”Never tell me the odds!” ”Älä ikinä kerro minulle todennäköisyyksiä!” Tämä oli Han Solon vastaus C-3PO:n kommenttiin, jonka mukaan onnistunut navigointi asteroidikentällä on noin 3720-1. Kun alamme sisällyttää tekoälyä yhä enemmän jokapäiväiseen elämäämme, tämä sananvaihto tarjoaa humoristisen lähtökohdan keskusteltaessa yhdestä ihmisen ja tekoälyn vuorovaikutuksen tärkeimmästä näkökohdasta: siitä, milloin tekoäly kannattaa jättää huomiotta.

Ihmisten historia on täynnä esimerkkejä yksilöistä ja ryhmistä, jotka voittivat todennäköisyydet ja saavuttivat mahdottoman. Aikaisemmassa artikkelissa mainitsin Wrightin veljekset ja heidän historiallisen ensilentonsa. Jos heillä olisi ollut käytössään jonkinlainen tekoälyjärjestelmä, joka olisi kertonut heille onnistuneen lennon todennäköisyydet, on mahdollista, että he eivät olisi ehkä koskaan yrittäneetkään.

Oikeastaan perun sanani. Wrightin veljekset olisivat silti menneet eteenpäin. He eivät tarvinneet konetta kertomaan heille, että todennäköisyys oli heitä vastaan; he tiesivät sen jo. Lisäksi ei ollut pulaa ihmisistä, jotka sanoivat heille, että he olivat hulluja. Heillä oli visio, usko ja tarvittavat taidot. He TIESIVÄT, että he menestyisivät, ja he tiesivät, milloin jättää huomiotta ihmisten antamat neuvot, vaikka heillä olisikin hyvät aikomukset.

AI on työkalu, ja käytän sitä apunani. Tekoälyteknologia auttaa minua kirjoittamaan sähköposteja nopeammin; se auttaa minua mainostamaan valmennusohjelmiani, kirjojani ja sosiaalisen median viestejä. Se muuttaa puheeni tekstiksi. Se suosittelee parasta reittiä aamuiseen työmatkaani. Tekoäly on kuin olisi joukko inhimillisiä neuvonantajia ja asiantuntijoita käden ulottuvilla. Loppujen lopuksi se on kuitenkin vain sitä – neuvoja.

Milloin siis kuuntelet näitä neuvoja? Milloin kytket sen pois päältä? Se on se vaikea osa. Luulen, että soveltaisit tuota kriteeriä ihmisen neuvonantajan kuuntelemiseen. Kaikella on paikkansa. Vaikka Han Solo ei kuunnellut C-3PO:n neuvoja asteroidikentän suhteen, hän luotti droidien apuun läpi Star Wars -sarjan. Olihan se droidi R2D2, joka pelasti Hanin, Luke Skywalkerin ja Chewbaccan joutumasta roskapuristimeen.

Meillä on tapana pitää tekoälyä uutena asiana. Teknologian, datan määrän ja tuon datan saatavuuden kannalta keskivertoihmiselle kaikki on uutta. Mutta loppujen lopuksi se on vain tietoa. Sosiaalinen media on antanut meille parempaa tietoa kuin ennen. Siksi on entistäkin tärkeämpää, että sovellamme kriittistä ajattelua varmistaaksemme, että tekoälyn kuunteleminen on järkevää. Koska ihmiset mallinsivat tekoälyalustat, seurauksena on ennakkoluuloja ja virheitä. GPS saattaa kertoa sinulle lyhimmän reitin, mutta tämä reitti saattaa viedä sinut korkean rikollisuuden alueen läpi; siksi haluat analysoida, mitä tekoäly tarjoaa, jotta et mene jonnekin tai joudu tilanteeseen, jossa et todellakaan halua olla.

Inhimillisinä ihmisillä on taipumus olla liian optimistisia. Meidän on kuitenkin varottava olemasta hölmöjä. Yllä oleva kuva on elokuvasta ”Dumb ja Dumber”. Jim Careyn esittämä Lloyd Christmas kysyi eräältä naiselta, mikä on hänen todennäköisyytensä saada hänet, ja nainen vastasi hänelle ”miljoona yhtä vastaan”. Hän ymmärsi sen viestittääkseen, että siihen ei periaatteessa ole mitään mahdollisuuksia. Mutta Lloydille miljoona yhtä vastaan tarkoitti, että hänellä oli vielä mahdollisuus.

