Keskustelu
Tässä tutkimuksessa pyrittiin arvioimaan, voidaanko LD- ja PDL-tila havaita CBCT:llä. CBCT-kuvauksen raportointia koskevia ohjeita ei ole saatavilla, joten tässä tutkimuksessa arvioitiin, voidaanko LD- ja PDL-tila raportoida CBCT:ssä. Tämän tutkimuksen työhypoteesina oli, että poikkileikkauskuvaus antaisi paremman kuvanlaadun kuin PR-kuvaus LD:n ja PDL-tilan havaitsemiseksi.
Positiivisten yhteyksien suuri määrä tarkoittaa, että periapikaalit ja CBCT-kuvaus pystyivät yhtä hyvin osoittamaan LD:n. Tämä viittaa siihen, että LD:n näkyvyys on parantunut marginaalisesti. Sidonnaisuuksien ja positiivisten pisteiden yhdistäminen viittaisi siihen, että CBCT:ssä näkyvyys oli joko samanlainen tai parantunut. Etuhampaiden LD:n visualisoinnissa oli eniten tasapisteitä koronaalileikkauksissa ja vähiten tasapisteitä CBCT:n sagittaalileikkauksissa verrattuna PR:hen, mikä osoittaa LD:n näkyvyyden olevan parempi koronaalileikkauksessa ja huonompi sagittaalileikkauksessa etuhampaiden osalta. Tämä voi olla uskottavaa, koska koronaalinen CBCT-kuvaus on vastaava leikkaus, jossa PR:tä tarkastellaan. Tämä voi johtua myös siitä, että sagittaalileikkauksessa näkyy ohut bukkaalinen kortikaaliluu. Lääkäreitä kehotetaankin tarkastelemaan etuhampaiden LD:tä koronaalisissa leikkauksissa. On myös huomattava, että radiologit voisivat raportoida LD:n mieluiten koronaalileikkauksesta.
Takahampaiden LD:n tarkastelu sagittaalileikkauksessa nähtyjen siteiden enimmäismäärä ja koronaalileikkauksessa nähtyjen siteiden vähimmäismäärä verrattuna PR:hen osoittaa, että LD:n näkyvyys on paras sagittaalileikkauksessa ja huono koronaalileikkauksessa takahampaiden osalta. Tämäkin johtuu siitä, että posterioristen hampaiden periapikaalit näkyvät CBCT:n vastaavassa sagittaalileikkauksessa. Kliinisiä lääkäreitä kehotetaan siksi tarkastelemaan LD:tä posterioristen hampaiden osalta CBCT-kuvauksen sagittaalisissa osissa. On myös huomattava, että radiologit voivat raportoida posterioristen hampaiden LD:n sagittaalileikkauksesta.
PDL-tilan arvioimiseksi etuhampaiden kohdalla suurin määrä sidoksia nähtiin koronaalileikkauksissa, ja suuri määrä sidoksia nähtiin myös CBCT:n sagittaalileikkauksissa verrattuna PR:hen, mikä osoittaa, että PDL-tila on paremmin näkyvissä kaikissa leikkauksissa. Tämä voi johtua siitä, että koronaalinen CBCT-kuvaus on vastaava leikkaus, jossa PR:tä tarkastellaan. Tämä johtuu siitä, että PDL-tila, joka on säteilyn läpinäkyvä rakenne, erottuu paremmin viereisen röntgenläpinäkyvän alveoliluun ja hammasrakenteen kanssa.
PDL-tilan arviointi posterioreissa osoitti, että solmujen suuri määrä ja vähäinen negatiivisten sijoitusten määrä merkitsevät sitä, että periapikaalisilla kuvilla ja CBCT:llä pystyttiin yhtä hyvin osoittamaan PDL-tila, ja se viittaa siihen, että PDL-tilan näkyvyys on parantunut marginaalisesti. Tämä taas johtuu siitä, että koska PDL-tila on säteilyn läpäisemätön, se voidaan rajata paremmin röntgenläpinäkyvän hammasrakenteen ja alveoliluun kanssa.
