BELFAST – Sharon Carrilloa vastaan käydyn oikeudenkäynnin neljännen päivän jälkipuoliskon aikana valamiehistölle ja katsojille näytettiin lisää kuvia. Kun Mainen osavaltion poliisin tietokonerikosten rikostekninen analyytikko Dawn Ego oli edelleen todistajanaitiossa, näytettiin yli tusina kuvaa, jotka kuvasivat Carrillon kotitalouden kameroista talteen otettuja kotidokumentteja Marissan vammoista.

Joulukuun 11. päivä oli neljäs päivä Sharon Carrillon oikeudenkäynnissä. Sharon Carrillo ja hänen silloinen aviomiehensä Julio Carrillo pidätettiin ja heitä molempia syytettiin välinpitämättömästä murhasta Sharonin tuolloin 10-vuotiaan tyttären Marissa Kennedyn kuolemasta. Julio Carrillo tunnusti syyllisyytensä heinäkuussa, ja hänet tuomittiin 55 vuodeksi vankilaan.

Vaikka suurin osa valokuvista näytettiin oikeussalin suurella näytöllä, joitakin näytettiin vain valamiehille ojentamalla kuva ympäriinsä. Jotkut valamiehet katselivat kuvia useita sekunteja, kun taas toiset vilkaisivat niitä vain ennen kuin ojensivat niitä eteenpäin. Yksi valamies pyyhki kyyneleitä silmistään. Useat henkilöt itkivät eri kohdissa valokuva- ja videonäytöksiä.

Näytetyt valokuvat olivat osa niistä 6 500:sta, jotka otettiin Carrilloilta otetuista yhteensä yhdeksästä puhelimesta ja niistä, jotka Sharonin isä löysi Carrillon kodista ja luovutti hänen puolustusryhmälleen, joka luovutti ne Mainen osavaltion poliisille.

Valamiehille näytettiin myös useita videoita. Yhdessä Sharon istuu selkä kameraan päin perheen yhteisen makuuhuoneen suurimman sängyn reunalla Julion kertoessa.

”Tänä aamuna kello 8:sta lähtien hän on ollut taas siinä on huutanut, yksi 16 kuukauden ikäinen, yksi…. Sharon Carrillo täytyy laittaa vankilaan pitkäksi aikaa ja menettää kaikkien lastensa huoltajuus…. Toivon, että hän menettää kaikki lapsensa, kiitos kun kuuntelit.”

Toisella videolla Sharon nähdään istumassa lattialla poikansa kanssa, kun Julio käskee häntä ”nostamaan perseesi lattialta nyt ja olemaan äiti”. Video päättyy siihen, kun Sharon ryömii pois käsillään ja polvillaan käskien Julion ”häipyä” hänestä.

Marissa nähdään myös useissa videoissa rukoilemassa Julioa lopettamaan hänen tallentamisensa kameralla.

Valamiehille näytettiin yli 17 valokuvaa, jotka saatiin talteen yhdeksästä tutkitusta matkapuhelimesta, ja useimmissa niistä näkyivät Marissan vammat.

Joitakin kuvissa esiintyviä vammoja olivat muun muassa naarmut käsivarressa, Marissa istumassa alasti tuolilla mustin silmin ja violetin eri sävyisiä mustelmia ympäri hänen kehoaan. Lähikuva vangitsee äärimmäiset ja laajat mustelmat Marissan jaloissa ja lonkassa. Suurin osa kuvista, jotka dokumentoivat Marissan laajat ja hirvittävät vammat, otettiin 24. helmikuuta, päivää ennen hänen kuolemaansa.

Mainesin osavaltion johtava oikeuslääkäri, tohtori Mark Flomenbaum, todisti 11. joulukuuta Marissan saamista vammoista.

Flomenbaum kertoi tehneensä uransa aikana 2 000-3 000 ruumiinavausta ja sanoi, että Marissa Kennedyn kuolinsyy oli pahoinpidellyn lapsen syndrooma.

Kun Marissa saapui ensimmäisen kerran kuolemansyyntutkijan toimistoon, Flomenbaum totesi, että Marissa oli todennäköisesti kuollut vain tunteja ennen laitokseen saapumista.

Ennen kuin Flomenbaum kävi läpi kuvia Marissan pahoinpidellystä ruumiista, hän selitti valamiehistölle kolmenlaisia tylppien voimakeinojen aiheuttamia vammoja: ruhjeita, haavoja ja hiertymiä. Hän selitti, että ruhje on lääketieteellinen termi mustelmalle, joka tarkoittaa, että jotakuta lyötiin niin kovaa, ettei iho repeytynyt, mutta aiheutti verenvuotoa sen alla. Flomenbaum sanoi, että mitä tuoreempi mustelma on, se näyttää punaiselta tai violetilta ja sillä on hyvin tarkkaan rajatut reunat; kun mustelma vanhenee, sen väri muuttuu ja rajat hämärtyvät.

Halvaus syntyy Flomenbaumin mukaan, kun tylppä isku on joko tarpeeksi kova tai kohdistuu tiettyyn alueeseen, jolloin iho repeää auki. Hiertymä on hänen mukaansa pohjimmiltaan raapaisu, joka on tylppä isku, jolla on ”jonkinlainen suunta”. Termi verenvuoto on lääketieteellinen termi verenvuodolle, ja sitä käytetään aina, kun verta löytyy alueen ulkopuolelta, jonne se kuuluu.

Marissan ruumiinavauskuvista näkyi vammoja päästä varpaisiin, jotka peittivät suuren osan hänen kehostaan.

