Kruununprinssi Akishino, krysanteemikruunun oletettu perillinen, ja hänen puolisonsa prinsessa Kiko vierailivat Puolan tasavallassa alkukesästä 2019, jolloin vietettiin Japanin ja Puolan välisten diplomaattisuhteiden solmimisen 100-vuotispäivää.

Satavuotisjuhlavuosi oli myös sopiva hetki kunnioittaa maiden välisiä pitkiä suhteita muilla tavoin. Japanin säätiö esimerkiksi myönsi vuoden 2019 Japan Foundation Award -palkintonsa Varsovan yliopiston japanintutkimuksen laitoksen professori Ewa Palasz Rutkowskalle hänen tutkimuksestaan ja kirjoituksestaan, joka käsitteli vähän tunnettuja historiallisia tosiasioita Japanin ja Puolan vuosisadan ystävyyssuhteista.

Japanin ja Puolan väliset luottamussuhteet juontavat juurensa Venäjän-Japanin sodan aikaan 1904-1905. Sodan sytyttyä Puolan kansa, joka oli tsaarin Venäjän ikeen alla, näki konfliktin mahdollisuutena saavuttaa itsenäisyys.

Joidenkin puolalaisten kerrotaan menneen niinkin pitkälle, että he ripustivat perhealttareilleen Neitsyt Marian ja Jeesuksen Kristuksen kuvien viereen Japanin keisarillisen laivaston yhdistetyn laivaston silloisen komentajan Heihachiro Togon kuvia.

Monet puolalaiset onnittelivat Japania sen voitosta Venäjästä ja samalla heistä tuli täynnä toivoa Puolan itsenäisyydestä.

Sata vuotta keskinäistä luottamusta

Heti Venäjän-Japanin sodan puhkeamisen jälkeen kaksi puolalaista matkusti Japaniin.

Yksi heistä oli Jozef Pilsudski, Puolan sosialistisen puolueen johtaja, josta tuli myöhemmin Puolan ensimmäinen valtionpäämies. Pilsudski ja hänen seuraajansa tarjoutuivat vilpittömästi yhteistyöhön Japanin kanssa ja ehdottivat ”puolalaisten legioonan” perustamista taistelemaan venäläisiä joukkoja vastaan japanilaisten sotilaiden rinnalla.

Pilsudskin ryhmä keksi ajatuksen toimittaa Japanille tiedustelutietoja Venäjän vastaisen sodan tueksi. He loivat myös hankkeen, jonka tarkoituksena oli saada Venäjän armeijaan värvätyt puolalaiset antautumaan vapaaehtoisesti Japanin armeijalle, koska he ajattelivat, että puolalaisten katoaminen taistelun kriittisessä vaiheessa olisi ollut raskas isku Venäjän armeijalle.

Toinen Japaniin saapunut puolalainen oli Roman Dmowski, maltillinen ja realistinen puolalainen poliitikko. Japanin eversti Genjiro Akashin hyvien palvelusten kautta Dmowski tapasi kenraali Gentaro Kojiman ja kenraali Yasumasa Fukushiman, jotka olivat Japanin yhteisen esikuntapäällikön toimiston jäseniä.

Dmowski oli mukana laatimassa Japanin hallituksen julkilausumaa, jossa kehotettiin Venäjän armeijan puolalaisia sotilaita loikkaamaan Japaniin. Eversti Akashi puolestaan heitti tukensa puolalaisten itsenäisyyspyrkimysten taakse ja ojensi auttavan kätensä heidän aseelliselle kansannousulleen muun muassa antamalla puolalaisille varoja aseiden hankkimista varten.

Tämän panoksen huomioon ottaen Japanin voitto Venäjän-Japanin sodassa tulisi ymmärtää paremmin. Voitto ei ollut yksin Japanin, vaan se oli seurausta Englannin ja Japanin liitosta ja Puolan kansan yhteistyöstä.

Syvenevät kahdenväliset suhteet

Puola palautti itsenäisyytensä Venäjästä marraskuussa 1918, Taisho-kauden seitsemäntenä vuonna, ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. 22. maaliskuuta seuraavana vuonna Japanin ja Puolan väliset diplomaattisuhteet solmittiin.

Sen jälkeen Pilsudski, josta tuli valtionpäämies vuonna 1918, myönsi puolalaiset ansiomitalit 51 japanilaiselle upseerille, jotka olivat ansioituneet erinomaisesti Venäjän-Japanin sodan taisteluissa.

Kahdenväliset suhteet syvenivät entisestään.

Japanin armeija oppi Puolalta erään keskeisen tekniikan – salakirjoituksen – kutsumalla puolalaisia sotilasupseereita Japanin puolalaisiin tilaisuuksiinsa vuonna 1923, minkä jälkeen japanilaiset upseerit opiskelivat puolalaisissa opinnoissaan salakirjoittajia. Minkä tahansa maan olisi tuskin mahdollista näyttää toiselle maalle, mitä kryptografiatekniikan hallitseminen vaatii, ellei näiden kahden maan välillä vallitsisi suuri luottamus. Puolalla oli selvästi valtava luottamus Japaniin.

Historiaa, joka kannattaa muistaa

Pilsudski kuoli vuonna 1935, Showa-kauden kymmenentenä vuonna. Kunnioituksena tälle Japanin hyvälle ystävälle hänen haudalleen Krakovassa, yhdessä Puolan kulttuurisesti ja poliittisesti merkittävimmistä kaupungeista, siroteltiin multaa Yasukuni-pyhäkön alueelta. Tämä on jälleen yksi osoitus Japanin ja Puolan välisten siteiden lujuudesta.

