Sotaa käyvien valtioiden maailma

Oda Nobunaga syntyi vuonna 1534, keskellä sotaa käyvien valtioiden aikaa (1467-1568). Ashikaga-klaani oli perustanut Muromachi-sogunaatin vuonna 1338, mutta sen valta maan itäosassa lipsahti, kun shogunin sijaisen salamurha Kamakurassa vuonna 1454 aiheutti vuosikymmeniä kestäneen alueellisen konfliktin. Vuonna 1467 Kiotossa käyty kiista shogunin seuraajasta kärjistyi avoimeksi sodankäynniksi. Ōninin sota venyi 11 vuodeksi, jonka päätteeksi shogunaatin valta rajoittui vain Yamashiron maakuntaan (mukaan lukien Kioto).

Muualla maassa useat daimyōt perustivat alueellista valtaa täyttääkseen tyhjiön. He ottivat käyttöön omat läänityslainsäädäntönsä vasallien ja alueiden valvomiseksi, joissa usein säädettiin, että riidan molempia osapuolia voitiin rangaista. Vasallien väliset yksityiset riidat eivät olleet sallittuja, ja daimyōt tekivät päätökset mahdollisista ongelmista. Tavoitteena oli keskittää valta daimyōlle, jotta alueelle saataisiin vakaus. Muilla yhteisillä laeilla säänneltiin avioliittoja, rajoitettiin maanmyyntiä ja kiellettiin maanviljelijöitä jättämästä maksamatta veroja (riisin tai ohran muodossa) tai pakenemasta joukoittain.

Daimyō pyrkivät selvittämään vasalliensa maa-alueiden arvon, jota käytettiin verotuksen ja asevelvollisuusvaatimusten perustana. He loivat myös hierarkkisia suhteita tiettyjen vaikutusvaltaisten vasallien ja alemman luokan samuraiden välille, joissa ensin mainitut olivat jälkimmäisille yorioya eli ”sijaisvanhempia”. Sodan aikana nämä saattoivat muodostaa keihäs- tai muskettiyksiköitä, mikä mahdollisti jalkaväkikeskeisen ryhmätaktiikan. Maanviljelijät joutuivat taisteluissa palvelukseen sotilaiksi tai kuljettamaan tarvikkeita – sotureiden ja maanviljelijöiden välillä ei vielä tuohon aikaan ollut selvää eroa.

Uusien riisipeltojen rakentaminen ja kaivosten kaivaminen edistivät myös alueen taloutta. Iwami Ginzanin hopeakaivos – nykyään maailmanperintökohde Shimanen prefektuurissa – ja muita hopea- ja kultakaivoksia rakennettiin näihin aikoihin. Tulvasuojelu- ja kasteluhankkeet edistivät maatalouden kehitystä. Esimerkiksi yksi johtavista daimyōista Takeda Shingen rakennutti padon tulvien estämiseksi kahden joen yhtymäkohtaan Kain maakunnassa.

Tähän maailmaan Nobunaga syntyi Oda Nobuhiden vanhimpana laillisena poikana Owarin maakunnassa (nykyisessä Aichin prefektuurissa). Hän keräsi nopeasti valtaa elinaikanaan ja onnistui melkein yhdistämään hajanaisen valtion. Tässä seuraan hänen ponnistelujaan valtakunnan hallinnan vakiinnuttamiseksi osana laajempaa Japanin historiaa tuona aikana.

Varhainen voitto

Vuonna 1560 Surugan ja Tōtōmin maakuntien Imagawa Yoshimoto uhkasi Owaria valtavalla armeijalla, jonka on arvioitu käsittävän 40 000 soturia. Nuori Nobunaga, joka oli tullut isänsä seuraajaksi, käynnisti 2000 sotilaan voimin shokkihyökkäyksen armeijaa vastaan sen ollessa vielä leirissä, tappoi Imagawan ja hajotti vihollisen. Hämmästyttävä ryöstöretki tuli tunnetuksi Okehazaman taisteluna. Nobunaga liittoutui Mikawan Matsudaira Motoyasun (myöhemmin Tokugawa Ieyasu) kanssa turvatakseen itärajan ja ryhtyi taisteluun Minon Saitō Yoshitatsun kanssa pohjoisessa.

Ympäri maata nousi näihin aikoihin valtaan muitakin merkittäviä daimyoita. Akin maakunnan Mōri Motonarista tuli merkittävä johtaja läntisessä Honshūssa, kun taas Kain Takeda Shingen ja Echigon Uesugi Kenshin ottivat toistuvasti yhteen kilpailijoina idempänä. Hōjō Ujiyasu hallitsi suurta osaa Kantōn alueesta Sagamissa sijaitsevasta Odawaran tukikohdastaan. Bungon Ōtomo Sōrin puolestaan hallitsi pohjoista Kyūshūta.

