Mytologiassa on se, että se on lähes täysin johdannainen. Prosessi, jossa vanhoja myyttejä kerrotaan uudelleen ja tarjotaan uusille sukupolville, luo vaihtelua ja evoluutiota. DERIVAATIO ei devalvoi jonkin asian kuulumista mytokseen. Jos näin olisi, lähes kaikki mytologiat olisivat kuolleet pois yhden sukupolven jälkeen, koska niitä ei olisi voitu siirtää tehokkaasti. Johtaminen, koska siinä ehdotetaan uusia tai vaihtoehtoisia versioita tapahtumista tai jopa edetään aiemmin tutkimattomiin suuntiin, ON itse mytologian laajentamista. Tarinat Herkuleksesta eivät nousseet eetteristä täydessä muodossa, kun Zeus keksittiin ensimmäisen kerran. Joku JOHTOI Herkuleksen tarinat olemassa olevista Zeuksesta kertovista tarinoista, ja samalla LAAJENSI koko myyttiä lisäämällä siihen uuden hahmon.

Ensiksikin, saisinko lähteen siitä, että Herkules on Zeuksen johdannainen? Toiseksi, en ole koskaan sanonut, että johdannaiset devalvoivat tai olisivat arvottomia. Minua ei kiinnosta, onko jokin asia johdettu jostain muusta, ellei kyseessä ole räikeä plagiointi. Minä välitän valehtelijoista. Välitän aitoudesta. Välitän siitä, että asioita liitetään johonkin muuhun totena, vaikka ne eivät sitä todellisuudessa ole. Jos joku esittelisi Tolkienin ”kadonneen” teoksen, välittäisittekö te siitä, että se on aito? Totta kai. Koska haluaisitte tietää, onko hän todella kirjoittanut sen vai ei. Sama koskee myyttejä. Haluan tietää, onko jokin myytti tai jokin sellainen todella muinaisten kreikkalaisten tai jonkun Tumblrin kirjoittama. Edelleen, ehkä asiat voivat olla osa myyttiä ilman, että ne ovat suorassa yhteydessä tai tulevat alkuperäisiltä kirjoittajilta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että niillä olisi sama ”totuudellisuus” (jos niin halutaan) kuin sillä, mikä sitä ennen oli. Good Omens on Abrahamin mytologian johdannainen, mutta se ei todellakaan ole uskonnollinen teksti. Se ei oikeastaan ole mytologiaa. Se perustuu siihen, mutta se itse ei ole sitä. Ellei joku tietysti päätä yrittää luoda uskontoa käyttäen sitä pyhänä tekstinä.

Kaikki myytit ovat fiktiota. Kaikki myytit ovat valheellisia. Näin erotamme ’väärän’ ja ’todellisen’ toisistaan myyttien suhteen.

Joo, toki. Mutta palatakseni takaisin aikaisempaan pointtiini.

Se on ero Star Trekin ja Star Trekistä kertovan fanifiktion välillä. Kumpikaan ei ole oikeasti totta, mutta toinen on silti toista todenmukaisempi.

Periaatteessa ’alkuperäinen’ on ehkä parempi ilmaisu kuin ’totta’.

Muuten sanominen on muuttumista uskonnollisesti puolueelliseksi, mikä on osittain syy siihen, miksi nostan esiin pointin siitä, että mytologia on uskontoa suurempi.

Mutta mytologia ei ole uskontoa suurempi. Mytologia tulee taas uskonnosta, ei päinvastoin.

Jos olisin kehittämässä mytologiaa vaikkapa peliä tai romaania varten ja joku muu taho yrittäisi luoda oman johdannaisensa, asenteeni olisi todennäköisesti se, että he saisivat vapaasti tehdä niin, mutta minä en käyttäisi sitä….koska se, mitä me molemmat lisäämme tuohon myyttiin, on se, että kummankaan meistä ei tarvitse olla johdonmukainen sen kanssa, mitä toinen luo.

Se on kai sitten vain henkilökohtaista makua. Tiedän, etten arvostaisi sitä.

Sen päättäminen, mitkä osat ovat sen arvoisia, että niitä siirretään eteenpäin jatkuvassa osallistumisketjussa, jää myöhempien lukijoiden tehtäväksi.

Emmekö sitten ota huomioon alkuperäisten tekijöiden tai nykyisten omistajien toiveita? Epäilen vakavasti, että Tolkien olisi pitänyt siitä, jos olisimme alkaneet pilkkoa hänen maailmaansa tai hylänneet Silmarillionin, laillisuusnäkökohtia lukuunottamatta.

Puhtaasti sanottuna nykyaikaisen osallistumisen väheksyminen mytologiaan ei tunnu käytäntönä kovinkaan kannatettavalta. Jos aiemmat sukupolvet olisivat omaksuneet tuon asenteen, mytologia ei olisi koskaan päässyt meihin.

Ei se ole devalvointia. Kyse on sen erottamisesta, mikä oli alkuperäinen lähde ja mikä on uutta. Se on valehtelijoiden paljastamista. Jälleen kerran: Minulla ei olisi ollut mitään ongelmaa Mesperyianin tai hänen luojansa kanssa, jos he olisivat tehneet selväksi, että kyseessä on heidän oma luomuksensa eikä todellinen kreikkalainen myytti. Minulla ei olisi ollut mitään sitä vastaan, että he olisivat kirjoittaneet tarinan, jos he olisivat tehneet selväksi, että se ei ole alkuperäinen kreikkalainen myytti.

Mutta se tuo minut toiseen ongelmaan tässä. Et näytä ajattelevan, että on olemassa ”alkuperäisiä kreikkalaisia myyttejä”. Että myyttiin voitaisiin lisätä mitä tahansa. Siinä on minun ongelmani. En usko, että sellaista voi tai pitäisi tehdä. Minusta tarvitaan määrittelyjä ja sääntöjä, jotta jokin asia voidaan sisällyttää johonkin, olipa kyse sitten mytologiasta tai jonkin elokuvasarjan kaanonista jne. Mikä ylipäätään tekee jostakin asiasta myytin osan? Samojen jumalien mainitseminen? Samojen hahmojen käyttö? Samat olennot? Käsitteet? Tapahtumat? Entä kommentit? Ovatko ne osa myyttiä? Jos Zeus mainitaan jossakin tarinassa, onko tämä tarina automaattisesti kreikkalaista mytologiaa? Onko Marvelin sarjakuvauniversumi osa myyttiä, koska Herkules on sen hahmo? Entä DC, joka sisältää koko panteonin? Entä kirjat, jotka perustuvat useisiin mytologioihin, kuten American Gods? Onko Dungeons ad Dragons osa myyttiä, koska se jakaa joitakin yksityiskohtia? Entä jos joku käyttää sanoja kutkuttava, narsistinen, kaiku jne? Mitä tapahtuu, jos sovellamme tätä logiikkaa muihin asioihin? Entä jos joku viittaa Tolkieniin tai hänen teoksiinsa? Tulisiko siitä silloin osa LOTR-kaanonia tai myyttiä tai mitä tahansa? Entä jos joku keksii jumalia norjalaisten tapaan ja yrittää sitten sanoa, että se on osa kreikkalaista myyttiä?

Miksi emme voi vain hyväksyä sitä, että tietyt asiat inspiroivat toisia ja että kirjailijat ja taiteilijat johdattavat asioita toisista asioista?