Myöhemmin, jopa keskellä toista maailmansotaa, jolloin nämä kaksi maata kuuluivat vastakkaisiin leireihin, ne pysyivät yhteydessä tiedustelun alalla niin, että sota-ajan Eurooppaa koskevia tietoja tuotiin salaa Japaniin.

Nämä vähän tunnetut historialliset tosiasiat Japanin ja Puolan ystävällisistä siteistä on viimein tunnustettu julkisesti, kiitos professori Palasz-Rutkowskan monivuotisen ja vaivalloisen tutkimustyön tuoreessa kirjassaan History of Polish-Japanese Relations 1904-1945 (puolaksi ja japaniksi, kustantaja Instytut Polski W Tokio).

Olemme liian tietämättömiä Puolasta

Japanin ja Puolan välisten suhteiden historiassa huomionarvoinen on tarina japanilaisten Siperiassa vuosina 1920-1922 toteuttamista puolalaisten orpojen pelastusoperaatioista.

Venäjän vallankumous tapahtui ensimmäisen maailmansodan aikana, minkä vuoksi Siperiassa asuneet puolalaiset joutuivat köyhyyteen. Puolaa hallinneet venäläiset olivat karkottaneet sinne monia puolalaisia poliittisten rikosten ja muiden syiden vuoksi. Venäjän sisällissodan vuoksi he eivät voineet palata kotimaahansa, vaikka Puolan itsenäisyys oli palautettu.

Tuloksena oli, että he ajautuivat äärimmäiseen köyhyyteen, ja monet kuolivat nälkään. Näissä oloissa Vladivostokissa asuvien puolalaisten järjestöt pyysivät Japanin hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin ”ainakin lasten pelastamiseksi.”

Tarina orpojen pelastamisesta Siperiassa

Japanin hallitus vastasi nopeasti avunpyyntöön ja pyysi Japanin Punaisen Ristin yhdistystä ryhtymään hankkeen koordinointiin. Japanin armeijan sotilaita oli sijoitettu Siperiaan Venäjän vallankumouksen jälkeen ja he olivat siellä auttamassa. Lopulta vuosina 1920-1922 pelastettiin yhteensä 765 puolalaista orpoa, jotka olivat hajallaan monilla Siperian alueilla.

Orvot kuljetettiin sotilasaluksilla Vladivostokista Tsurugan kaupungin satamaan Japanin Fukuin prefektuurissa. Sen jälkeen heitä hoidettiin Tokiossa ja Osakassa sijaitsevissa lastenkotilaitoksissa.

Tässä on tarinallinen tapaus, joka sattui, kun lapset olivat palaamassa kotiin. Puolalaiset orpolapset, joista oli huolehdittu suurella hellyydellä hoitolaitoksissa, joihin heidät oli sijoitettu, kieltäytyivät lähtemästä Japanista. Erotessaan lopulta vastentahtoisesti orpolapset lauloivat ”Kimigayo” – Japanin kansallislaulun – noustessaan Puolaan matkalla olleeseen laivaan ja ilmaisivat näin kiitollisuutensa tunteita.

Kunnianosoitus ja muistaminen

Myöhemmin koitti aika, jolloin Puolalla oli mahdollisuus antaa takaisin Japanille.

Seitsemänkymmentäviisi vuotta sen jälkeen, kun orvot oli palautettu kotimaahansa, Puola oli niin ystävällinen, että se kutsui japanilaisia lapsia, jotka kärsivät suuria menetyksiä vuoden 1995 suuressa Hanshin-Awajin maanjäristyksessä. Lapset, joista monet olivat kotoisin Kobesta ja Länsi-Japanin lähialueilta, lähtivät Puolaan ja viipyivät siellä vuosina 1995-1996, kun maanjäristyksen aiheuttamaa kaaosta ja menetyksiä selvitettiin. Puola toisti tämän ystävällisyyden vuoden 2011 suuren Itä-Japanin maanjäristyksen jälkeen.

20. marraskuuta 2018 Varsovan esikaupunkialueella sijaitseva peruskoulu nimettiin puolalaisia orpolapsia pelastaneiden Japanin armeijan operaatioiden mukaan: ”Siperian orpojen muiston peruskoulu”. Yllättäen koulun lipun motiiviin kuuluivat ”nousevan auringon” ja kirsikankukan kuviot.

Kun tämä kirjoittaja vieraili koulussa heinäkuussa 2019, peruskoulun yhteydessä toimivan päiväkodin oppilaiden valtava kuoro toivotti minut tervetulleeksi laulamalla ”Kimigayo”. Oli liikuttavaa nähdä, että vielä nytkään puolalaisten kiitollisuuden tunne Japania kohtaan sata vuotta sitten tapahtuneesta lasten pelastamisesta ei ole haihtunut.

Monet japanilaiset ovat syvästi tietämättömiä niistä sydäntälämmittävistä siteistä, jotka ovat sitoneet Japanin ja Puolan toisiinsa kahdenvälisten suhteiden vuosisadan ajan.

Vähemmän ovat vielä tietoisia siitä, että Puola on yksi maailman japanilaismyönteisimmistä kansakunnista. Saattaa olla oikea aika muuttaa tämä, sillä vuonna 2020, Reiwa-aikakauden toisena vuonna, tulee kuluneeksi 100 vuotta Japanin ensimmäisestä kansainvälisestä humanitaarisesta avustustoiminnasta Puolan kanssa.