Lakia säätäessään kongressi ilmoitti aikomuksekseen ”taata mahdollisuuksien mukaan jokaiselle kansakunnan työssäkäyvälle miehelle ja naiselle turvalliset ja terveelliset työolot ja säilyttää inhimilliset voimavaramme.”
Lailla perustettiin Occupational Safety and Health Administration (OSHA), joka on työministeriön virasto. OSHA:lle annettiin valtuudet sekä asettaa työterveys- ja työturvallisuusstandardeja että valvoa niiden noudattamista. Lailla luotiin myös riippumaton Occupational Safety and Health Review Commission (työturvallisuuden ja työterveyden arviointikomissio), jonka tehtävänä oli tarkastella täytäntöönpanon painopisteitä, toimia ja tapauksia.
Lailla perustettiin myös kansallinen työturvallisuus- ja työterveysinstituutti (National Institute for Occupational Safety and Health, NIOSH), riippumaton tutkimuslaitos silloisen terveys-, koulutus- & hyvinvointiministeriön alaisuudessa nykyisin toimivan tautien torjunta- ja ennaltaehkäisy- ja ehkäisykeskuksen alaisuudessa.
Laissa määritellään työnantajaksi mikä tahansa ”henkilö, joka harjoittaa kaupankäyntiin vaikuttavaa liiketoimintaa ja jolla on työntekijöitä, mutta ei kuitenkaan Yhdysvaltoja eikä osavaltiota tai osavaltion poliittista osastoa”. Lakia sovelletaan niinkin erilaisiin työnantajiin kuin valmistajiin, rakennusliikkeisiin, asianajotoimistoihin, sairaaloihin, hyväntekeväisyysjärjestöihin, ammattiliittoihin ja yksityiskouluihin.
Laki kattaa myös kirkot ja muut uskonnolliset järjestöt, jos ne työllistävät työntekijöitä maallisiin tarkoituksiin. Lain ulkopuolelle jäävät itsenäiset ammatinharjoittajat, perheviljelmät, muiden liittovaltion lakien piiriin kuuluvat työpaikat (kuten kaivostoiminta, ydinaseiden valmistus, rautatiet ja lentoyhtiöt) sekä osavaltioiden ja paikallishallinnot (ellei osavaltion laki toisin salli). Laki kattaa liittovaltion virastot ja Yhdysvaltain postilaitoksen.
Lain 5 pykälä sisältää ”yleisen velvollisuuslausekkeen”. ”Yleinen velvollisuuslauseke” edellyttää, että työnantajat 1) ylläpitävät olosuhteita tai ottavat käyttöön käytäntöjä, jotka ovat kohtuudella välttämättömiä ja tarkoituksenmukaisia työntekijöiden suojelemiseksi työssä; 2) tuntevat toimipaikkoihinsa sovellettavat standardit ja noudattavat niitä; ja 3) varmistavat, että työntekijöillä on henkilökohtaiset suojavarusteet ja että he käyttävät niitä silloin, kun se on tarpeen turvallisuuden ja terveyden kannalta. OSHA on laatinut säännöksiä siitä, milloin se voi toimia ”yleistä velvollisuutta koskevan lausekkeen” nojalla. Neljä kriteeriä ovat: 1) Vaaran on oltava olemassa; 2) vaaran on oltava tunnustettu vaara (esim. työnantaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää vaarasta, vaara on ilmeinen tai vaara on alalla tunnustettu vaara); 3) vaara voi aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa vakavaa haittaa tai kuolemaa; ja 4) vaaran on oltava korjattavissa (OSHA tunnustaa, etteivät kaikki vaarat ole korjattavissa).
Niinkin, että vaikka teoriassa se on tehokas keino torjua työpaikalla esiintyviä vaaratekijöitä, kaikkia neljää kriteeriä on kuitenkin hankala täyttää. Sen vuoksi OSHA on ryhtynyt laajaan sääntelysääntelyyn täyttääkseen lain mukaiset velvoitteensa.
Sääntelyprosessin vaikeuden vuoksi (jota hallinnollisia menettelyjä koskeva laki (Administrative Procedures Act) sääntelee) OSHA on keskittynyt ennemminkin mekaanisiin ja kemiallisiin perusvaaroihin kuin menettelyihin. Tärkeimmät alat, jotka sen standardit tällä hetkellä kattavat, ovat: Myrkylliset aineet, haitalliset fysikaaliset aineet, sähkövaarat, putoamisvaarat, kaivantoihin ja kaivamiseen liittyvät vaarat, vaaralliset jätteet, tartuntataudit, tulipalo- ja räjähdysvaarat, vaaralliset ilmakehät, koneiden aiheuttamat vaarat ja suljetut tilat.
Lain 8 § kattaa raportointivaatimukset. Kaikkien työnantajien on ilmoitettava OSHA:lle kahdeksan tunnin kuluessa, jos työntekijä kuolee työhön liittyvässä vaaratilanteessa tai kolme tai useampi työntekijä joutuu sairaalaan työhön liittyvän vaaratilanteen seurauksena. Lisäksi kaikista kuolemaan johtaneista sydänkohtauksista työpaikalla on ilmoitettava. Pykälän 8 kohdan mukaan OSHA:n tarkastajat voivat tavanomaisena työaikana mennä, tarkastaa ja tutkia kaikkia lain soveltamisalaan kuuluvia työpaikkoja. Työnantajien on myös tiedotettava työntekijöille työpaikan vaaroista. OSHA edellyttää asetuksella, että työnantajat pitävät kirjaa jokaisesta työpaikalla käytetystä muusta kuin kuluttajakemikaalista. Yksityiskohtaiset tekniset tiedotteet, joita kutsutaan käyttöturvallisuustiedotteiksi (MSDS), on asetettava näkyville ja annettava työntekijöiden luettavaksi ja käytettäväksi kemiallisten vaarojen välttämiseksi. OSHA:n mukaan työnantajien on myös raportoitava jokaisesta vammasta tai työhön liittyvästä sairaudesta, joka vaatii lääketieteellistä hoitoa (muuta kuin ensiapua), OSHA:n lomakkeella 300, ”Log of Work-Related Injuries and Illnesses” (tunnetaan nimellä ”OSHA Log” tai ”Form 300”). Lisäksi vaaditaan vuosittainen yhteenveto, joka on asetettava nähtäville kolmen kuukauden ajaksi, ja kirjanpito on säilytettävä vähintään viisi vuotta.
Lain 11(c) §:ssä kielletään työnantajaa irtisanomasta, kostamasta tai syrjimästä työntekijää sen vuoksi, että työntekijä on käyttänyt lain mukaisia oikeuksiaan. Näihin oikeuksiin kuuluvat valituksen tekeminen OSHA:lle ja OSHA:n tarkastuksen pyytäminen, OSHA:n tarkastukseen osallistuminen ja OSHA:n tarkastukseen liittyvään menettelyyn osallistuminen tai todistaminen.
Lain 18 §:ssä sallitaan ja kannustetaan osavaltioita hyväksymään omia työturvallisuus- ja työterveyssuunnitelmiaan, kunhan osavaltioiden standardit ja niiden noudattamisen valvominen ”ovat tai tulevat olemaan vähintään yhtä tehokkaita turvallisen ja terveellisen työpaikan tarjoamiseksi” kuin liittovaltion työsuojelulaki. Osavaltioita, joilla on tällaisia suunnitelmia, kutsutaan ”OSHA-valtioiksi”. Vuonna 2007 22 osavaltiolla ja alueella oli täydelliset suunnitelmat, ja neljällä muulla osavaltiolla oli suunnitelmia, jotka kattoivat vain julkisen sektorin.