Monet tässä tärkeässä taloustieteen levittämishankkeessa kuvatuista palkituista tunnettiin merkittävistä panoksistaan tietyillä taloustieteen aloilla. Näin ei todellakaan ollut Gary S. Beckerin (1930-2014) kohdalla, jonka motiivina palkinnon myöntämiselle oli ”laajentaa mikrotaloudellisen analyysin alaa koskemaan monenlaista inhimillistä käyttäytymistä ja yksilöiden välistä vuorovaikutusta (vapaa käännös)”. Toisin sanoen hänellä oli merkitystä eri tutkimusalojen kannalta (mikä käy ilmi tämän tekstin lopussa olevasta laajasta bibliografisesta aineistosta). Taloustieteen Nobel-palkinnon lisäksi Becker sai vuonna 1992 John Bates Clark -mitalin, joka on tarkoitettu alle 40-vuotiaille taloustieteilijöille, joilla on merkittävä panos taloustieteeseen; hän oli Amerikan taide- ja tiedeakatemian jäsen ja sai vuonna 2000 National Medal of Science -mitalin käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteiden alalla, mikä osoittaa hänen merkityksensä kaikille yhteiskuntatieteille. Lapsena hän muutti New Yorkiin, jossa hän asui Princetonista valmistumiseen asti. Hänen kiinnostuksensa taloustiedettä kohtaan perustui matematiikan ja sosiaalisten kysymysten väliseen yhteyteen.
Becker auttoi kehittämään (ja vastaamaan) lukuisiin yksilöön liittyviin kysymyksiin; joitakin näistä käsitellään tarkemmin jäljempänä. Chicagon yliopistossa, jossa hän vietti lähes koko akateemisen elämänsä, hän ei todellakaan kuulunut sen taloustieteen laitoksen oletettuun monetaristiseen valtavirtaan, vaan työskenteli ihmisten käyttäytymiseen ja yksilön hyvinvointiin liittyvien kysymysten parissa. Palkitun itsensä mukaan Milton Friedmanin kanssa käydyt mikrotaloustieteen kurssit uudistivat kuitenkin hänen tutkimukselliset pyrkimyksensä käyttää talousteoriaa vastaamaan reaalimaailmaan liittyviin käytännön kysymyksiin.
Gary Beckerin merkityksellisyydestä ja uraauurtavasta hengestä tämänhetkisen keskustelun kannalta mainittakoon, että hänen Chicagon yliopistossa vuonna 1955 laatimansa väitöskirja tutki rotusyrjintää, joka huipentui kirjaan The Economics of Discrimination (Syrjinnän taloustiede) kaksi vuotta myöhemmin. On tarpeen tehdä selväksi, että syrjinnän mallintamisella ei pyritä oikeuttamaan syrjintää, vaan pikemminkin osoittamaan työmarkkinoille aiheutuva haitta. Rakennettu malli osoitti päinvastoin, että syrjinnän vähemmistöille asettamat keinotekoiset esteet aiheuttivat tehottomuutta kaikille. Rasismin tehottomuus yhteiskunnan kannalta kasvoi sen mukaan, missä määrin rasistinen yritys oli monopoliasemassa tai mitä enemmän sillä oli markkinareserviä. 1970-luvulla toinen palkinnon saaja (Kenneth Arrow) lisäsi tähän malliin informaation epäsymmetrian, mikä osaltaan vaikutti vielä syntymässä olevaan kirjallisuuteen rotusyrjinnästä taloustieteessä.
Kymmenen vuoden opettamisen jälkeen Columbian yliopistossa (hän aloitti opettamisen alle 30-vuotiaana!) hän aloitti opettamisen.), ja pian Clark-mitalin voittamisen jälkeen (1967) hän palasi Chicagon yliopistoon, jossa hän pysyi koko loppuelämänsä.
Beckerin suuri ansio oli juuri keskittyminen yksilöön ja hänen omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin. Toinen seikka oli hänen Princetonista saamansa matemaattinen tarkkuus, jonka ansiosta hän pystyi tuottamaan kvantitatiivisia malleja, joilla voitiin selittää yksilöiden toimet ja niiden vaikutukset. Rationaalisuuden lisääminen inhimilliseen käyttäytymiseen käsittää taloustieteen alan nimeltä kehitystaloustiede, joka ylitti tämän tieteenalan rajat ja vaikutti demografian, sosiologian ja oikeustieteen tutkimuksiin jo ennen kuin nykyisin väestölaskennoissa ja kyselytutkimuksissa esiintyviä yksilöä koskevia mikrotietoja levitettiin. Tällä tavoin poliittisesti epäkorrekteja kysymyksiä, jotka ovat yksilön kannalta niin merkityksellisiä, voitaisiin ajatella samalla tavalla kuin yritykseen liittyviä ongelmia mikrotaloustieteessä. Sen teoreettinen viitekehys mahdollisti useita empiirisiä tutkimuksia, kun tietokoneiden kehittyminen johti siihen, että yksilöiltä saatiin tietoja.
