizumia tuomittiin Japanin politiikan joka puolelta kevytmielisyydestä ja kansainvälisellä näyttämöllä ministerille sopimattomasta käytöksestä. Osittain tämä johtui siitä, että japanilaista adjektiivia sekushii käytetään vain seksuaalisessa yhteydessä, mutta enimmäkseen se johtui siitä, kuka Koizumi on.

Pääministerinä vuosina 2001-2006 toimineen Junichiro Koizumin 39-vuotias poika on yksi Japanin tunnetuimmista miehistä. Nuori, komea ja lahjakas kommunikaattori Koizumi nousi otsikoihin, kun hän meni viime vuonna naimisiin tv-juontaja Christel Takigawan kanssa, ja nousi sitten uudelleen uutisiin, kun hän jäi isyyslomalle, mikä on edelleen epätavallista japanilaismiehille.

Nuorempaa Koizumia pidetään yleisesti tulevana pääministerinä. Nykyiselle pääministerille Shinzo Abelle Koizumin suosio on sekä etu että uhka, joten Abe teki hänestä ympäristöministerin viime syyskuussa. Tehtävää pidetään tärkeänä koetinkivenä, eikä kilpailijoista ole puutetta, jotka haluaisivat nähdä hänen kompastuvan.

Final Financial Timesin haastattelussa, joka pidettiin henkilökohtaisesti koronavirukselta suojaavan muoviseulan kanssa, Koizumi pysyttelee japanilaisessa kielessä selittäessään, miksi poliittiset toimet ovat Japanissa hitaita mutta tehokkaita.

Japani on esimerkiksi tunnetusti mieltynyt muovipakkauksiin – jokaisella karkilla on oma kääreensä, jokaisella banaanilla oma muovipussinsa – mutta Koizumi toivoo, että uusi supermarketkasseista perittävä maksu alkaisi muuttaa kansalaisten asenteita.

”Rehellisesti sanottuna syy maksun käyttöönottoon on se, että Japani ei ole tunnustanut muoviongelmaa, ja me haluamme, että näin tapahtuu”, hän sanoo. ”Se on suurin tavoite.” Hän huomauttaa kuitenkin paradoksista: Japani saattaa olla jäljessä muovipakkausten suhteen, mutta se on maailman johtava maa muovipullojen kierrätyksessä.

”PET-pullojen (polyeteenitereftalaatti) kierrätysaste on 20 prosenttia Yhdysvalloissa ja 40 prosenttia Euroopassa, mutta Japanissa se on 85 prosenttia”, hän sanoo. Ministerillä on joukko rekvisiittaa, joka osoittaa, miten maa on tehnyt pulloista kierrätettävämpiä ajan mittaan: vanhoista pulloista, joissa on hartsipohja ja metallikorkki, uusimpiin esimerkkeihin, joissa tuotemerkit on leimattu itse muoviin, joten kääreitä ei tarvita.

Japani ei ole tunnistanut muoviongelmaa, ja me haluamme, että niin tapahtuu. Se on suurin tavoite

Hänellä on myös sininen muovipullo Euroopasta osoittaakseen, että sellaista ei myydä Japanissa. Teollisuus on vapaaehtoisesti sopinut valmistavansa vain kirkkaita PET-pulloja, jotta ne on helppo kierrättää – malliesimerkki siitä, miten maa toimii ympäristöasioissa.

”Euroopassa on yleistä vain kieltää jotain. Japanissa yritämme viestiä mahdollisimman paljon, ja sitten valmistajat ja teollisuus tekevät vapaaehtoisesti”, hän sanoo. ”Ehkä eurooppalaisesta näkökulmasta sitä on vaikea ymmärtää, koska mikään ei tapahdu puhtaasti … mutta kuultuamme kaikkien valitukset me pääsemme eteenpäin.”

Ympäristöministerin tehtävässä Koizumi sai osavastuun erityisen hankalasta ongelmasta: mitä tehdä tuhansille tonneille saastunutta vettä, joka on varastoitu säiliöihin rampautuneessa Fukushiman ydinvoimalassa. Vaikka vesi johdettaisiin kuinka monta kertaa suodatusjärjestelmien läpi, radioaktiivinen isotooppi tritium jää jäljelle. Vettä lisätään joka päivä, ja varastointitila alkaa käydä vähiin.

Japanin talousministeriö aikoo puhdistaa veden niin pitkälle kuin mahdollista, laimentaa sen ja päästää sen sitten mereen. Useimmat tutkijat pitävät sitä ainoana käytännöllisenä vaihtoehtona. Mutta se on katkerasti epäsuosittu Fukushiman kalastusyhteisöjen ja suuren yleisön keskuudessa. Koizumin on vaikea navigoida politiikassa, eikä vähiten siksi, että hänen isänsä on suorasanainen reaktorien vastustaja, ja myös nuori ministeri on puhunut ydinvoimaa vastaan.

Fukushiman osalta ministeri hyppää näyttämään toista rekvisiittaa. Koizumin huoneen nurkassa on ruukkukasvi, säteilymittari ja kartta. Hänen mukaansa kasvi kasvaa Fukushiman reaktorien läheisyydestä peräisin olevassa puhdistetussa maaperässä.

”Jos katsoo säteilyn määrää, se on 0,05 tai 0,06 mikrosievertiä tunnissa”, Koizumi sanoo. Sitten hän osoittaa elein karttaa. ”Jos katsotte Lontoossa, Financial Timesin pääkonttorissa, se on kaksinkertainen: 0,1 mikrosievertiä tunnissa. Berliinissä se on 0,07. Pekingissä se on 0,07.”

Hra Koizumin pointti on riittävän selvä: Fukushiman voimalan ympärillä olevien puhdistettujen alueiden säteilytasot eivät ole uhka ihmisten terveydelle. Mutta entä vesi?

Kertovasti Koizumin vastaus on vähätellä Fukushiman mahdollisen päästön vaikutuksia. ”Isossa-Britanniassa ja muualla maailmassa sekä Japanissa sijaitsevista reaktoreista vapautuu tritioidut vedet”, hän sanoo. ”Jos siis Fukushiman osalta halutaan nostaa tätä kysymystä, on otettava huomioon se tosiasia, että reaktoreista vapautuu jo nyt tällaista vettä.”

Saastuneen veden vapauttamisen selittäminen saattaa ylittää jopa Koizumin suostuttelukyvyn, mutta hän on tehnyt paljon ympäristökysymysten profiilin nostamiseksi Japanissa.

Hän osoittaa seinällään olevaa toista karttaa, jossa näkyy Japanin prefektuurit ja kaupungit, jotka ovat sitoutuneet siirtymään nollahiilisyyteen vuoteen 2050 mennessä. ”Kun minusta tuli ministeri viime syyskuussa, niitä oli vain neljä. Nyt niitä on 101”, hän sanoo. ”Yli puolet Japanin väestöstä on nyt etenemässä kohti tätä tavoitetta. Se on mielestäni valtava asia.”