Korean sodan päättyminen ja rauha niemimaalla ei tapahdu sen todennäköisemmin rauhansopimuksen tuloksena kuin Pohjois-Korean ydinaseriisunta on tapahtunut useiden ydinaseriisuntasopimusten tuloksena. Viime kädessä Pohjois-Korean tavoitteilla on merkitystä, eikä todellinen rauha näytä kuuluvan näihin tavoitteisiin.
Pohjois-Korean hallinto on tehnyt hyvin selväksi, että sen kaksi ensisijaista tavoitetta ovat hallinnon säilyminen ja pohjoisen hallitsema Korean yhdistyminen. Pohjois-Korean hallinnolla on syytä olla huolissaan selviytymisestään, kun otetaan huomioon sen lukuisat epäonnistumiset viime vuosina, mukaan lukien vaikeudet, joita sillä on ilmeisesti nyt pelkästään Pjongjangin väestön ruokkimisessa. Hallinto näyttää ymmärtävän, että se voi voittaa kolmannen maailman köyhtyneet olosuhteensa, jos se voi pakottaa yhdistymisen etelään, mikä on ehkä ainoa oikeutus sille, että hallinto rakentaa kymmeniä ydinaseita.
Mutta ensin Pohjois-Korean on autettava purkamaan ROK:n ja Yhdysvaltojen liittouma. Ilman Yhdysvaltojen laajennettua pelotetta Etelä voi olla haavoittuvainen Pohjois-Korean ydinpakkokeinoille ja -hyökkäyksille. Vaikka harvoin ajatellaan, että Korean sota päättyisi pohjoisen alkuperäiseen tavoitteeseen eli voittoon, Kim Jong Un näyttää toivovan saavuttavan tämän lopputuloksen. Hänen vakuuttelunsa yhdistymisen tärkeydestä on ollut toistuva teema hänen uudenvuodenpuheissaan.
Huolimatta Kimin unelmasta hallita niemimaata, Pohjois-Korean ydinpakkokeinoin tai -hyökkäyksin aikaansaama yhdistyminen tuskin todella lopettaisi Korean sotaa. Yhdistymisen sijaan hallitsevaan asemaan pyrkivä Pohjois-Korea, joka hallitsisi koko Koreaa, käyttäisi luultavasti sille ominaista raakuutta puhdistaessaan Korean demokraattisen kansantasavallan liike-elämän, politiikan ja armeijan johtajia ja korvatessaan heidät pohjoiskorealaisilla, jotka ovat lojaaleja Kimin suvulle, mutta joilta puuttuu niin paljon Etelä-Korean liike-elämän johtamiseen vaadittavaa tietämystä ja kokemusta, että he voisivat sen sijaan tuhota nämä yritykset. Pohjois-Korean ydinaseiden käyttö johtaisi todennäköisesti myös huomattavien kansainvälisten kauppapakotteiden määräämiseen, mikä yhdistettynä Pohjois-Korean huonoon hallintoon voisi vähitellen kuristaa jopa Korean tasavallan talouden, joka on voimakkaasti vientiin suuntautunut – todellinen kauppasota. Etelä-Korean vauraus ei kestäisi pitkään tällaisissa äärimmäisissä olosuhteissa, ja Etelä-Korean kansa köyhtyisi, kun Pohjois-Korea saattaisi riistää sen jäljellä olevan varallisuuden. Tämä ei ole rauhan kuva.
Korean sodan lopettamiseksi pohjoinen voisi luopua suunnitelmistaan hallita etelää. Näin toimimalla pohjoinen voisi luopua pyrkimyksestään suuriin ydinasevoimiin sen sijaan, että se panostaisi Pohjois-Korean kansan hyvinvointiin. Loppujen lopuksi Pohjois-Korea ei ole tarvinnut ydinaseita puolustautuakseen Yhdysvaltojen hyökkäyksiä vastaan vuoden 1953 jälkeen. Pohjoisen väite on vain tekosyy rakentaa hyökkääviä ydinasevoimia, kun puolustusvoimia ei tarvita….
Tämän kommentin loppuosa on luettavissa osoitteessa nationalinterest.org
Bruce Bennett on voittoa tavoittelemattoman, puolueettoman RAND Corporationin vanhempi puolustusanalyytikko ja professori Pardee RAND Graduate Schoolissa. Soo Kim on poliittinen analyytikko RANDissa.