Uusi tutkimus, jonka Urban Institute julkaisi torstaina ja jossa verrataan afroamerikkalaisten perheiden sosiaalista ja taloudellista asemaa vuonna 1965 nykyiseen tilanteeseen, antaa huolestuttavan kuvan afroamerikkalaisten perheiden nykytilasta – ja näin ollen myös mustien kollektiivisen yhteisön taloudellisesta selviytymisestä pitkällä aikavälillä.

Vähän 50 vuotta sen jälkeen, kun Yhdysvaltain työministeriön raportti ”The Negro Family: The Case for National Action”, joka oli tuolloin erittäin kiistanalainen ja jota kritisoitiin laajalti, Urban Institute -instituutin uudessa tutkimuksessa todettiin, että silloisessa raportissa esitetyt hälyttävät tilastot ”ovat vain pahentuneet, eivät ainoastaan mustien vaan myös valkoisten ja latinalaisamerikkalaisten osalta.”

Vanhempi raportti oli armoton katsaus mustien köyhyyden juuriin, joka julkaistiin kansalaisoikeusliikkeen huippuvaiheessa ja köyhyyden vastaisen sodan alkaessa. Siihen viitataan yleisesti Moynihanin raporttina, joka on nimetty sen laatijan, edesmenneen Daniel Patrick Moynihanin mukaan, ja siinä kehotettiin lisäämään hallituksen toimia mustien perheiden taloudellisten näkymien parantamiseksi. Moynihan oli sosiologi ja työministeriön apulaissihteeri politiikan suunnittelusta ja tutkimuksesta, josta tuli lopulta merkittävä Yhdysvaltain senaattori.

Uudessa raportissa, ”The Moynihan Report Revisited”, hahmotellaan joitakin samoja mustien perheiden hyvinvointiin liittyviä haasteita, joista tuolloin kerrottiin, mukaan lukien akuutti ja keskittynyt köyhyys alhaisen tulotason mustilla asuinalueilla, joilla asuu vajaatyöllisiä ja työttömiä asukkaita; rikollisuus; epätasa-arvo asumisessa, työelämässä, koulutuksessa, terveydenhuollossa ja rikosoikeudellisessa järjestelmässä; korkeat luvut muiden kuin avioliitossa syntyneiden lasten määrästä ja yksinhuoltajaäitejä johtavissa kotitalouksissa syntyneiden lasten määrästä sekä sosiaalihuoltoon tähtäävä toimintapolitiikka, joka horjuttaa tummaihoisten naisten roolia. (Raportti tarjoaa myös lisää taustaa laajemmista poliittisista, sosiaalisista, oikeudellisista ja taloudellisista voimista, jotka ovat vaikuttaneet ongelmiin).

”Nykyään avioliiton ulkopuolella syntyneiden valkoisten lasten osuus on suunnilleen sama kuin avioliiton ulkopuolella syntyneiden mustien lasten osuus Moynihanin aikana”, Urban Instituten raportissa todetaan. ”Naimattomille äideille syntyneiden mustien lasten osuus sen sijaan kolminkertaistui 1960-luvun alun ja vuoden 2009 välisenä aikana, ja se on edelleen huomattavasti korkeampi kuin naimattomille äideille syntyneiden valkoisten lasten osuus.”

”Noin 20 prosenttia mustista lapsista syntyi naimattomille äideille 1960-luvun alkupuolella, kun valkoisista lapsista vastaava osuus oli 2-3 prosenttia. ”Vuoteen 2009 mennessä lähes kolme neljäsosaa mustien ja kolme kymmenesosaa valkoisten synnytyksistä tapahtui avioliiton ulkopuolella. Latinalaisamerikkalaiset sijoittuivat valkoisten ja mustien väliin ja seurasivat samaa nousevaa suuntausta.”

Gregory Acs, raportin kirjoittaja ja instituutin Income and Policy Benefits Centerin johtaja, sanoi, että oli silmiinpistävää palata Moynihanin raporttiin ja tarkastella, missä edistystä saavutettiin, missä menetettiin pohjaa ja miten sitkeästi nämä erot ovat säilyneet vuosikymmenien ajan.

