On totta, että kulta on diamagneettinen ja volframi paramagneettinen.

Vaikutuksen kvantifioimiseksi tarvitaan materiaalien ”magneettinen suskeptibiliteetti”.

Tässä on taulukko magneettisista suskeptibiliteeteistä:

http://www-d0.fnal.gov/hardware/cal/lvps_info/engineering/elementmagn.pdf

Ongelma, jonka näen tässä tekniikassa, on se, että kuten taulukon arvoja katsomalla näkee, on aineita, joiden suskeptibiliteetit ovat satoja tai jopa tuhansia kertoja suuremmat kuin kullan ja volframin suskeptibiliteettien absoluuttiset arvot, puhumattakaan ferromagneettisista aineista. Toisin sanoen pieni epäpuhtaus kullassa voi antaa saman tuloksen kuin jos koko tanko olisi volframia. Palkki voi olla 99,9-prosenttisesti puhdasta kultaa ja antaa saman tuloksen kuin 100-prosenttinen volframi, riippuen 0,1 prosentista.

Tulee myös muistaa, että kun volframiväärennöksiä on oikeasti tapahtunut, kultaharkko on porattu ulos ja vain tietty prosenttiosuus kultaharkosta on korvattu volframilla. Jos vaikkapa 30 % kullasta on korvattu volframilla, et havaitse nettovetovoimaa harkkoon, kun otetaan huomioon kullan ja volframin vastakkaismerkkisten suskeptibiliteettien painotettu keskiarvo.

Tekniikkaan liittyy kaksi muuta tärkeää asiaa. Ensinnäkin happi on paramagneettinen. Kuten taulukosta näkyy, hapella on paljon suurempi molaarinen magneettinen suskeptibiliteetti kuin volframilla. Kun kultaharkko asetetaan vaa’an yläpuolelle, paramagneettista happea sisältävä ilma syrjäytyy. Tämä vaikutus on otettava huomioon. Toiseksi on otettava huomioon muovikuoren magneettinen suskeptibiliteetti.

Myös magneettikentän gradientti (miten kentän voimakkuus vaihtelee tilassa) määrää voiman, ei niinkään magneettikentän voimakkuus. Magneettisen suskeptibiliteetin kokeet ovat usein osa fysikaalisen kemian laboratoriokurssia. Tyypillisesti näyte ripustetaan mikrogrammavaa’an, jolloin näyte on suuren sähkömagneettisen vaa’an napojen välissä.

Kullan ja volframin rajapinnalla olevan tangon sisältä tulevan ultraäänikaikun tarkistaminen ja äänen nopeuden mittaaminen tangossa ovat käytössä olevia tekniikoita, joilla suljetaan pois kullatut volframitangot.