Yksi tämän alan tutkimuksista on perhepäätökset, kuten lasten lukumäärä ja kaikkien perheenjäsenten opiskelun, vapaa-ajan ja työn jakaminen. Kirjassa A Treatise on the Family (1991) käsitellään tätä asiaa ja aloitetaan sukupuolten välisiä työmarkkinaeroja koskeva kirjallisuus. Tässä keskustelussa käsiteltiin myös avioliittopäätöksiä, avioeroon liittyvää informaation epäsymmetriaa ja altruismia 1970-luvulla julkaistun A Theory of Marriage -teoksen myötä. Beckerin itsensä mukaan tavoitteena ei ollut arvioida avioerojen ja lasten lukumäärän määrääviä tekijöitä vaan pikemminkin niiden vaikutuksia eriarvoisuuteen ja talouskasvuun.
Yksilön toinen päätös koskee hänen omaa ajankäyttöään. Theory of the Allocation of Time (1965) arvioi, että yksilöt ovat sekä tuottajia että kuluttajia, jotka käyttävät varojaan, kuten työtunteja ja kulkuvälineitä (aikaa ja rahaa). Yksilön elämän yleinen tasapaino perustuu siis sekä yksilön hyödyn maksimointiin, kuten riittävään palkkaan ja vapaa-ajan viettoon, että kustannusten minimointiin, johon liittyy tuottavuuskysymys. Beckerin artikkelin merkitys oli siinä, että se toi esiin kysymyksen työn ulkopuolisesta ”palkasta” eli mahdollisuuksista aiheutuvista kustannuksista, jos investoidaan muuhun kuin työhön.
Tuottavuuden kannalta yksilö valitsee opiskelun määrän (ja laadun), jota hän harjoittaa koko elämänsä ajan, vastaavalla tavalla kuin perheiden dilemma lasten lukumäärän ja inhimillisen pääoman kohdentamisen välillä lasten kesken. Tämä ei ole triviaali päätös, koska siinä on kyse tulevaisuudesta, joka ei ole selvä ihmisten mielissä. Ja tietyssä elämänvaiheessa, kuten korkeakouluopinnoissa, se voi olla päinvastainen kuin työstä saatavat tulot. Investoinnit inhimilliseen pääomaan (1964) osoittaa, että investoinnit koulutukseen voivat olla merkittävämpiä talouskasvun kannalta kuin koneisiin ja laitteisiin tehdyt investoinnit.
Inhimilliseen pääomaan tehtäviä investointeja koskevan kysymyksen yhdistäminen perhepäätösten kanssa johtaa heterogeenisiin ratkaisuihin. Näin ollen lapsiin tehtävien investointien mallissa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi inhimillisen pääoman tuotantoon myönnettävien luottojen rajoittaminen tai se, että lapsilla voi olla erilaisia kykyjä. On myös mahdollista, että sosioekonominen asema siirtyy sukupolvelta toiselle. Tämä käy ilmi tutkimuksista, jotka osoittavat vanhempien koulutuksen vaikutuksen lasten koulutukseen ja tuloihin. Esimerkiksi Brasiliassa on valitettavasti havaittu positiivinen korrelaatio lasten ja vanhempien lapsityön välillä. Tässä mielessä perheiden hedelmällisyyttä ja inhimillistä pääomaa koskevat päätökset voivat vaikuttaa taloudelliseen liikkuvuuteen. Becker ja Thomes julkaisivat vuonna 1986 artikkelin Human Capital and the Rise and Fall of Families (Inhimillinen pääoma ja perheiden nousu ja tuho), jossa he osoittivat inhimillisen pääoman merkityksen selitettäessä perheiden välistä ja sukupolvien välistä eriarvoisuutta kvantitatiivisten mallien avulla.