Tutkimuksessa, jossa arvioitiin neljää CBCT-järjestelmää kuvien subjektiivisen laadun eroavaisuuksien varalta ihmisruumiin alaleuassa, päädyttiin siihen tulokseen, että kolmiulotteinen Veraviewepocs-järjestelmä (FOV-kuvausalueet: 4 × 4: voxelien koko: 0 %.125 mm3) kuvat olivat korkealaatuisimpia useimpien arvioitujen ominaisuuksien osalta, mukaan lukien LD- ja PDL-tila, kun taas Iluman matalaresoluutioiset (vokselikoko 0,3 mm3) skannaukset arvioitiin heikkolaatuisimmiksi kuviksi. Mielenkiintoista on, että Gaudino ja muut ehdottivat, että PDL-tilan havaitseminen oli huomattavasti parempaa magneettikuvauksessa (MRI) kuin CT:llä tai CBCT:llä. LD näkyi myös parhaiten magneettikuvauksessa kuin tietokonetomografiassa (ei havaittu) ja CBCT:ssä (havaittiin epätasaisesti).
Tässä tutkimuksessa tietokannasta haettiin sekä PR- että CBCT-kuva samasta potilaasta. Tämä saattaa poiketa merkittävästi kuivasta alaleuasta/kallosta tehdyistä kuvista, sillä röntgensäde heikentyy kulkiessaan ulkoisen pehmytkudoksen lisäksi myös luun sisällä olevan pehmytkudoksen läpi. Kuvan kontrasti on suurempi, kun luu kuvataan ilmaa ja vettä vasten, kuten kuivassa kallossa, kuin kuvattaessa luu pehmytkudosta vasten, kuten potilaiden tapauksessa. Kuivia kalloja kuvattaessa voidaan saada parempilaatuisia kuvia, koska kuvan kontrasti on suuri, mikä helpottaa rakenteiden ja rakenteiden rajojen hahmottamista. Luuta ympäröivä pehmytkudos ei ainoastaan vähennä tätä kontrastia, vaan se myös muodostaa ylimääräisen sirontasäteilyn lähteen, mikä muuttaa kuvan kontrastia. Pehmytkudosvaimennuksen lisäksi röntgenkuviin voi vaikuttaa kuvanlaadun heikkeneminen metallisten artefaktien ja potilaan liikkeen vuoksi.
Kaikkien monitasoisten leikkausten sisällyttäminen kuvaan osoitti, että kolmiulotteinen kuvantaminen kykenee visualisoimaan LD:n alueilla, joilla tavanomaiset kuvantamismenetelmät eivät riitä. CBCT:n diagnostisen tarkkuuden ero anterioristen ja posterioristen hampaiden välillä johtuu todennäköisesti parodontaaliluun erilaisesta morfologiasta näiden alueiden välillä. Sekä LD- että PDL-tila näkyivät hyvin CBCT:n koronaalileikkauksessa etuhampaiden osalta, kun taas sagittaalileikkauksessa LD:n esiintymistä oli vaikea kommentoida, erityisesti bukkaalipuolella, mikä voi johtua siitä, että bukkaaliset kortikaalilevyt ovat ohuempia etualueella ja alveolaariluu kapenee kohti alveolaariluun harjaa. Monijuurisissa hampaissa LD:n visualisointi oli vaikeaa, koska juuret olivat lähekkäin.
Lamina dura (valkoinen nuoli) ja PDL-tila (musta nuoli) havaittu takimmaisissa hampaissa kuten (a) periapikaaleissa ja kartiokeilatietokonetomografian leikkauksissa (b) koronaalinen, (c) aksiaalinen ja (d) sagittaalinen
Kaikki aiemmat tutkimukset on tehty määritellä CBCT-kuvauksen tehokkuutta LD- tai PDL-tilan näyttämisessä on tehty in-vitro-tutkimuksissa. On tärkeää, että in vitro -tutkimusten jälkeen tehdään kliinisiä tutkimuksia, jotta röntgenlöydöksille saadaan korkeamman tason näyttöä-haastetta-varmistusta. On tärkeää huomata, että tämä on ensimmäinen in vivo -tutkimus, jossa LD- ja PDL-tilan näkyvyys havaitaan CBCT-kuvauksessa.