Nousu tunnetuksi Muokkaa
Oiranin ammatti syntyi varhaisella Edo-kaudella (1600-1868), sen jälkeen, kun otettiin käyttöön lait, jotka rajoittivat bordellit rajattuihin huvilakortteleihin eli yūkakuihin (遊廓/遊郭, lit., ”leikkikenttä”) noin vuonna 1600, jolloin bordellit rajoitettiin toisinaan kirjaimellisesti muurien ympäröimiin kaupunginosiin.59 Nämä kaupunginosat sijaitsivat usein jonkin verran kauempana liitetyn kaupungin keskustasta, ja niiden oikeudellinen asema ja sijainti muuttuivat useaan otteeseen seuraavien vuosisatojen aikana; toisinaan jotkut niistä suljettiin ja niiden asukkaat lähetettiin joko asumaan tai työskentelemään toiselle, suuremmalle punaisen lyhdyn kaupunginosalle.
Kolme historiallisesti tunnetuinta kaupunginosaa olivat Shimabara Kiotossa (jossa asui myös geishoja 1970-luvulle asti), Shinmachi Osakassa ja Yoshiwara Edossa (nykyisessä Tokiossa). Ajan myötä nämä alueet kasvoivat nopeasti suuriksi ja itsenäisiksi asuinalueiksi, jotka sisälsivät prostituutioon kuulumattomia viihdemuotoja, kuten esityksiä ja festivaaleja. Geishat – joiden ammatti syntyi 1700-luvun lopulla – työskentelivät satunnaisesti myös näillä alueilla, sillä eri aikoina annetut määräykset kielsivät heitä työskentelemästä virallisesti määriteltyjen punaisen valon alueiden ulkopuolella.
Rappeutuminen Muokkaa
Eristyneisyytensä ja kyvyttömyytensä poistua huvittelualueilta vuoksi:59 oiranista tuli jatkuvasti perinteisempiä, vanhanaikaisempia ja ritualisoituneempia, yhä kauemmas kansalaisyhteiskunnasta etäännyneitä ja tiukkojen etiketti-, käytös- ja puhekäyttäytymissäännöstönsä noudattamiaan sääntöjä noudattelevia. Tämä yhdistettynä siihen, että suurin osa ihmisistä ei voinut käyttää oiraneita taloudellisesti, loi viihdetyhjiön nouseville kauppiasluokille, joiden suhteellisen suuri varallisuus ja suhteellisen matala sosiaalinen asema estivät heitä palkkaamasta oiraneita:18 , mikä johti siihen, että oiranien sijasta päätettiin käyttää huomattavasti helpommin saatavilla olevia ja edullisempia geishoja.
Ajan myötä oiran menetti myös julkisuuden asemaansa laajemmassa yhteiskunnassa, ja niitä alettiin osittain pitää vähemmän korkeakulttuurisina kurtisaaneina, jotka heijastivat muodollisia, yläluokkaisia puhe- ja ulkonäönormeja, ja enemmänkin häkkiin vangittuina naisina, jotka eivät voineet poistua huvittelualueilta ja jotka olivat kahlittuina velkoihin, joita he olivat velkaa bordellilleen. Oiranien ulkonäön säilyttäminen ei myöskään ollut heijastanut muodin muutoksia – kun geishan ammatti oli kehittynyt ja tullut yhä suositummaksi, viranomaiset olivat pyrkineet hillitsemään kauppiasluokan ylellistä ja varakasta makua, mikä johti useisiin pukeutumismääräyksiin, jotka muuttivat populaarista estetiikkaa ja johtivat hillityn ja sivistyneen estetiikan, kuten ikin, nousuun, jota oiranit eivät missään tapauksessa heijastaneet tai muistuttaneet.
Samoin oiranin tarjoama viihde oli pysynyt enimmäkseen muuttumattomana edellisistä kurtisaanisukupolvista lähtien. Vaikka oiranit soittivat shamisenia, he eivät soittaneet sille sävellettyjä suosittuja ja nykyaikaisia sävelmiä, vaan pitäytyivät pidemmissä balladeissa, kuten nagautassa, joiden lyyrinen sisältö oli hienostunutta mutta hillittyä. 59,259 Tämä oli vastakohta koutalle (lit. ”lyhyitä lauluja”), joita geishat suosivat ja lauloivat, ja joiden lyyrinen sisältö oli usein sydämellistä ja rehellistä.
Kilpailu geishojen kanssaEdit
Vuosina, jolloin oiran taantui, geishan ammatti syntyi ja vahvistui entisestään, mikä vaikutti osaltaan, ellei suurimmaksi osaksi, tähän taantumiseen.
