”Powderfinger” on Rust Never Sleepsin toisen, sähköisen puolen ensimmäinen kappale. Allmusic-kriitikko Jason Ankeny kuvailee albumin lempeämpää, akustista ensimmäistä puolta seuraavaa kappaletta ”yhtäkkiseksi, melkein sokaisevaksi metamorfoosiksi, mikä on täysin asian ydin – se on laukaus, jota et koskaan nähnyt tulevan”. Sanoitukset ovat postuumisti kerrottu kertomus nuoresta miehestä, joka yrittää suojella perhettään lähestyvältä tykkiveneeltä. Hän tajuaa, että kaikki vanhemmat miehet eivät ole käytettävissä, ja jättää hänet ”ajattelemaan”. Alun epäröinnin jälkeen hän lopulta ryhtyy toimeen ja lopulta kuolee. Hän kuvaa kuolemaansa karmaisevalla rivillä ”kasvoni roiskuvat taivaalla”. Johnny Rogan kuvaa viimeistä säkeistöä hahmon ”liikuttavaksi epitafiksi”:

Just think of me as one you never figured Would fade away so young With so much left undone Remember me to my love; I know I’ll miss her

Rivit niin nuoresta pois hiipumisesta kaikuvat repliikkiin ”it’s better to burn out than to fade away” (parempi palaa loppuun kuin hiipua pois), jonka Young laulaa Rust Never Sleeps -levyn avauslaulussa My My My Hei Hey Hei (Out of the Blue). Ankenyn mielestä kappaleen ensimmäisen persoonan kerronta ”tuo mieleen perinteisen kansantarinan”, mutta musiikki on ”sytyttävää rock & rollia”, ja hän kehuu Youngin kitarasoolojen ”myyttisiä mittasuhteita”, kun tarina lähestyy ”ahdistavaa” loppuaan. Allmusic-kriitikko William Ruhlmann kuvailee kappaletta ”merkittäväksi” ja pitää sitä Rust Never Sleepsin hienoista kappaleista parhaana. Rogan kuvailee sitä yhdeksi ”Youngin suurista kertovista kappaleista” ja ”lähes elokuvamaiseksi toteutukseltaan”. Rogan kehuu myös Crazy Horsen taustatukea ”ihanteelliseksi”, joka sallii Youngin ”antaa kappaleelle eeppisen merkityksen”. Rolling Stonen kriitikko Paul Nelson vertasi kappaleen väkivaltaa Apocalypse Now -elokuvan Robert Duvallin helikopterikohtaukseen siinä mielessä, että se on ”sekä kauhistuttavaa että houkuttelevaa – meille ja sen kertojalle – kunnes on liian myöhäistä”. Nelsonin mukaan se synnyttää ”traumatisoivaa” jännitystä ja ”sietämätöntä” empatiaa ja kiehtovuutta, kun hän ”kiristää ruuvit nuorekkaaseen sankariinsa galvanisoivalla kitaransoitolla, samalla kun Crazy Horse päästää irti kaikesta, mitä heillä on”. Nelson huomauttaa, että musiikki sisältää ”nousevien nuottien sarjan, jonka katkaisee tappava laskeva sointu”, mitä kriitikko Greil Marcus kuvasi ”fatalismiksi fraasissa”.

Rolling Stonen avustava päätoimittaja Rob Sheffield kutsuu ”Powderfingeriä” ”miesväkivallan manaukseksi, jossa haulikon voima-akordit nousevat punkrockin haasteeseen”. Kirjoittaja Ken Bielen vertaa ”Powderfingeriä” film noiriin, koska kertoja on kuollut ennen kappaleen alkua, ja toteaa, että kappale ”on säilynyt suuressa arvossa vuosikymmenien ajan”. Bielen pitää teemana ”nuorten traagista ja tuhlailevaa menettämistä maiden ja niiden johtajien välisissä konflikteissa. Nelson esittää, että vaikka se avaa Crazy Horsen Rust Never Sleeps -levyn rock ’n’ roll-puolen, se on levyn ”puhtainta folkinarratiivia”. Rolling Stonen ”500 Greatest Albums of All Time” -listalla todetaan, että ”Powderfingerillä” ”Youngin kitara osuu taivaalle kuin koskaan ennen”. Kriitikko Dave Marsh väitti, että ”Young kirjoitti niin loistavan lausunnon amerikkalaisesta nihilismistä ja epätoivosta kuin yksikään rock-kirjailija on luonut.”