TEKSTI

Numeromerkkiä (#) käytetään tämän merkinnän yhteydessä, koska on saatu näyttöä siitä, että autosomaalinen resessiivinen toistuva akuutti myoglobinuria aiheutuu homotsygoottisesta tai yhdistelmäheterotsygoottisesta mutaatiosta kromosomissa 2p25 sijaitsevassa LPIN1-geenissä (605518).

Rekursiiviselle myoglobinurialle on ominaista toistuvat rabdomyolyysikohtaukset, joihin liittyy lihaskipua ja -heikkoutta ja joita seuraa myoglobiinin erittyminen virtsaan. Munuaisten vajaatoimintaa voi joskus esiintyä. Puhkeaminen tapahtuu yleensä varhaislapsuudessa alle 5-vuotiaana. Toisin kuin rasituksen aiheuttamat rabdomyolyysit, kuten McArdlen oireyhtymä (232600), karnitiinipalmitoyltransferaasin puutos (ks. 255110) ja fosfoglyseraattikinaasin puutoksen Creteilin muunnos (311800), toistuvassa myoglobinuriassa esiintyvillä kohtauksilla ei ole yhteyttä rasitukseen, vaan ne saavat alkunsa samanaikaisesti esiintyvistä sairauksista, jotka ovat tavallisesti ylempien hengitysteiden infektioita. (Ramesh ja Gardner-Medwin, 1992).

Keskustelua myglobinurian mahdollisesta autosomaalisesti dominoivasta muodosta ks. 160010.

Vaikea rabdomyolyysi on autosomaalisesti dominoivan häiriön, anestesian aiheuttaman malignin hypertermian (145600), tärkein kliininen piirre.

Christensen ym. (1983) tutkivat häiriötä kolmella veljeksellä. Lihaksen karnitiinipalmitoyltransferaasi oli normaali. Rasituksen aikana seerumin kreatiinikinaasi nousi selvästi levossa vain lievästi kohonneista tasoista. Kohtausten puhkeaminen näytti liittyvän lihaksen täydelliseen glykogeenin tyhjenemiseen, mikä viittasi lihaksen rasva-aineenvaihdunnan häiriöön.

Ramesh ja Gardner-Medwin (1992) kuvasivat kaksi perhettä, joilla oli familiaalinen paroksismaalinen rabdomyolyysi, joka ei liittynyt liikuntaan. Yhdessä perheessä 3 kuukauden ikäisellä tytöllä oli yksittäinen rabdomyolyysikohtaus. Hänen vanhempi veljensä kuoli äkillisesti 4-vuotiaana päivän kestäneen sairauden jälkeen. Vanhemmat eivät olleet sukua. Toisessa perheessä oli neljä sairastunutta tyttöä, jotka olivat syntyneet kuwaitilaisen beduiinipariskunnan ensiserkkupariskunnasta. Kaksi vanhinta sisarta kuoli noin 5 vuoden iässä akuuttiin yleistyneeseen lihasheikkouteen ja myoglobinuriaan.

Zeharia et al. (2008) 3 arabimuslimitaustaista potilasta, joille kehittyi toistuvia myoglobinuriajaksoja, jotka alkoivat 2, 2 ja 7 vuoden iässä. Kaikki olivat syntyneet keskosena, ja heidän syntymänsä ja varhaispsykomotorinen kehityksensä oli normaalia. Kohtaukset johtuivat poikkeuksetta kuumeisista sairauksista, ja ne kestivät 7-10 päivää. Kliinisiä piirteitä olivat yleinen heikkous, kävelykyvyttömyys, myalgia ja tumma virtsa. Fyysinen tutkimus osoitti reiden ja pohjelihasten huomattavaa herkkyyttä ilman turvotusta, paikallista lämpöä tai punoitusta. Lihasvoima oli selvästi heikentynyt, eikä patellar- ja akillesrefleksiä saatu esiin molemmin puolin. Kaikkien potilaiden terveydentila oli jaksojen välillä normaali.

Hed (1953) havaitsi 3 sairastunutta veljestä, joilla oli myoglobinuria. Kolme muuta veljeä ja vanhemmat olivat sairastumattomia, mikä viittaa autosomaaliseen resessiiviseen periytymiseen. Bowden et al. (1956) raportoivat sairastuneista veljestä ja siskosta.

Ennaltaehkäisevinä toimenpiteinä Ramesh ja Gardner-Medwin (1992) kehottivat välttämään paastoa, hoitamaan kuumeiset sairaudet nopeasti jäähdyttävillä toimenpiteillä ja tarvittaessa spesifisillä antibiooteilla sekä nauttimaan runsasenergisiä juomia. Vaikka liiallista tai hyvin pitkäkestoista rasitusta olisi luultavasti vältettävä, normaalien lapsuuden aktiviteettien ja normaalin liikuntamäärän ei ole osoitettu olevan haitallisia. Anestesian yhteydessä on noudatettava tavanomaisia varotoimia pahanlaatuista hyperpyreksiaa vastaan. Laskimonsisäiset dekstroosi-infuusiot ovat aiheellisia ennen leikkausta, sen aikana ja sen jälkeen. Perheelle on kerrottava sairauden luonteesta, ja sillä on oltava mukanaan kortti, jossa mainitaan sairaus ja hahmotellaan hätähoito. Vanhempia on opastettava nasogastriseen letkuruokintaan hätähoitoa varten silloin, kun suonensisäistä glukoosia ei ole saatavilla. Avustettu ventilaatio voi olla tarpeen. Hyperkalemia voi olla ongelma.

Zeharia ym. (2008) tunnistivat homotsygoottisen mutaation LPIN1-geenissä (605518.0001) arabi-muslimiperheen sairastuneissa jäsenissä, joilla oli toistuva myoglobinuria. Viisi muuta LPIN1-mutaatiota (ks. esim. 605518.0002-605518.0005) tunnistettiin 4:llä 22:sta muusta potilaasta, joilla oli toistuva rabdomyolyysi ja myoglobinuria. Näiden potilaiden kliininen taudinkulku oli pääosin samanlainen: varhaiskehitys oli normaalia ja myoglobinuriajaksot johtuivat katabolisesta stressistä. Kaikki sairastuneet kehittyivät normaalisti jaksojen välillä. Zeharia ja muut (2008) esittivät, että fosfatidihappofosfataasin vika voi johtaa lysofosfatidaatin ja muiden lysofosfolipidien kertymiseen lihaskudokseen, mikä voi stressin aikana johtaa rabdomyolyysiin.