Kristinuskon leviäminen

Sōrin oli merkittävä suojellessaan tiukasti Jeesuksen seuran Fransiskus Xavieria, jonka hän antoi julistaa uskontoa koko alueellaan. Kun lähetyssaarnaajia saapui saarelle jatkuvasti, kristinusko levisi koko Kyūshūlle. Euroopassa oli alkanut löytöretkien aikakausi, ja portugalilaiset ja espanjalaiset kauppiaat ja papit olivat liikkeellä etsien uusia markkinoita ja käännynnäisiä. Kuudennellatoista vuosisadalla he olivat saavuttaneet Kiinan ja Kaakkois-Aasian. Vuonna 1543 ensimmäiset portugalilaiset kauppiaat rantautuivat Kyūshūn Tanegashiman saarelle ja toivat mukanaan musketteja, jotka olivat kehittyneempiä kuin Japanissa tuolloin käytössä olleet perusaseet.

Kyūshū daimyō salli kristillisen lähetystyön, jotta he voisivat hyötyä kaupasta. Portugalilaiset kauppalaivat eivät tulleet satamaan sellaisten daimyōjen alueelle, jotka kielsivät tällaisen toiminnan. Kun lähetyssaarnaajat työskentelivät myös yhteiskunnallista hyötyä tuottavien hankkeiden, kuten koulujen ja sairaaloiden rakentamisen parissa, japanilaisten kristittyjen määrä kasvoi huimasti. Ruoan, kuten naudanliharuokien tai castellan ja muiden sokerista ja kananmunista valmistettujen länsimaisten leivonnaisten, jakaminen oli myös tehokas keino rohkaista käännyttäjiä, mikä käy ilmi siitä, että tuon ajan buddhalaispapit tuomitsivat nämä teot.

Korostuva kunnianhimo

Vuonna 1567 Nobunaga ajoi Saitō Tatsuokin (Yoshitatsun poika) maanpakoon, valloitti Minon ja nimesi Saitōn linnoituksen Inabayaman linnan uudelleen Gifun linnaksi. Hän teki linnan alapuolella sijaitsevasta Kanō-asutuksesta vapaat markkinat ja hajotti za:t eli monopolistiset kauppajärjestöt, jotta kauppiaat voisivat vapaasti ostaa ja myydä. Verojen alentaminen, teiden parantaminen ja tietullien poistaminen toivat Kanōon vaurautta.

Tänään Nobunaga alkoi käyttää sinettiä, jossa oli ilmaisu tenka fubu, joka osoitti hänen aikomuksensa yhdistää Japanin valtakunta (tenka) voimakeinoin. Vuonna 1568 hän johti armeijan Kiotoon ja asetti Ashikaga Yoshiakin shōguniksi. Muromachi-sogunaatin suojeluksessa hän laajensi valtaansa pääkaupungin ympärillä. Hän laajensi myös kristinuskon suojelua osittain hillitäkseen buddhalaisia voimia, muun muassa Ishiyama Honganjin ja Enryakujin temppeleissä. Hän kutsui vierailulle portugalilaisen jesuiitta Luís Fróisin kaltaisia lähetyssaarnaajia ja käytti jokaista tilaisuutta hyväkseen parantaakseen länsimaisen oppineisuuden tuntemustaan.

Yoshiaki oli tyytymätön Nobunagan kasvavaan valtaan, ja hän kokosi daimyōista koalition ympäröimään Nobunagaa ja yrittämään tämän syrjäyttämistä. Nobunaga oli kuitenkin ylentänyt lahjakkaita mutta vähäsukuisia apulaisiaan, kuten Hashiba (myöhemmin Toyotomi) Hideyoshi ja Akechi Mitsuhide, jotka auttoivat häntä selviytymään kriisistä ja nujertamaan nämä vastakkaiset voimat tasaisesti. Hän kukisti soturimunkit Enryakujissa ja poltti kompleksin, syrjäytti daimyō Azai Nagamasan ja Asakura Yoshikagen ja pani Ishiyama Honganjin täydelliseen piiritykseen. Vuonna 1572 Takeda Shingen johti Kain armeijaa, joka saavutti joitakin voittoja Nobunagaa vastaan, mutta seuraavana vuonna hän kuoli sairauteen. Tämän onnenpotkun jälkeen Nobunaga lähetti Yoshiakin maanpakoon Kiotosta, mikä käytännössä lopetti Muromachi-sogunaatin.