Flomenbaum käsitteli vammojen tapaa, totesi mustelmia, golfpallon kokoisia repeämiä, sisäistä verenvuotoa aivoissa ja maksassa sekä kroonisesta stressistä johtuvia sydänvaurioita. Marissa oli myös ilmeisesti kärsinyt murtuneista kylkiluista, jotka olivat alkaneet parantua.

Flomenbaum sanoi, että vaikka aivo- tai maksaverenvuoto olisi voinut olla kohtalokas, jos sitä ei olisi hoidettu, se oli asia, jonka lääkäri pystyi korjaamaan.

”Hänen ei olisi tarvinnut kuolla tuon vamman takia”, Flomenbaum sanoi Marissan aivoverenvuodosta. ”Mutta se saattoi pahentua ilman hoitoa ja olisi voinut johtaa kuolemaan.”

Flomenbaum käsitteli useita muita 10-vuotiaan tytön vammoja, jotka johtuivat vakavasta fyysisestä pahoinpitelystä. Hänen mukaansa tyttö kärsi vammojensa aiheuttamista infektioista.

Hän laski Marissan vartalossa olevan 40-50 tylppien voimakeinojen aiheuttamaa vammaa, mukaan lukien ruhjeita, haavoja ja hiertymiä.

Hakkaamisen jättämien kipujen ja traumojen lisäksi Marissa joutui kamppailemaan myös oman ruumiinsa reaktion kanssa kaikkeen siihen kipuun, jota se koki päivästä toiseen.

Flomenbaum sanoi, että aina kun kipua ilmenee, keho reagoi adrenaliinilla, jota usein kutsutaan taistele tai pakene -vaistoksi. Flomenbaumin mukaan se johtaa sykkeen nousuun.

Flomenbaum sanoi, että sama energiapiikki tulee joka kerta, kun kipua esiintyy, vaikka hän totesi, että myös loukkaantumisen pelko voi aiheuttaa saman energiapiikin. Yleensä energiapiikki haihtuu ja keho palaa normaalitilaan vaaran tai kivun mentyä ohi. Kun vaara ja kipu eivät kuitenkaan koskaan katoa, elimet alkavat kärsiä.

Marissalle taistele tai pakene -tunne oli lähes jatkuvaa useiden päivittäisten pahoinpitelyjen ja alati läsnä olevan uusien pahoinpitelyjen aaveen välillä. Flomenbaum sanoi, että kun pakenemis- tai pakenemisen tunteesta tulee jatkuva, kerta toisensa jälkeen toistuva, adrenaliini vaurioittaa elimiä, kuten sydäntä ja kateenkorvaa.

Kateenkorva on rauhanen, joka Flomenbaumin mukaan on vallitseva vauvoilla ja vastasyntyneillä, ja se on aktiivinen nuoruudessa. Tällä on merkitystä, Flomenbaum sanoi, koska kun adrenaliinipiikki alkaa, aktiivinen kateenkorva se vapauttaa t-lymfosyyttejä. Yleensä tämä ei ole ongelmallista, koska elimistö täydentää varastonsa seuraavaan adrenaliinipyrähdykseen mennessä, mutta kroonisen stressin kohteeksi joutuneilla, kuten Marissalla, elimistöllä ei ole mahdollisuutta täydentää näitä t-lymfosyyttejä.

Tämä johtaa lopulta kateenkorva-involuutioon eli kateenkorvan kutistumiseen. Flomenbaumin mukaan Marissan kateenkorvan involuutio oli dramaattinen, ja se toimii yhtenä tärkeänä merkkiaineena kroonisessa stressissä. Flomenbaum sanoi myös, että se voi vaikuttaa yksilön kykyyn torjua infektioita.

”Marissan tapauksessa uskon, että se oli hänen sydämensä, joka lopulta antoi periksi”, hän sanoi.

Flomenbaum sanoi, että kun ihmisellä on taistele tai pakene -reaktio, se saa sydämen lyömään kovempaa ja nopeammin, mikä on juuri sitä, mitä sen pitäisi tehdä. Kun tuota adrenaliinia vapautuu ”valtavan suuri” annos, Flomenbaumin mukaan sydän ei vain pysty pitämään sitä siellä.

”Se, mitä näemme, on sydämen solu siellä täällä, joka on kuollut, mikä ei hänen mukaansa ole sama asia kuin sydänkohtaus, jossa sydän nääntyy”, hän sanoi.

Flomenbaumin mukaan adrenaliinialtistuksen aiheuttamissa kuolemantapauksissa solut näyttävät vaahtoavilta. Flomenbaumin mukaan useimmilla aikuisillakin on harvoin tällaisia soluja.

”Marissalla oli niitä paljon, niitä oli helppo löytää”, Flomenbaum sanoi. ”Siellä oli myös hyvin tuoreita soluja, jotka osoittivat, että sydän supistui aivan liian kovaa, sydän, joka ei vain pysynyt perässä.”

Flomenbaumin mukaan Marissan tappoi vammojen kasaantuminen.

” Sydän antoi lopulta periksi, koska se joutui jatkuvaan rasitukseen kivun takia, kyvyttömyys taistella infektiota vastaan, aivoverenvuodon takia, jokainen noista itsenäisesti olisi selvinnyt, mutta kumulatiivisesti ei niin”, Flomenbaum sanoi.

Sharon Carrillon oikeudenkäynti jatkuu huomenna klo 9.00.

Erica Thoms on tavoitettavissa osoitteesta [email protected]

.