Valmistuttuaan aiemmin Xbox Onelle ja PC:lle Neverwinter ilmestyy vihdoin PlayStation 4:lle. Ilmaispelimallin, useiden luokkien, paljon tekemistä ja Dungeon’s and Dragons -nimen takana on useita syitä olla innoissaan sen julkaisusta. Vaikka kaikki tämä kuulostaa paperilla hyvältä, onko Neverwinter aikasi arvoinen vai onko se jälleen yksi ilmainen peli, joka on ilmainen syystä.

Neverwinter alkaa visuaalisesti vaikuttavalla avauksella, joka johdattaa pelin alkuun. Sinun kimppuusi hyökätään, riekaleinen joukko sankareita useista eri roduista pelastaa tilanteen, mikä johtaa siihen, että pääset auttamaan maan puolustamisessa. Tarina ei ole kummoinen, mutta se riittää aloittamaan tehtäväsarjasi ja hiomisen maailmaa vaivaavien uhkien kukistamiseksi.

Jatkossa pääset luomaan hahmosi. Kustomointijärjestelmä ei ole paras mahdollinen, mutta varmasti parempi kuin monissa peleissä ja tarjoaa melko paljon kontrollia hahmoillesi. Voit muuttaa hiusten/silmien väriä, pituutta, eri kokoja, rotuja ja paljon muuta. Sieltä voit valita luokkasi, jonka valintaan vaikuttaa pitkälti se, miten haluat pelata. Jos siis haluat olla jousiampuja, pelaat yhdellä luokalla, kun taas taikuuden käyttäjät valitsevat eri luokan ja niin edelleen. Jokaisella on omat omituisuutensa, jotka antavat sinulle jotain opittavaa ja hallittavaa seikkailun edetessä.

Vaikka alku on hieno, varsinainen seikkailu ei ole ihmeellinen. Neverwinter alkaa sarjalla tehtäviä, jotka toimivat tutoriaalina. Täällä opit, miten hyökätä, perus quest-mekaniikat ja tutustut osaan tarinasta. Se ei ole huono tutoriaali, se vain kertoo pääasiassa asioita, jotka sinun pitäisi osata tai selvittää nopeasti.

Edistyessäsi syvemmät mekaniikat lisäävät taisteluihin melkoisesti syvyyttä, kokeilemista ja niin edelleen, mutta suurin osa niistä tiivistyy siihen, että käytät samoja taitoja samalla tavalla koko pelin ajan. Tästä huolimatta Neverwinterissä on muutamia mielenkiintoisia taitoja ja mekaniikkoja, jotka tekevät taistelusta hieman jännittävämpää kuin aseiden heiluttelu kunnes toinen kaatuu.

Neverwinterin todellinen ongelma ei ole pelattavuus tai räätälöintimahdollisuudet, vaan visuaalisuus. Käyttöliittymä on todella sekava, antaa paljon tietoa eikä ole niin tehokas tai helppokäyttöinen kuin se voisi olla. Pelkästään tämä riittää käännyttämään jotkut ihmiset pois, vaikka sitä voi selkeyttää ja siihen tottuu lopulta kokemuksen kautta. Samaa ei kuitenkaan voi sanoa joistakin malleista. Asiat, kuten ratsastaminen, voisivat olla paljon parempia, ja animaatio ei näyttäisi niinkään ratsastamiselta vaan enemmänkin siltä, että joku ratsastaa härän selässä. Se ei ole miellyttävä visuaalisuus tai mitään, mutta tämäkin on odotettavissa tällaiselta peliltä.

Kaiken kaikkiaan Neverwinter ei ole kauhean huono peli, mutta kaukana täydellisestä se ei myöskään ole. Ydinpelattavuus on tarpeeksi helposti lähestyttävää, jotta uudet tulokkaat voivat pitää hauskaa, ja siinä on tarpeeksi kokeneille pelaajille pelattavaa. Kun tähän yhdistetään kohtuullisen paljon tekemistä, useita luokkia ja muuta, saadaan kunnon kokemus, jota kannattaa ainakin yrittää, jos sinulla on tilaa ladata se.