42 vastauksena kysymykseen ”Miten päästä ulos simulaatiosta?”. Kysymys

Duglas Adamsin lueteltuihin ja tunnetuimpiin vaikutteisiin kuuluu brittiläinen kirjailija Charles Lutwidge Dodgson, joka tunnetaan yleisemmin kirjailijanimellä Lewis Carroll, jonka ansioksi luetaan merkittävä lastenkirjallisuuden teos Liisan seikkailut ihmemaassa.

Mutta Liisa-sarjan tarinoiden lisäksi Dodgson oli myös tuottelias runoilija, joka omistautui kirjoittamaan näennäisen järjettömiä runoja, jotka muistuttivat rakenteeltaan klassisten eeppisten runojen (kuten Ilias ja Mahabharata) rakennetta.

Nonsensoidut runoteokset ovat luonteeltaan hyvin samankaltaisia kuin fantasiaromaanit tai tieteisromaanit. Itse asiassa ne olivat yksi varhaisimmista tunnetuista kirjallisista luomisvälineistä, jotka mahdollistivat hengellisen symboliikan upottamisen sanoihin, joita jokainen saattoi lukea ja arvostaa, mutta ei välttämättä ymmärtää. Nonsensical runot ovat itse asiassa helpoimpia paikkoja kätkeä hyvin tärkeitä salaisuuksia näkyville.

The Hunting Of The Snark (And Rule Number 42)

”The Hunting of the Snark (An Agony in 8 Fits)” (suom. ”Snarkin metsästys (An Agony in 8 Fits)”) on Lewis Carrollin kirjoittama nonsensical runo, joka kirjoitettiin vuosien 1874 ja 1876 välillä. Se on luettavissa ilmaiseksi verkossa Project Gutenbergissä.

Image Credits: Project Gutenberg (The Hunting Of The Snark – Free Public Resource)

Runo on jaettu kahdeksaan alaosaan, ja siinä seurataan tarinaa epätavallisesta miehistöstä merellä, jonka tehtävänä on metsästää ”snarkkia”. Snarkkeja ei ole olemassa todellisuudessamme – se oli keksitty sana keksittyjen sanojen loputtomassa luettelossa, mutta jos sinulla sattuu olemaan jonkin verran tietoa ego-dissosiaatiosta ja ego-kuolemasta, ei ole vaikea huomata, että sana snark on epäsuora viittaus egon käsitteeseen (koettu identiteettisi).

Egolla eli ”koetulla identiteetillä”, jolla olet sinä, on seuraavat ominaisuudet:

  1. Se vastaa ”nimeäsi”.
  2. Se on se, miksi ihmiset tunnistavat sinut.
  3. Se kantaa kaikki havaitsemasi vahvuudet ja heikkoudet (ja määritelmällisesti siksi kaikki havaitsemasi vahvuudet ja heikkoudet liittyvät tähän ”ego”-identiteettiin).
  4. Se on sidottu simuloidun ”todellisuutesi” sääntöihin (koska ego itsessään on näkökulma, jonka kautta tarkastelet tätä simulaatiota).
  5. Se on vastuussa sekä mielihyvästäsi että kurjuudestasi.
  6. Se voi kokea kaiken, mutta ei voi kontrolloida mitään. Se päättää usein valittaa kokemuksianne ja valittaa edellä mainittua hallinnan puutetta.

Lisäämällä osoittimet yhdestä kuuteen pystyn tekemään helpon johtopäätöksen. Helpoin ja nopein tapa ”irrottautua simulaatiosta” ja ”päästä hallintaan” on irrottautua egon kynsistä.

Mikä tahansa on egon ulkopuolella:

  1. Ei vastaa ”nimeesi”.
  2. Ei ole se, millä ihmiset tunnistavat sinut.
  3. Hänellä on rajaton vahvuus (hallinta) eikä heikkouksia.
  4. Ei ole sidottu simuloidun ”todellisuutesi” sääntöihin (koska se ylipäätään kontrolloi ja projisoi simulaatiota).
  5. On vastuussa perimmäisestä onnellisuudesta ja perimmäisestä hallinnasta.
  6. Voi kontrolloida kaikkea, eikä mikään kontrolloi sitä – näin ollen määritelmällisesti kohtelee kaikkia kokemuksia passiivisina.

Ego on Clark Kent. Mutta Clark Kent on Teräsmies.

