Tiedät, miten se menee: tapaat jonkun ja rakastut. Ehkä menette naimisiin, ehkä teillä on lapsia. Elätte, nauratte, rakastatte itsenne puhtaaseen autuuden tilaan, ja ajattelette, miten voin olla niin onnekas, että minulla on tämä uskomaton ihminen elämässäni! Mutta sitten, juuri kun vähiten odotat sitä, ja luultavasti jossain elokuun ja helmikuun välissä, se iskee – pelätty miesflunssa.

Totta kai tunnet tavallisen flunssan, mutta miesflunssa on kaikkea muuta kuin tavallinen. Miesflunssa on lajimme vitsaus, joka etsii ja tuhoaa lajimme jätkiä lievällä kurkkukipinällä, yöhikoilulla ja kipeillä raajoilla.

Nyt saatat miettiä: ”Voi vittu, mitä erilaista miesflunssassa voisi olla?”, mutta katso, et luultavasti ymmärtäisi, miten yksinkertainen virus- tai bakteeri-infektio voi tulla vasemmalta kentältä ja uhata kaikkea, mitä pidät rakkaana. Kuolema vaanii verhojen takana ja vetää lajimme urosten raskaasti peittämiä varpaita, viikatteet kädessä, vain valmiina korjaamaan sadon, jonka lievä yskä tai matala-asteinen kuume tuottaa.

Me naiset valitamme nähdessämme, kuinka vahvat, loistavat aviomiehemme kutistuvat silmiemme edessä varttuneiksi lapsiksi. Toki mekin saatamme kärsiä jostain sairaudesta, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen ihmiskunnan vitsaukseen, joka on pelätty miesflunssa! Sairaus on naiselle näissä skenaarioissa sitä, mitä tapahtuu kuumeisten kulmien hoitamisen ja viimeisten riitojen suorittamisen välillä. Tavallinen flunssa jää miehen flunssan jalkoihin, senkin typerä nainen! Se on yksinkertaista triagea, meidän on pelastettava kuoleva ensin!

Kaikki vitsit sikseen, ette voi täysin ymmärtää miestentulehdusta, ellette ole nähneet sitä käytännössä. Yritä kovasti olla pyörittelemättä silmiäsi, ettet missaa hetkeäkään piinasta.

Ah no, ainakin meillä on naurua – parasta lääkettä (ei-kuoleville tietysti).