Monille Sacramentolaisille ei ole jouluaikaa ilman matkaa Sacramento Balletin ”Pähkinänsärkijään”. Ainakin parin vuosikymmenen ajan se tarkoitti entisen taiteellisen johtajan Ron Cunninghamin versiota, joka perustui Lev Ivanovin ja Marius Petipan alkuperäiseen koreografiaan vuodelta 1892 Venäjän keisarilliselle baletille.

Tänä vuonna Sacramenton baletin taiteellinen johtaja Amy Seiwert esittelee oman versionsa ”Pähkinänsärkijästä”, joka sekin on saanut inspiraationsa Ivanovin ja Petipan tekemästä koreografiasta, niin kuin melkein kaikki versiot. Seiwert on yksi niistä vain puolesta tusinasta naiskoreografista koko maassa, joilla on parhaillaan tuotannossa oleva versio Pähkinänsärkijästä. Seiwertin baletin ja Cunninghamin baletin välillä on merkittäviä eroja, muun muassa useita, joista on tullut yleisön suosikkeja.

Kohtaus, jossa surevat hiirten armeijan jäsenet kantavat kuollutta kuningastaan paareilla (näytelty koomisen efektin vuoksi), on poistettu, koska Seiwertin mukaan sen sisällyttäminen siihen olisi ”Ronin kopioimista”. Kohtaus on niin tyypillinen Ronin leikkimieliselle huumorille, että voisin vain kopioida sen.” Kohtaus, jossa piparkakkupoika hyppää ulos uunista, karsittiin vastaavasta syystä.

Seiwertin versio on kunnianhimoinen ja havainnollistaa nykyaikaista herkkyyttä, joka on kotonaan historiallisessa baletissa. Yksi muutos Cunninghamin (ja muidenkin) versioon verrattuna on heti silmiinpistävä: päähenkilön nimi on Clairen sijasta Marie. Marie on tytön nimi E.T.A. Hoffmannin tarinassa ”Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas”, johon baletti perustuu. Seiwertin versiossa Marie on lähempänä 15-vuotiasta kuin 8-vuotias, kuten Claire esitettiin. Tämä mahdollistaa sen, että Marien rooliin voidaan valita balettiseurueen jäsen eikä lapsi.

Seiwert tuo Marieen ovelasti itsetuntemuksen, mikä antaa hänelle painajaiskohtauksessa voimaa kestää hiirten piina ja selvitä siitä itseluottamuksella, joka jää hänelle. Tämä antaa luonnetta tytölle, joka oli pohjimmiltaan tekosyy monelle hienolle tanssille hänen ympärillään.

Mutta Marien tekeminen tytöksi neitseellisyyden kynnyksellä mahdollistaa myös viattoman flirttailun nuoren miehen – leluntekijä Drosselmeyerin veljenpojan – kanssa. Juuri tämä hahmo on Marien mukana hänen matkallaan toisen näytöksen eksoottisiin unelmamaihin.

Ensimmäisessä näytöksessä on hienovarainen lisäys, joka ennakoi toisen näytöksen ”divertissementtejä” – erilaisia viihdyttäviä etnisiä tansseja. Seiwert sujauttaa ensimmäisen näytöksen juhlakohtaukseen joitakin eri kansojen nukkeja. Nuket palaavat – täysivaltaisina tanssijoina – toisen näytöksen viihde-esityksissä. Nukkeihin ei kiinnitetä huomiota – ehkä pieni virhe – joten niiden esiintyminen tanssijoina toisessa näytöksessä ei vaikuta niin fiksulta muutokselta kuin se onkin. Niiden esiintyminen ensimmäisessä näytöksessä antaa kontekstin niiden esiintymiselle Marien uniseikkailussa.

Nämä ja muutamat muut muutokset antavat Seiwertin balettitulkinnalle jatkuvuutta ja yllättävää sisältöä. Puvut, lavastus, Tšaikovskin musiikki ja balettiryhmän erinomainen tanssi tekevät baletista epäilemättä jatkuvan jouluperinteen.

Kysymys kuuluukin, kuinka kauan yleisöllä kestää, ennen kuin se omaksuu tämän uuden version yhtä täydellisesti kuin tutun, vuosikymmeniä vanhan esityksen.

”Pähkinänsärkijä” esitetään torstaista lauantaihin kello 19 ja perjantaista sunnuntaihin kello 14 yhteislyseon teatterissa 23. joulukuuta asti. Sunnuntain matinea on loppuunmyyty. Liput maksavat 25-100 dollaria. Lisätietoja , soita (916) 808-5181 tai käy osoitteessa SacBallet.org.

Kuvan on ottanut Keith Sutter.