Huikein (ja luultavasti helpoin) asia ymmärtää tässä teoriassa on se, että kun olet ”metsästänyt snarkkisi alas”, ei oikeastaan ole enää paljon muuta jäljellä, kuin että ”toinen puolesi” ottaa vallan.

Sääntö numero 42 – Johdanto

Runossa Carroll on luonut eräänlaisen esipuheen kahdeksaan ”sovitukseen”, jossa mainitaan mielenkiintoinen, mutta outo sääntö – laivan tehokkaan navigoinnin vuoksi kukaan ei saa ”puhua” ”ruorimiehelle” ja ”ruorimies” ei saa ”puhua” kenellekään.

Hyväksyäksesi säännön numero 42 simulaatiosta irtautumista ohjaavaksi periaatteeksi sinun on ymmärrettävä, että pohjimmiltaan tämä on sääntö, joka ylläpitää tasapainoa ja harmoniaa maailmankaikkeudessa.

Kyllä, simulaatio on olemassa. Kyllä, on olemassa ego, ja kyllä, se on johdettu väärästä havaintokyvystä. Kyllä, on mahdollista poistaa ego yhtälöstä ja päästä hallitsemaan todellisuuttaan. Mutta jatkaaksesi sitä vaikuttamatta massiivisesti simuloidun ”todellisuutesi” yleiseen rauhaan ja harmoniaan, et saa puhua kenellekään muulle elävälle sielulle ominaisuudessasi/mielipiteessäsi ”Yli-ihmisenä”.

Photo by h heyerlein on Unsplash

Viimeinen sana sääntöön numero 42 (ja ehdotuksia siitä, miten edetä varovaisesti)

Se on itse asiassa, Sääntö numero 42, joka kieltää ehdottoman ja täydellisen sekä aikomuksen että menettelyn paljastamisen, kun kyse on simulaatiosta irtautumisesta. Ymmärrän, että tämä on teille surullista luettavaa, mutta se on sen kauneus. Ette voi jatkossakaan ymmärtää ja soveltaa sääntöä numero 42 tehokkaasti, jos paljastatte sen kokonaan. Sen täydellinen paljastaminen on sama kuin kertoisit ystävillesi, perheellesi ja rakkaillesi (tai tuntemattomille tai internetin lukijoille) pelisi tarkan luonteen. Ja jos teet näin, ihmiset joko pitävät sinua hulluna, tai jos he näkevät ideasi käytännössä, he pelkäävät sinua kovasti tai syrjäyttävät sinut. Mikä vielä pahempaa, he saattavat päätyä vahingoittamaan itseään tajuamatta täysin tekojensa seurauksia.

Säännön 42 noudattaminen ei ole helppoa. Noin puolet ihmisistä, jotka muodostavat enemmistön kaikesta julkisesta kanssakäymisestäsi, mukaan lukien henkilökohtaiset tuttavasi ja tuntemattomat, päätyvät arvostelemaan sinua, ajatuksiasi ja lähestymistapaasi. Mutta sen noudattamisen palkinnot ovat yhtä fantastiset – toinen puoli maailmasta resonoi säveliisi. Asiat tapahtuvat niin kuin haluat niiden tapahtuvan. Syvin tarkoituksesi toteutuu. Pystyt hallitsemaan kohtalon ”virtausta” parhaaksi katsomallasi tavalla vahingoittamatta itseäsi tai ketään muutakaan.

Saavuttamalla pääsyn salaisuuteen olet olet oletusarvoisesti ”vannoutunut vaitiolovelvolliseksi”.

Mutta jos etsintäsi on vienyt sinut näin pitkälle, minusta on reilua tehdä muutama ehdotus, jotka johdattavat sinua löytämään kaiken muun, mikä on vielä löydettävänä.

  1. Aivan kuten Deep Thoughtin paljastus ”42” vastauksena mandollistaa kysymyksen olemassaolon ja sekä kysymyksen että vastauksen pätevyyden, ”Säännön numero 42” tunnistaminen postuloi, että tie simulaatiosta irtautumiseen on todella olemassa.
  2. Transsendenttinen meditaatio on hyvin tärkeä väline kohti absoluuttista itsensä toteuttamista. Tämä on luultavasti suurin vinkki, jonka voin pudottaa.
  3. (Uudelleen)-katsokaa elokuva ”Birdman (or The Unexpected Virtue of Ignorance)” ja web-sarja Dirk Gently’s Holistic Detective Agency. Jälkimmäisestä kaikki alkoi minulle.

Omistettu Dirkille, Douglasille ja Deville.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.