Geishoja pidettiin virallisesti suhteellisen alhaisen luokan viihdemuotona, eivätkä ylemmät luokat sellaisenaan holhonnut heitä, vaan heidän piti virallisesti holhota oirania sen sijaan; Edo-kauden aikana geishat alkoivat kuitenkin edustaa kauppaluokkien makua, joiden matala sosiaalinen asema ja suuri taloudellinen vapaus jättivät heidät vapaiksi yhteiskunnallisista velvoitteista, jotka koskivat samurai-suvun aseman ylläpitämistä, jota ylempiin luokkiin kuuluvat miehet tavallisesti kunnioittivat.
Kun koko Edo-kauden yhteiskunnan kauppiasluokka vaurastui ja tuhlaili, heistä tuli geishojen tärkein tulonlähde, sillä he edustivat sosiaalista ja taloudellista saavutettavuutta tavalla, jota oiran ei edustanut. Geishat olivat halpoja asiakkaita, heidän kanssaan oli epämuodollista keskustella, he tarvitsivat vain vähän esittelyjä, ennen kuin saattoivat viihdyttää asiakasta, ja he sekä soittivat että lauloivat tuon ajan suosituimpia lauluja. Erilaisilla pukeutumismääräyksillä, joilla pyrittiin valvomaan kauppiasluokkia ja siten säilyttämään ylempien luokkien ulkonäkö ja sosiaalinen asema, ylenpalttinen tai ilmeinen varallisuuden osoittaminen oli kielletty ja ajettu maan alle, mikä toi ikin kaltaisen estetiikan suosioon, jota geishat alkoivat sekä edustaa että puolustaa.
Vaikka geishat työskentelivät myös oiranien nautintoalueilla – toisinaan heitä kiellettiin työskentelemästä näiden alueiden ulkopuolella – ammattikunnan kehittyessä säädettiin lakeja, jotka koskivat näiden kahden ammattikunnan erottamista. Tämä johti ajan mittaan ironisesti geishojen ja oiranien välisten erojen liioitteluun ja kärjistämiseen, mikä lisäsi ensin mainittujen suosiota ja johti lopulta jälkimmäisten tuhoon. Geishoja kiellettiin pukeutumasta taidokkaasti oiranien tapaan, eivätkä he saaneet maata asiakkaidensa kanssa. Geishat rekisteröitiin erillisessä rekisteritoimistossa, ja jos oiran syytti geishaa asiakkaan varastamisesta, hänet tutkittiin perusteellisesti, ja jos hänet todettiin syylliseksi, hänet saatettiin kieltää työskentelemästä.:59
Vaikka geishat ja oiranit olivat todennäköisesti ainakin osittain talojensa palveluksessa, geishoja ei pidetty samanlaisena fyysisenä omaisuutena kuin oiraneita pidettiin työnantajiensa toimesta. Vaikka oiranit eivät voineet poistua huvittelutiloistaan, ja jos he eivät olleet korkeimmassa asemassa, heidät voitiin pakottaa viihdyttämään niitä asiakkaita, joita bordellin johtaja vaati heitä viihdyttämään, geishat saivat sekä poistua talostaan että valita, keitä asiakkaita he halusivat viihdyttää, mikä johti siihen, että on syntynyt sanontoja, joissa verrataan oiranien lojaalisuutta neliönmuniin, ja joiden pointti on se, että kumpikaan heistä ei ollut olemassa olevia asioita. Vaikka monet geishat velkaantuivat tai heillä oli ainakin jonkin verran velkaa okiyalleen, vain harvat joutuivat samanlaiseen taloudelliseen ylivaltaan ja omistajuuteen sidottuun tilanteeseen, johon oiranit olivat lähes täysin sidottuja. 68
Myöhemmät vuodet (1850-1957)Muokkaa
Edo-kauden loppupuolella oiranien suosio jatkoi hiipumistaan geishojen lukumäärän ja vetovoiman kasvaessa. Meiji-kauden alkuun mennessä viralliset asenteet laillistettua prostituutiota kohtaan Japanissa olivat muuttuneet maan kasvavan kansainvälisen läsnäolon vuoksi. 1800-luvun loppupuolella geishat olivat korvanneet oiranit japanilaisen yhteiskunnan varakkaimpien viihdyttäjinä ja seuralaisina, ja oiranien keskeinen vetovoima oli siirtynyt yhä kauemmaksi arkielämästä.
Oiran tapasi edelleen asiakkaita vanhoissa huvittelukortteleissa, mutta ei ollut enää muodin kärjessä, ja toisen maailmansodan vuosina, jolloin kaikenlainen ylellisyyden osoittaminen kiellettiin ankarasti, oiraniin liittyvä kulttuuri kärsi entisestään, ja viimeisen iskun sille antoi vuonna 1957 prostituution vastainen laki – minkä jälkeen kurtisaanin ammatti sellaisena kuin se aikoinaan oli ollut, seksipalveluineen kaikkineen, oli muuttunut laittomaksi.