Monissa englanninkielisissä maissa neuropatologiaa pidetään anatomisen patologian osa-alueena. Sen sijaan saksankielisissä maissa on useita itsenäisiä neuropatologian yliopistotuoleja ja jopa neuropatologian instituutteja erilaisen historiallisen taustan vuoksi. Neuropatologiksi kutsutaan lääkäriä, joka on erikoistunut neuropatologiaan yleensä suorittamalla anatomisen tai yleisen patologian erikoislääkärin tutkinnon jälkeen erikoistumisjakson. Päivittäisessä kliinisessä työssä neuropatologi toimii muiden lääkäreiden konsulttina. Jos epäillään hermoston sairautta eikä diagnoosia voida tehdä vähemmän invasiivisin menetelmin, hermokudoksesta otetaan koepala, joka lähetetään neuropatologille, joka tutkii sen mikroskoopilla tai tietyillä molekyylimenetelmillä lopullisen diagnoosin tekemiseksi.

Monilla neuropatologeilla on Euroopassa tausta kliinisissä neurotieteissä (neurologia, psykiatria) sekä patologiassa.

Yhdysvaltain järjestelmässäEdit

Neuropatologit ovat lääkäreitä, joilla on lääketieteen tohtorin (MD) tai osteopaattisen lääketieteen tohtorin (DO) tutkinto. Heidän on suoritettava joko 3 tai 4 vuoden anatomisen patologian erikoistumisjakso, jota seuraa 2 vuoden neuropatologian erikoistumisjakso, ja heillä on oltava American Board of Pathologyn myöntämä sertifikaatti sekä anatomisen että neuropatologian alalla. Tämä on vähemmän erikoistunutta neuropatologian koulutusta kuin useimmissa muissa maissa. On myös melko tavallista, että neuropatologeilla on tohtorin tutkinto joltakin aiheeseen liittyvältä alalta. Neuropatologeilla on oltava vahvat kommunikointikyvyt, koska heidän on analysoitava tuloksia ja pystyttävä selittämään tulokset potilaille ja/tai lääkäreille (paperilla tai suullisesti).

Ison-Britannian/Kanadan/Kansanyhteisön järjestelmässäEdit

Neuropatologit ovat lääketieteellisen pätevyyden omaavia lääkäreitä, jotka on rekisteröity Yhdistyneessä kuningaskunnassa yleisessä lääkärineuvostossa. Neuropatologian jatkotutkinto suoritetaan koulutuksen ja tutkinnon kautta, jota valvoo Royal College of Pathologists UK. Neuropatologilla on anatomisen patologian koulutus, jota seuraa hermoston ja lihasten sairauksien diagnosointiin liittyvä koulutus. Muissa Euroopan maissa ja kansainyhteisön maissa koulutus on samanlaista.Kanadassa neuropatologit suorittavat viisivuotisen Royal College of Physicians and Surgeons of Canada -yliopiston neuropatologian erikoistumiskoulutuksen, johon sisältyy vuosi kliinistä lääketiedettä ja vuosi anatomista patologiaa. On varsin tavallista, että neuropatologit ovat väitelleet tohtoriksi joltakin aiheeseen liittyvältä alalta.

Keskushermostokudoksen tutkimisen lisäksi neuropatologille annetaan yleensä tehtäväksi tutkia lihas- ja ääreishermoston koepaloja. Lihasbiopsioita otetaan lihassairauksien (kuten polymyosiitin, mitokondriaalisen myopatian jne.) diagnosoinnin helpottamiseksi. Perifeeristä hermoa tutkitaan, jotta voidaan tutkia potilaita, joilla epäillään perifeerisiä neuropatioita, jotka ovat seurausta sellaisista sairauksista kuin vaskuliitti ja amyloidoosi.

Neuropatologia on vahvasti tutkimuspainotteinen ala.