On aika ironista, että NHL:n pelaajaturvallisuusosastoa vastaan nousee kapina, joka on seurausta päätöksestä, joka oli itse asiassa aika oikeudenmukainen päätös. Mutta niinhän siinä käy, kun pelikieltojen pituudet määräytyvät The Wheel of Justice -pyörää pyörittämällä. Tai siltä ainakin vaikuttaa.

Evander Kane ansaitsi ehdottomasti kolmen ottelun pelikiellon kyynärpäällä Neal Pionkia päähän perjantai-iltana osuneesta kyynärpäästä. Kuten pelikieltovideossa osuvasti todettiin: ”Kane nostaa kätensä ylös, ojentaa kyynärpäänsä ja iskee sen voimalla Pionkin päähän, jolloin Pionk kaatuu jäähän. Tämä on kyynärpäätaklausta.” Se on myös päähänlyönti, josta on tullut pelin vitsaus. Hyvä veto.”

Mutta ei voi syyttää Kanea siitä, että hänestä tuntuu kuin hän olisi juuri saanut ylinopeussakot sen jälkeen, kun poliisi on katsonut, kun puoli tusinaa muuta autoa on ohittanut hänet. Kuusi yötä ennen Kanen kyynärpäätä Arizona Coyotesin Lawson Crouse sai Boston Bruinsin Charlie McAvoyn kiinni hiilikopioidulla kyynärpäällä päähän ja sai vain pienen rangaistuksen kovakouraisuudesta. (Roughing? Häh?) Eikä puhettakaan niistä naurettavan kevyistä rangaistuksista, jotka Zdeno Chara sai Brendan Gallagherin kurkusta ja Zack Kassian sai yrittäessään potkaista pelaajaa terä edellä. Kane teki DOPSin ja hyvä niin. Tämä on NHL:n elin, josta on puuttunut vastuullisuus jo vuosia. Se, että korkean profiilin pelaaja ottaa sen vastuuseen, on juuri sellaista vuoropuhelua, jota peli tarvitsee juuri nyt. NHL tulee lähes varmasti sakottamaan Kanea hänen kommenteistaan, mutta voi vain kuvitella, kuinka hyvältä hänestä tuntui, kun hän sai tuon pois rinnastaan.

”On ollut lukemattomia samantyyppisiä tapauksia tällä kaudella ja menneillä kausilla, jotka ovat jääneet ilman pelikieltoa tai (epä)sakkoja”, Kane kirjoitti. ”Kukaan yksittäinen henkilö ei voi kertoa, mikä on ja mikä ei ole pelikielto nykypelissä, se on täyttä arvailua. NHL:n pelaajaturvallisuusosastolla on suuri johdonmukaisuuden puute. Pelikielloista valitusoikeuksiin, minulle on hämmentävää, miten me pelaajat suostuimme tähän. Et voi jatkossakaan antaa joillekin pelaajille vapaat kädet ja heittää kirjaa toisten niskaan.”

Kane osui tuolla lausunnollaan niin moneen asiaan, että niitä kaikkia on vaikea käsitellä. Mutta hän on täysin oikeassa. NHL:n jäällä tapahtuvan kurinpidon järjestelmä on rikki. Pahasti. Se ei ole täysin George ’The Violent Gentleman’ Parrosin ja DOPSin vika, mutta se ei varmasti auta asiaa, että he eivät yksinkertaisesti ole kovin hyviä työssään. Jos nämä miehet olisivat missä tahansa muussa työssä, heidän epäjohdonmukainen käytöksensä ja suorituksensa olisi johtanut heidän potkuihinsa jo aikoja sitten. Suuri osa asiasta alkaa jääkiekkokulttuurista ja liigan suvaitsevaisuudesta, ellei jopa hyväksynnästä, tällaiselle pelille. Juuri tämä ajattelutapa sai liigan ajattelemaan, että olisi hyvä ajatus asettaa tehtävään DOPS:n johtaja, jonka suurin lunastava ominaisuus pelaajana oli kyky lyödä muita pelaajia kasvoihin ja joka eläkkeellä ollessaan pyöritti Violent Gentlemen -nimistä vaatefirmaa, joka valmisti punaisia lippiksiä, joihin oli kirjoitettu: ”Make Hockey Violent Again.”

