Diabetes mellituksen eri muodoista ei-insuliiniriippuvainen diabetes (NIDDM) on ylivoimaisesti yleisin, ja sen määrä lisääntyy nopeasti monissa väestöryhmissä ympäri maailmaa. Se on heterogeeninen sairaus, jolle on ominaista geneettinen alttius sekä insuliiniresistenssin ja haiman beetasolujen heikentyneen toiminnan välinen vuorovaikutus. Lihavuuden ja vähäisen liikunnan ja NIDDM:n kehittymisen välillä on vahva yhteys. NIDDM voi kuitenkin kehittyä myös laihoille henkilöille, ja ilmaantuvuus lisääntyy merkittävästi iän myötä. Diagnoosi heikentyneestä glukoosinsietokyvystä tai raskausdiabeteksesta ennustaa vahvasti tulevaa NIDDM:n kehittymistä, ja sen pitäisi merkitä asianmukaisia toimenpiteitä NIDDM:n kehittymisen ehkäisemiseksi tai viivästyttämiseksi. NIDDM:ään liittyy usein muita sairauksia, kuten verenpainetauti, hypertriglyseridemia ja suuritiheyksisten lipoproteiinien väheneminen, jotka ovat ateroskleroosin ja sydän- ja verisuonitautien lisäriskitekijöitä. Insuliiniresistenssi-oireyhtymä”, johon kuuluvat lihavuus, NIDDM, verenpainetauti, hyperinsulinemia ja dyslipidemia, on merkittävä ja lisääntyvä sairastuvuuden ja kuolleisuuden syy monissa väestöryhmissä. Lisäksi henkilöille, joilla on NIDDM ja huono glykeemisen säätely, voi kehittyä vakavia diabeteksen mikrovaskulaarisia komplikaatioita, kuten retinopatiaa, nefropatiaa ja neuropatiaa. Asianmukainen ruokavalio, painonhallinta ja lisääntynyt liikunta lisäävät insuliiniherkkyyttä insuliiniresistenteillä potilailla ja ovat tehokkaita hoitomuotoja NIDDM-potilaille tai voivat ehkäistä NIDDM:n kehittymistä herkillä henkilöillä. Jos näillä toimenpiteillä ei onnistuta, voidaan tarvita suun kautta otettavia hypoglykemialääkkeitä tai insuliinihoitoa.(ABSTRACT TRUNCATED AT 250 WORDS)