Palataanpa vielä Han Solon esimerkkiin. Han ei vain herännyt ja päättänyt lentää asteroidien läpi. Imperiumi oli niitä jahtaamassa. Jos hän ei olisi yrittänyt mennä asteroidivyöhykkeen läpi päästäkseen eroon keisarillisista avaruusaluksista, he olisivat mitä varmimmin kuolleet tai jääneet vangiksi. Niinpä Han teki päätöksen, joka perustui useisiin lopputuloksiin, joista yksikään ei ollut kovin hyvä. Vaikka todennäköisyydet eivät olleet hänen edukseen, hänen täytyi kuitenkin harkita mahdollisuuksiaan selviytyä imperiumin laivastoa vastaan. Lloyd Christmas oli yksinkertaisesti epärationaalinen.

Tosiasiassa kenelläkään ei ole kristallipalloa. Oletko Lloyd Christmas (Jim Carey) vai Wrightin veljekset? Tekoäly ei todellakaan ole täydellinen; se nojaa loppujen lopuksi ihmisten kehittämään mallinnukseen, mikä tarkoittaa, että näissä järjestelmissä on ennakkoluuloja. Huomautan kuitenkin, että jos tekoälyä käytetään vaikkapa analyyttisen tuotteen tuottamiseen, tekoäly poistaa tunteet analyysistä. Tekoälyllä ei ole osuutta lopputulokseen, mutta usein ihmisellä on, ja hän voi käyttää tätä ennakkoluuloa tietojen hylkäämiseen. Viime kädessä sinulla on kuitenkin mahdollisuus valita. Riippumatta siitä, tuleeko neuvo tekoälyltä vai ihmiseltä, päätös on sinun. Vastuu on yksilöllä, ja menestys tai epäonnistuminen riippuu viime kädessä sinusta. Jos epäonnistut, se ei aina ole huono asia. Loppujen lopuksi epäonnistuminen voi olla paras opettaja.

Palataanpa ”Imperiumin vastaiskuihin”. Aiemmin elokuvassa, kun Luke Skywalker oli loukussa ulkona Hothin pakkasessa, Han Solo lähti hänen peräänsä. Lähtiessään C-3PO kertoi prinsessa Leahille, että R2D2:n mukaan selviytymismahdollisuudet olivat 725:1, mutta R2:n tiedettiin olevan ajoittain väärässä. Myöhemmin elokuvassa, kun kapinalliset pakenivat Cloud Citystä, Lando Calrissian vakuutti kaikille, että hänen väkensä oli korjannut hyperajon; R2 tiesi kuitenkin, että hyperajoa ei ollut korjattu, koska hän oli kytkeytynyt järjestelmään.

Tässä on siis tapauksia, joissa tekoäly oli oikeassa, ja tapauksia, joissa se oli väärässä, tai ainakin ihminen uhmasi todennäköisyyttä. Oikeastaan tekoäly ei ollut väärässä; C3PO ja R2D2, omina hetkinään, vain perustivat kertoimet laskelmiin. Sen toteaminen, että Han Solo navigoi asteroidien läpi tai että Han Solo löysi Luken ja että molemmat miehet selvisivät hengissä, ei tarkoita, että tekoälyjärjestelmät olisivat olleet väärässä; se tarkoittaa vain sitä, että he pystyivät päihittämään todennäköisyydet.

Kuinka monta kertaa olet katsonut, kun säätiedottaja on sanonut, että ”10 prosentin todennäköisyys sateelle”, ja sitten huomaat olevasi jumissa sateessa? Jos olet kuten minä, olet usein sanonut: ”No, säätiedottaja oli taas väärässä”. Mutta tuo väite ei pidä paikkaansa. Se, että satoi, ei tarkoita, että säätiedottaja oli väärässä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että sää uhmasi todennäköisyyksiä. Tai uusia olosuhteita tapahtui.

Jos palataan yhteen urheilun dramaattisimmista come from behind -tapahtumista, New England Patriots vastaan Atlanta Falcons, patrioottien comebackin todennäköisyys oli lähes mahdoton. Silti se tapahtui.

Tässä on toinen esimerkki. Julkaisin kaksi videota sosiaalisessa mediassa. Sisältö oli sama, mutta käytin kahta eri otsikkoa. Toinen otsikko perustui tekoälyjärjestelmään, jonka on tarkoitus arvioida otsikoita. Otsikkoni listattiin 80-prosenttisen tehokkaaksi. Toisella otsikolla oli vain 35 prosentin tehokkuusluokitus. Eniten katselukertoja ja näyttökertoja sai kuitenkin valitsemani otsikon sisältö. Oliko tekoäly väärässä? No, sitä on vaikea sanoa. On olemassa tekijöitä, kuten kellonaika, jolloin julkaisin viestin, niiden ystävieni määrä, jotka sattuivat olemaan sosiaalisessa mediassa, kun lanseerasin sen, ja ehkä jopa se, kuinka paljon vaivaa panostin sisältöön.

AI on loistava työkalu. Käytän sitä koko ajan. Mutta älä pelkää kyseenalaistaa sitä, mitä tekoäly kertoo sinulle.