Historiallinen taistelu tuliaseista

Sen jälkeen, kun eurooppalaistyyliset musketit saapuivat Tanegashimaan, kysyntä aikakauden jatkuvassa sodankäynnissä johti siihen, että Kunitomon ja Sakaiden kaltaiset paikkakunnat tulivat tunnetuiksi näiden tuliaseiden tuotannosta. Koska ne olivat kuitenkin tehokkaita vain noin 100 metrin etäisyydellä ja niiden saattaminen ampumakuntoon vei aikaa, niitä ei pidetty erityisen sopivina taistelun kuumuuteen. Nobunaga kumosi tämän ajattelutavan.

Vuonna 1575 Ieyasun kanssa liittoutunut Nobunaga taisteli Nagashinon taistelussa Takeda Katsuyoria (Shingenin poikaa) vastaan. Nobunagan käyttämä suuri määrä muskettisotureita – joiden uskotaan olleen noin 3000 – johti siihen, että Takedan mahtava armeija kukistui. Tämä taistelu jäi Japanin historiaan hetkenä, jolloin Nobunaga muutti musketin mielikuvan yksittäin hyödyttömästä aseesta aseeksi, joka oli vertaansa vailla, kun monet sotilaat ampuivat sitä samanaikaisesti. Siitä lähtien sillä oli merkittävä rooli aikakauden taisteluissa.

Yllättävä petos

Seuraavana vuonna Nobunaga perusti uuden tukikohdan Biwa-järven läheisyyteen, jossa hän aloitti Azuchin linnan rakentamisen laajoine kivimuureineen. Keskeinen linnoitus oli yli 36 metriä korkea, ja siinä oli kuusi kerrosta maanpinnan yläpuolella ja yksi alapuolella. Vaikka Azuchin linnasta tuli lyhytikäinen, siitä tuli uuden sukupolven linnoitusten prototyyppi.

Vuonna 1580 Nobunaga voitti vihdoin 10 vuotta kestäneen konfliktinsa Ishiyama Honganjin kanssa, samalla kun Hideyoshi eteni Mōrin joukkoja vastaan Japanin länsiosissa ja toinen sijainen, Shibata Katsuie, tunkeutui Uesugin alueelle. Kun Takedan suku tuhoutui Kaiissa keväällä 1582, näytti siltä, että Nobunaga oli vain muutaman vuoden päässä tavoitteestaan yhdistää valtio. Kuitenkin kesäkuun 21. päivänä – tapahtumassa, joka tunnetaan Honnōji-välikohtauksena sen Kioton lähellä sijaitsevan temppelin mukaan, jossa Nobunaga oleskeli – hänen sijaisensa Akechi Mitsuhide teki yllätyshyökkäyksen häntä vastaan ja pakotti hänet tekemään itsemurhan.

Mitsuhiden olisi pitänyt matkustaa länteen Nobunagan käskystä tukeakseen Hideyoshia Mōria vastaan. Nobunaga itse olisi pian seurannut perässä. Sen sijaan Mitsuhide muutti yhtäkkiä kurssia ja johti 13 000 sotilaansa tappavaan kohtaamiseen Honnōjissa. Hän pakotti myös Nobunagan vanhimman pojan, Nobutada, itsemurhaan Nijōn linnassa Kiotossa.

Epäselvät asiat

Mikä sai Mitsuhiden kääntymään maanpetokseen? Yksi pitkäaikainen teoria on, että hän kantoi kaunaa Nobunagaa kohtaan ja että hänellä oli omia ambitioita valtakunnan hallitsemisesta. On myös esitetty, että joku veti naruista kulissien takana – joko keisarillinen hovi, Yoshiaki (edelleen nimellisesti shōgun) tai Hideyoshi. Toinen suosittu viimeaikainen teoria keskittyy Shikokun saareen. Mitsuhide välitti Nobunagan ja Tosan Chōsokabe Motochikan välisen sopimuksen, joka salli jälkimmäisen alistaa koko saaren. Kun Nobunaga sittemmin vetäytyi tästä järjestelystä ja tarjosi lupaa paljon pienemmän alueen valloittamiseen. Motochika vastusti sitä, minkä jälkeen Nobunaga valmisteli armeijan ylittämään Shikokun ja ryhtymään taisteluun. On esitetty, että Mitsuhiden kasvojen menetys sai hänet pettämään Nobunagan. Tämän tueksi ei kuitenkaan ole ratkaisevia todisteita, ja se on vain yksi teoria, jolla yritetään selittää Mitsuhiden tekoa.

Siten Nobunagan kunnianhimo kariutui, kun valtakunta näytti olevan hänen käsissään. Alaisensa pettämänä hän päätti elämänsä. Tehtävän jatkaminen jäi Hideyoshille, joka kukisti Mitsuhiden Yamazakin taistelussa heinäkuussa 1582.