Edellä kuvattuihin yksilön ja perheen päätöksiin vaikuttavat myös odotukset siitä, kuinka kauan yksilö elää. Terveydenhuollon kehittyessä 1900-luvulla ja perushygieniaolosuhteiden kehittyessä lapsikuolleisuus on vähentynyt ja koko väestön elinajanodote on kasvanut. Yksi Gary Beckerin oppilaista Chicagon yliopistossa oli brasilialainen Rodrigo Soares, jonka kanssa hän kirjoitti American Economic Review -lehteen (1995) artikkelin The Quantity and Quality of Life and the Evolution of World Inequality (Elämän määrä ja laatu ja maailman eriarvoisuuden kehitys), jossa osoitetaan yksilöiden päätösten vaikutus talouteen ja maiden väliseen eriarvoisuuteen. Tässä vaiheessa ihmisten väliset epätasa-arvoiset olosuhteet voivat kärjistyä. Covid-19-pandemia tekee ehkä selväksi vaikutuksen, jonka terveydellinen eriarvoisuus voi aiheuttaa väestöön, mitä Becker oli mallintanut yli puolen vuosisadan ajan.
Becker tutki myös rikollisuuden taloustiedettä ja ulottui myös oikeuden alalle. Palkittu vetoaa jälleen yksilön rationaalisuuteen: on olemassa kannustimia, jotka saattavat saada jonkun tekemään rikoksen, kuten mahdolliset tulot, rangaistuksen todennäköisyyteen ja ajankohtaan liittyvät kustannukset sekä riskin välttäminen. Toisin sanoen kyseessä on samanlainen voiton maksimointiongelma kuin muillakin yrityksillä. Becker jopa selitti poliittista lobbausta mikrotaloudellisesta näkökulmasta (A theory of competition among pressure groups for political influence, 1983), muiden yksilöiden välisten vuorovaikutussuhteiden ohella.
Viime aikoina on käyty keskusteluja eriarvoisuudesta, terveydestä ja rotusyrjinnästä, ja työmarkkinoilla ollaan korvaamassa ihmisiä roboteilla. Ehkäpä Gary Beckerin rohkeus tutkia yhteiskunnan (eikä välttämättä akateemisen maailman) kannalta olennaisia kysymyksiä yhdistettynä hänen matemaattiseen ja tieteelliseen täsmällisyyteensä pitäisi yhä useammin palauttaa mieleen, jotta taloustiede pystyisi ratkaisemaan yksilöiden todellisia ongelmia.
Lucas Iten Teixeira
Hän on suorittanut taloustieteen maisterin ja tohtorin tutkinnot São Paulon kauppakorkeakoulussa – Getulio Vargas -säätiö
Suositeltavat linkit
https://www.nobelprize.org/prizes/economic-sciences/1992/becker/biographical/
https://en.wikipedia.org/wiki/Gary_Becker
https://www.economist.com/schools-brief/2017/08/05/gary-beckers-concept-of-human-capital
Muistiinpanot
Becker, Gary S. (1957). Syrjinnän taloustiede. University of Chicago Press, 178p.
Becker, Gary S. (1964). Inhimillinen pääoma: teoreettinen ja empiirinen analyysi, erityisesti koulutuksen osalta.
Becker, G.S. (1965). Ajan jakamisen teoria. Economic Journal, 75(299), 493-517.
Becker, G.S. (1973). A Theory of Marriage: Part I. Journal of Political Economy Vol. 81, No. 4 (heinä-elokuu 1973), s. 813-846.
Becker, G.S. (1974), ”Crime and punishment: an economic approach”, Essays in the economics of crime and punishment, New York: National Bureau of Economic Research distributed by Columbia University Press, s. 1-54,
Becker, G.S. (August 1983). ”A theory of competition among pressure groups for political influence”. Quarterly Journal of Economics. 98 (3): 371-400.
Becker, G.S. ja N. Tomes (1986). Human Capital and the Rise and Fall of Families. Journal of Labor Economics, 4(3), Part 2, S1-S39.
Becker, G.S. ja R.J. Barro (1988). A Reformulation of the Economic Theory of Fertility. Quarterly Journal of Economics, 103(1), 1-25.
Becker, G.S., K.M. Murphy ja R. Tamura (1990). Inhimillinen pääoma, hedelmällisyys ja talouskasvu. Journal of Political Economy, 98(5), Part 2, S12-S37.
Becker, G.S. (1991). The Demand for Children. Luku 5 teoksessa: G.S. Becker. A Treatise on the Family. Cambridge, Harvard University Press, laajennettu painos, 135-154.
Becker, G.S. (1991). Perhetausta ja lasten mahdollisuudet. Luku 6 teoksessa: Becker, Gary S. A Treatise on the Family. Cambridge, Harvard University Press, Enlarged Edition, 155-178.
Becker, G.S., T.J. Philipson ja R.R. Soares (2005). The Quantity and Quality of Life and the Evolution of World Inequality. American Economic Review, 95(1), 277-291.