Kävin äskettäin Kikirikissä, siipikarjamarkkinoilla Bushwickissa, ja ostin elävän kanan päivälliseksi. Halusin vastata polttavaan kysymykseen: oliko se halvempaa ja maukkaampaa kuin ruokakaupan kana?

Vuonna 1912 osoitteessa 334 Linden St. avattu Kikiriki on yksi harvoista elävää siipikarjaa myyvistä paikoista naapurustossa. Asuin aikoinaan kulman takana ja joskus kävelin ohi ja ajattelin: ”Ehkä kokeilen sitä joku päivä”. Joskus haistoin sen tuulen mukana ja ajattelin: ”Ehkä en maistakaan.”

Kun minulta kysyttiin, antaisinko kokemuksen pyörähtää Bushwick Dailylle, ajattelin: ”Joo, miksei”.

Kymmenien, ehkä satojen eläinten (Kikirikissä on myös ankkoja ja kaneja) haju on sekä huomattava että voimakas. Kummallista kyllä, haju on voimakkaampi ulkona jalkakäytävällä kuin varsinaisen torin sisällä. Kynnyksen yli päästyään haju muistuttaa enemmän teurastamon hajua.

Siipikarjaa oli yllättävän monenlaista. Luultavasti noin puoli tusinaa erilaista kanarotua, tavallisesta broilerikanasta silkkikanoihin, rotuun, jolla on hyvin pörröiset höyhenet ja ennen kaikkea musta iho ja liha (yleisemmin Aasiassa kuin Amerikassa).

Yksi asia, jonka huomasin yllätyksekseni, oli se, että jokaisessa häkkiosastossa oli ruokatarjottimet, jotka oli täytetty ilmeisesti kuivatulla maissilla. Vaikka kaikilla eläimillä oli pääsy ruokaan, en huomannut mitään vesivarastoa.

Tälle vierailulle valitsin tavallisen valkoisen broilerin, saman tyyppisen, jota saa valmiiksi teurastettuna ja pakattuna ruokakaupasta.

Pyysin sellaisen, joka oli noin seitsemän kiloa. Lattialla oleva herra skannasi häkit, valitsi yhden ja punnitsi sen. ”Tämä on kahdeksan kiloa. Ok?” Tarpeeksi lähellä.

Kahden dollarin kilohinnalla kanani maksoi 16 dollaria. Maksoin pienessä kojussa, minulle kerrottiin, että kanani olisi valmis 10 minuutin kuluttua, ja istuin viereiseen odotustilaan. Viisi minuuttia myöhemmin numeroni soitettiin.

Annoin lippuni ja sain kanani raskaassa punaisessa muovipussissa. Se oli vielä lämmintä, yllättävän muhkeaa ja painoi raskaasti sylissäni junamatkalla takaisin kotiini.

Kotona purin kanani pussista – siihen mennessä olin alkanut kutsua sitä ”häneksi”. Hänet oli nyljetty ja perattu, aivan kuten kana ostetaan supermarketista. Tärkein ero oli se, että kanallani oli vielä pää ja jalat kiinni. Sen silmät olivat kiinni, ja todisteet siitä, että sen kuolema oli nopea – yksi puhdas viilto kaulan poikki – olivat selvästi näkyvissä.

Mukana oli myös sydän, maksa ja jonkinlainen teksturoitu, kellanvihreä rauhasen kaltainen elin, jota en osannut tunnistaa. Mahdollisesti se oli leikkaamaton suoliliemi, eräänlainen vatsan esiaste, mutta se vaikutti minusta kauhean ohuelta suoliliemeeksi. Amerikkalaiset ovat tunnetusti herkkiä sisäelimille, mutta tosiasia on, että niitä syödään yleisesti kaikkialla muualla maailmassa.

Puhdistettuna ja siistittynä valmistin kanan melko klassiseen tyyliin täyttämällä sen ontelon sitrushedelmillä, mausteilla ja muutamalla porkkanalla. Maustoin kanan suolalla, pippurilla, kuminalla, korianterilla ja chipotlejauheella. Paistoin nopeasti etu- ja takapuolta, laitoin sen esilämmitettyyn uuniin ja annoin sen paistua perunoiden ja porkkanoiden päällä.

Ja sitten me söimme.

Nyt totuus siitä polttavasta kysymyksestä, jota olet pohtinut: ”Oliko se parempaa kuin ruokakaupan kana?” Ja rehellinen vastaus on … ei, ei todellakaan ollut. En maistanut mitään eroa laadussa, sen enempää maussa kuin koostumuksessakaan, verrattuna supermarketista ostettuun kanaan.

Jos seuraava kysymyksesi on: ”Oliko hinta parempi?”, niin vastaukseni siihen on myös ei.

Yhdysvaltain työministeriön Bureau of Labor Statisticsin mukaan kokonainen kana maksaa koko maassa keskimäärin 1,48 dollaria kilolta, joten 2 dollaria kilolta Kikiriki veloittaa siinä mielessä keskimääräistä enemmän. Food Bazaarissa, Kikirikiä lähimpänä sijaitsevassa supermarketissa, kokonainen kana maksaa suunnilleen saman verran, riippuen siitä, millainen alennusmyynti on meneillään. Lähempänä kotiani muutaman korttelin päässä Ridgewoodissa ruokakaupat hinnoittelevat kokonaisia kanoja 0,99 dollarin hintaan kaupan merkkikanoista ja 4,30 dollarin hintaan hienoista, vapaana kasvatetuista kanoista kilolta.

Siinäpä se. Olen realisti ruoan suhteen ja tiedän hyvin mistä kananrinta tulee. Mutta kokemus oman kanan poimimisesta ja sen silmiin katsomisesta ennen teurastusta ei ollut palkitseva eikä nautinnollinen. Se ei maistunut yhtään paremmalta, eikä se ollut myöskään halvempaa.

Tunsin kuitenkin olevani hieman läheisempi ja vastuullisempi hänestä kuin supermarketin kanasta.