”Yksi tärkeimmistä asioista, jotka on ymmärrettävä, on se, kuinka monta säiettä tähän ongelmien verkostoon liittyy”, hän sanoi. ”Voimme päättää olla puuttumatta näihin ongelmiin nyt tai puuttua niihin pätkittäin ja jatkaa rahan heittämistä seurauksiin, tai voimme luoda kestäviä ohjelmia useilla tasoilla, jotka vievät riskilapset hedelmöittymisestä työelämään.”

Ron Haskins, Brookings-instituutin vanhempi tutkija ja sen lapsia ja perheitä käsittelevän keskuksen johtaja, kirjoitti luvun otsikolla ”Moynihan Was Right: Now What?” alkuperäisestä tutkimuksesta vuonna 2009 julkaistuun kirjaan.

Hän sanoi The Washington Postin haastattelussa, että uuden raportin havainnot osoittavat, että vaikka afroamerikkalaiset nauttivat nykyään selvästi paremmista mahdollisuuksista ja mustien keskiluokka on kasvanut, haasteet, jotka heikentävät pysyvää ja laajalle levinnyttä taloudellista hyvinvointia, ovat edelleen sitkeitä. Haskinsin mukaan tärkeimpänä näistä haasteista on yksinhuoltajaperheissä elävien mustien lasten suhteettoman suuri osuus.

”Meillä on lukuisia tutkimuksia, jotka osoittavat, että yksinhuoltajaperheissä kasvavat lapset pärjäävät huonommin, pärjäävät huonommin koulussa, keskeyttävät koulunkäynnin, joutuvat pidätetyiksi ja joutuvat itse yksinhuoltajiksi”, Haskins sanoi. ”Nämä tekijät vahvistavat taloudellisia haittatekijöitä, joita nämä lapset kohtaavat, ja vaikuttavat laajemmin mustien yhteisöön.”

Haskinsin mukaan ongelmat säilyvät ja mahdollisesti pahenevat, kunnes kahden vanhemman kodeissa elävien mustien, latinalaisamerikkalaisten ja valkoihoisten perheiden lasten määrä kasvaa.

”Emme saa tehokasta ratkaisua kasvavaan epätasa-arvoon ja köyhyyteen Yhdysvalloissa, ellemme voi tehdä jotakin perherakenteelle”, Haskins sanoi.

David Bositis, Joint Center for Political and Economic Studiesin Civic Engagement and Governance Institute -tutkimuslaitoksen vanhempi tutkija, sanoi, että nykyinen taloudellinen ja poliittinen ilmapiiri vain lisää rasitusta ja luo rakenteellisia esteitä, jotka estävät mustien perheiden edistymistä. .
”Talous todella haisee juuri nyt, ja konservatiiviset lainsäätäjät haluavat pahentaa sitä”, hän sanoi. ”Jos talous on huono valkoisille miehille, se on sata kertaa huonompi mustille työntekijöille yleensä ja erityisesti mustille miehille”, hän sanoi.

Silti Bositis sanoi olevansa rohkaistunut muutoksista rikoslainsäädäntöön, joka rankaisi suhteettomasti mustia miehiä, lähetti heidät vankilaan pitkiksi ajoiksi ja haittasi heidän mahdollisuuksiaan löytää töitä, ansaita rahaa ja elättää perheensä vapautuessaan.

”On ymmärretty, että vankilat ovat poikkeuksellisen kalliita ja että ei voida lähettää satojatuhansia ihmisiä vankiloihin väkivallattomien huumerikosten takia. Ihmisten laittaminen vankilaan on kuin taloudellinen kuolemantuomio afroamerikkalaisille miehille.”

Vaikka uusi raportti on huolestuttava, Bositis sanoi, että ”olemme muuttumassa erilaiseksi yhteiskunnaksi, ja kun se ilmenee poliittisesti ja nuoret alkavat osallistua poliittiseen toimintaan säännöllisemmin, tämän maan politiikka tulee muuttumaan”. Emme ole kaukana ajasta, jolloin maan politiikka haluaa puuttua Urban Instituten raportissa esitettyihin korjaustoimenpiteisiin.”