Pokémon-spinoffit ovat vaihtelevan menestyksekkäitä. Jotkut, kuten Pokémon Quest tai Magikarp Jump, ovat suloisia seikkailuja, jotka tuntuvat rakkaudella tehdyiltä. Toiset, kuten Pokémon Pinball, Pokémon Snap tai Pokémon Stadium, tarjoavat hölmöjä ja hauskoja tapoja tutkia rakastettua sarjaa. Ja sitten on vielä Pokémon Mystery Dungeon: Rescue Team DX, peli, jota on parasta pitää erittäin kalliina, Pokémon-aiheisena fidget spinnerinä.

Rescue Team DX on uusintaversio Pokémon Mystery Dungeonista: Blue Rescue Team ja Red Rescue Team, vuonna 2005 Nintendo DS:lle ja Game Boy Advancelle julkaistu toisiaan täydentävä pelipari. Kuten alkuperäisessäkin pelissä, pelaaja omaksuu pokémonin roolin, joka muodostaa pelastusryhmän. Tehtävissä sukelletaan yleensä satunnaisesti luotuihin luolastoihin etsimään esineitä ja pelastamaan kadonneita pokémoneja. Yksinkertainen konsepti tekee Rescue Team DX:stä täydellisen pelin lyhyelle työmatkalle tai sarjaa katsellessa, kunhan et odota mitään merkittävää.

Rescue Team DX:ssä on omituinen luonne, sillä se alkaa sillä, että sinä, ilmeisesti ihminen, huomaat muuttuneesi pokémoniksi. Se, kuka sinusta tulee, päätetään lyhyen kysymys-vastaus-persoonallisuustestin avulla, vaikka sinulla on mahdollisuus ohittaa tuloksesi ja valita vapaasti pelin pienestä hahmovalikoimasta. Tämän jälkeen valitset jäljelle jääneistä pokémoneista kumppanin, joka taistelee rinnallasi. (Vaikka aloitit tietokilpailun useita kertoja uudelleen, sekä demo että koko peli ilmoittivat toistuvasti, että olen Charmander. Hyväksyin lopulta kohtaloni ja valitsin ilmeisesti Bulbasaurin parikseni.)

Rescue Team DX:n maailma on pieni. Jokaisena pelipäivänä vietät jonkin verran aikaa pomppimalla pienessä kylässä poimien uusia tehtäviä, harjoittelemalla dojossa, nappaamalla tai varastoimalla esineitä ja valmistautumalla muutenkin luolastoon ryömimiseen. Tehtävät vievät sinut monitasoisiin luolastoihin, joissa voit hakata vihamielisiä pokémoneja ja napata esineitä. Taistelut ovat vuoropohjaisia, joissa voit ampua liikkeitä napin napautuksella. Toisinaan pokémon, jonka olet juuri pieksänyt, päättää jostain syystä liittyä seuraasi.

Pokémonistasi on huolehdittava kevyesti, kun ne tutkivat sitä. Jos vietät liikaa aikaa vaeltelemalla tai tappelemalla, ne sammuvat. Perusterveydenhuollon ohella sinun on myös pidettävä niiden vatsat täynnä ruokkimalla niitä. Tämä ominaisuus vaikuttaa lähinnä siltä, että se pitää vaeltelusi kurissa; lattiat ja luolastot eivät yleensä ole liian suuria, mutta voit helposti pakata monta tehtävää yhdelle matkalle, jotta koko kokemus olisi nopeampi. Kunnollisella huolellisuudella voit silti halutessasi suorittaa useita tehtäviä kerralla tai poistua luolastoista etuajassa – mutta se on tuttua rutiinia, jonka omaksuminen ei vie aikaa.

Tämä pätee lähes kaikkeen Rescue Team DX:ssä, joka ei juurikaan puhalla uutta henkeä yli kymmenen vuotta vanhoihin peleihin. Kuten useimmissa Pokémon-peleissä, myös tässä pelissä on keräilyelementti; lisätessäsi uusia taistelijoita riveihisi tarvitset sekä heidän halunsa liittyä seuraasi että leirin, jossa heidät voi majoittaa. Kun olet liittynyt leiriin, voit kierrättää heitä tehtäväkohtaisesti vaihtamalla kolmen Pokémonin kokoonpanoa. Rescue Team DX on lisännyt peliin Mega Evolved -pokémoneita, mutta peli on pohjimmiltaan sama, ja vietät edelleen paljon aikaa napinmurskaamalla päämäärättömästi nappeja seikkailusi läpi.

Pokémon Mystery Dungeon: Rescue Team DX on täysin käyttökelpoinen uusintaversio, joka tekee juuri tarpeeksi puolustaakseen olemassaoloaan. Switch-pelinä se on kieltämättä söpö; uusi, pehmeä taidetyyli sopii siihen hyvin. Pidän Charmanderin pienestä bandanasta. Mutta muuten haaleassa kokemuksessa ei ole juuri muuta kehuttavaa. Se on vähän kuin söisi ruokaa, jonka maustamisen on unohtanut. Toki se on mautonta, mutta se täyttää perustarkoituksensa.

Pokémon Mystery Dungeon: Rescue Team DX on saatavilla Nintendo Switchille.