Ja on myös hyvä, että Kane otti pelaajat mukaan tähän, koska he ovat yhtä syyllisiä kuin työnantajansa. Ensin he puhuvat, että elävät jonkinlaisen sumuisen säännöstön mukaan, sitten poraavat ammattiliittoveljiään tai pistävät heitä päin naamaa epäröimättä. Sitten on Zack Kassianin kaltaisia poseeraajia, jotka väittävät olevansa niitä rehellisiä tyyppejä, jotka pitävät työpaikan turvallisena kaikille. Ainoa ongelma on se, että Kassianin kaltaiset tyypit aiheuttavat suurimman osan kaaoksesta. Se on kuin mafiapomo, joka kiristää tomaattikojulta suojelurahaa, vaikka tuo kaveri tarvitsee suojelua vain mafiapomolta.

Mutta se, missä NHL:n pelaajayhdistys pistää itsensä pahimpaan jamaan, on valitusprosessi. Se tarjoaa edustusta pelikiellossa olevalle pelaajalle, mutta ei yhtään sille samalle jäsenmaksua maksavalle jäsenelle, jota rikottiin. Se on perseestä niin, niin monella tavalla.

Mutta kuten Kane huomauttaa, kaikki ei ole menetetty. Itse asiassa hän puolustaa jotain sellaista, jonka puolesta olemme huutaneet rumpua jo vuosia. ”On oltava ulkopuolinen kolmas osapuoli, joka tekee nämä päätökset, jotta tällä osastolla esiintyvä puolueellisuus voidaan poistaa”, Kane kirjoitti. ”Tässä ei ole mitään järkeä.”

Kuulkaa, kuulkaa. NHL haluaa uskotella, ettei ole ketään pätevää tähän tehtävään, jolla ei olisi läheisiä siteitä peliin ja siten luontaista ristiriitaa. Tuo on naurettavaa. Se, että Parrosin on lähdettävä on kiistatonta. Hänellä on ollut huonompi vuosi kuin kenelläkään niistä monista valmentajista, jotka on erotettu tällä kaudella. Paljon huonompi. Ja kun se on tehty, on aika täyttää tuo paikka jollakulla, jolla ei ole siteitä NHL:ään ja joka ei seuraa sokeasti peliä heikentävää väkivaltakulttuuria.”

Kun NHL:n komissaarilta Gary Bettmanilta kysyttiin All-Star-juhlallisuuksien aikana Parrosta ja DOPS:ia koskevista valituksista, hän puolusti molempia äänekkäästi sanomalla, että ”he tekevät päätökset, jotka heidän mielestään ovat oikeita”. Kukaan ei kiistä tätä. Heillä on rehellisyys ja luonne, he tekevät kovasti töitä ja kaikkea muuta hyvää. Mutta on selvää, että ”väkivaltainen herrasmies” ja hänen työntekijänsä ovat täysin pihalla, kun on kyse oikeuden soveltamisesta jäällä tapahtuvaan väkivaltaan. Heidän on aika lähteä, ja ehkä tämän kaltainen kapina on se, joka käynnistää tuon prosessin.

Mutta sitten taas, NHL:n tuntien, se luultavasti kannustaa niitä, jotka johtavat asioita, kaivamaan kantapäitään enemmän kuin koskaan, vain todistaakseen kaikille, kuinka fiksuja he ovat.

Jatkakaa sitten…

Haluatteko syvällisempiä piirteitä ja analyysejä? Tilaa The Hockey News -lehti.