Kromosomipoikkeavuuksien raskaudenaikaista havaitsemista on tarjottu jo yli 40 vuoden ajan, ensin lapsivesipunktiolla 1970-luvun alkupuolella ja lisäksi 1980-luvun alkupuolella korionkylvynäytteenotolla (CVS). Koska äidin iän ja trisomian lisääntymisen välillä on tunnettu yhteys,1-3 raskaudenaikaisia testejä ovat käyttäneet ensisijaisesti iäkkäämmät äidit. Tämä on vähentänyt huomattavasti vanhemmille äideille syntyneiden aneuploidisten lasten esiintyvyyttä.4 Vaikka nuoremmilla naisilla on suhteellisen pieni riski tulla raskaaksi aneuploidisen lapsen kanssa, suurin osa raskaana olevista naisista on myöhäisiä teini-ikäisiä, parikymppisiä ja kolmekymppisiä. Näin ollen suurin osa elinkelpoisista aneuploidisista lapsista syntyy näille nuoremmille äideille.5 Invasiivinen synnytystä edeltävä diagnostiikka (CVS ja lapsivesitutkimus) ei ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto kaikille matalan riskin äideille, sillä näihin toimenpiteisiin liittyy pieni mutta rajallinen riski, ja ne aiheuttaisivat viime kädessä enemmän keskenmenoja kuin aneuploidian toteaminen. Tästä syystä on kehitetty useita ei-invasiivisia testejä, kuten ensimmäisen raskauskolmanneksen riskinarviointi 11-14 raskausviikolla, äidin seerumin analyyttien (quad) seulonta 15-20 raskausviikolla ja sikiön rakenteellinen ultraäänitutkimus 18-22 raskausviikolla, joiden tarkoituksena on antaa naiselle mukautettu (tarkempi) arvio siitä, että hänellä voi olla aneuploidinen sikiö, käyttäen lähtökohtana ikään liittyvää riskiä. Ultraäänitutkimusta ja äidin seerumianalyysiä pidetään seulontamenetelminä, ja molemmat edellyttävät seulontapositiivisissa tapauksissa CVS- tai lapsivesitutkimusta, jotta sikiön kromosomipoikkeavuuden lopullinen diagnoosi voidaan tehdä. Kyky eristää sikiön soluja ja sikiön DNA:ta äidin verestä raskauden aikana on avannut jännittäviä mahdollisuuksia parantaa noninvasiivista raskaudenaikaista testausta (NIPT). Sikiön solujen suora analysointi äidin verenkierrosta on ollut haastavaa, kun otetaan huomioon sikiön solujen vähäisyys äidin veressä (1:10 000-1:1 000 000), ja painopiste on siirtynyt soluvapaan sikiön DNA:n analysointiin, jonka pitoisuus on lähes 25 kertaa korkeampi kuin vastaavasta määrästä äidin kokoverta eristetyistä ytimellisistä verisoluista saatavan DNA:n pitoisuus. Soluvapaan DNA:n (cfDNA) käytöstä kromosomianeuploidioiden – erityisesti trisomian (kromosomin ylimääräinen kopio) tai monosomian (puuttuva kromosomi) – kromosomianeuploidioiden NIPT-analyysissä on nyt tehty lukuisia raportteja, ja useita kaupallisia tuotteita on jo saatettu markkinoille tätä käyttötarkoitusta varten. Tässä artikkelissa tarkastellaan eri tekniikoita, joita käytetään äidin verenkierrossa olevan soluvapaan DNA:n analysoimiseksi kromosomipoikkeavuuksien synnytystä edeltävässä havaitsemisessa, sekä kutakin tekniikkaa tukevaa näyttöä. Käsitellään useita kiistanalaisia aiheita, kuten äidin verinäytteenoton ajoitus, geneettisen neuvonnan tarve ja varmistavan invasiivisen testauksen käyttö. Lisäksi tarkastellaan tämän teknologian tulevia sovelluksia.