Odontoblastit ovat suuria pylväsmäisiä soluja, joiden solurungot sijoittuvat dentiinin ja selluloosan rajapinnan varrelle kruunusta kohdunkaulan kautta juuren kärkeen kypsässä hampaassa. Solussa on runsaasti endoplasmista retikulumia ja Golgi-kompleksia erityisesti primaarisen dentiinin muodostumisen aikana, minkä ansiosta sillä on suuri erittymiskapasiteetti; se muodostaa ensin kollageenimatriisin muodostaakseen predentiinin, sitten mineraalitasot muodostaakseen kypsän dentiinin. Odontoblastit muodostavat päivittäin noin 4 μm predentiiniä hampaan kehityksen aikana.
Hammaspapillan ulommista soluista erilaistumisen jälkeen tapahtuvan erittymisen aikana huomataan, että se on polarisoitunut siten, että sen ydin on suuntautunut poispäin vastamuodostuneesta dentiinistä, ja sen Golgi-kompleksi ja endoplasminen retikulum ovat dentiiniin päin, mikä heijastaa sen yksisuuntaista eritystä. Näin ollen primaarisen dentiinin muodostuessa solu siirtyy pulpaan päin, poispäin tyvikalvosta (tuleva dentinoenamelin liitoskohta) sisäisen kiilleepiteelin ja dentaalipapillan välisellä rajapinnalla, jättäen jälkeensä odontoblastisen prosessin pulpassa. Odontoblastinen solurunko säilyttää kartiomaisen rakenteensa, jossa on sytoskeletaalisia kuituja, pääasiassa intermediäärisiä filamentteja. Toisin kuin rustossa ja luussa sekä sementissä, odontoblastin solurunko ei jää kiinni tuotteeseen, vaan yksi pitkä, sytoplasminen kiinnittynyt jatke jää muodostuneeseen dentiiniin. Odontoblastin erilaistuminen tapahtuu sisemmän kiilleepiteelin solujen signaalimolekyylien ja kasvutekijöiden avulla.
Kuten kiille, dentiini on avaskulaarinen. Dentiinissä olevien odontoblastien ravinto tulee dentiinitubulusten kautta kudosnesteestä, joka on alun perin kulkeutunut viereisessä pulpakudoksessa sijaitsevista verisuonista. Jokaisen dentiinitubuluksen sisällä on vaihtelevan kokoinen tila, jossa on dentiininestettä, odontoblastiprosessi ja mahdollisesti afferentti aksoni (ks. seuraava keskustelu). Tubuluksessa olevaan dentinaalinesteeseen kuuluu oletettavasti myös odontoblastin solukalvoa ympäröivä kudosneste, joka on jatkuvaa sellulan solurungosta.
On osoitettu, että odontoblastit erittävät solunulkoisen matriisin ulkopuolista proteiinia reeliinia.
Pulpan A-delta-hermosäie (noxious, lyhyt terävä kipu) joko kietoutuu tämän prosessin tyven ympärille tai kulkee odontoblastin prosessin mukana lyhyen matkan dentiinitubulukseen (max ~0,1 mm) Tämä prosessi sijaitsee dentiinitubuluksessa. Puhjenneessa hampaassa tämä prosessi ulottuu harvoin yli 1/3 dentiinin syvyydestä, minkä vuoksi odontoblastien transduktioteoria dentiinihypersensitiivisyydestä on epätodennäköinen.
KehitysMuutos
Odontoblastit ilmaantuvat ensimmäisen kerran hampaiden kehityskohtiin 17-18 viikon kohdussa, ja ne pysyvät läsnä kuolemaan saakka, elleivät ne tuhoudu bakteerien tai kemiallisten aineiden vaikutuksesta tai epäsuorasti muiden keinojen, kuten kuumuuden tai traumojen, vaikutuksesta (esimerkiksi hammaslääkärin toimenpiteiden aikana). Odontoblastit olivat alun perin hammaspapillan uloimpia soluja. Näin ollen dentiini- ja sellukudoksella on samankaltainen embryologinen tausta, koska molemmat ovat alun perin peräisin hampaan idun hammaspapillasta.