Nun ja Naunetin nimet on kirjoitettu taivaan ja veden määritteillä, ja näyttää selvältä, että ne edustavat alkuvettä.

Ḥeḥu:lla ja Ḥeḥut:lla ei ole helposti tunnistettavia määritteitä; Brugschista (1885) johtuvan ehdotuksen mukaan nimiin liittyy määrittelemätöntä tai rajoittamatonta lukumäärää tarkoittava termi ḥeḥ, mikä viittaa kreikkalaisen aionin kaltaiseen käsitteeseen. Useiden kohtien, joissa Ḥeḥu mainitaan, kontekstin perusteella Brugsch ehdotti kuitenkin myös, että nimet saattavat olla taivaan ja maan välisen ilmakehän personifikaatio (vrt. Shu).

Kekuin ja Kekuitin nimet kirjoitetaan määritteellä, joka yhdistää taivaan hieroglyfin sauvaan tai valtikkaan, jota käytetään pimeyteen ja hämäryyteen liittyvissä sanoissa, ja kkw tavallisena sanana tarkoittaa ”pimeyttä”, mikä viittaa siihen, että nämä jumalat edustavat kreikkalaiseen Erebusiin verrattavissa olevaa alkupimeyttä, mutta joiltakin osin ne näyttävät edustavan sekä päivää että yötä tai muutosta yöltä päiväksi ja päivältä yöhön.

Neljännellä parilla ei ole johdonmukaisia attribuutteja, sillä se esiintyy vaihtelevilla nimillä; joskus nimi Qerḥ korvataan nimellä Ni, Nenu, Nu tai Amun ja nimi Qerḥet nimellä Ennit, Nenuit, Nunu, Nit tai Amunet. Qerḥ:n yleinen merkitys on ”yö”, mutta determinatiivi (D41 merkityksessä ”pysäyttää, pysäyttää, kieltää”) viittaa myös toimettomuuden tai levon periaatteeseen.

Ei ole mitään ilmeistä tapaa jakaa tai osoittaa neljää tehtävää neljälle jumaluusparille, ja näyttää selvältä, että ”muinaisilla egyptiläisillä itselläänkään ei ollut mitään kovin selkeää käsitystä” tällaisista tehtävistä. Siitä huolimatta neljälle parille on pyritty osoittamaan ”neljä ontologista käsitettä”.

Esimerkiksi Karenga (2004) käyttää uuden valtakunnan yhteydessä sanoja ”juoksevuus” (sanoista ”tulva, vedet”), ”pimeys”, ”rajattomuus” ja ”näkymättömyys” (sanoista ”lepo, toimettomuus”).