Pelattavuus jakautui perinteiseen seikkailuympäristöön, jossa pelaaja saattoi olla vuorovaikutuksessa Chiba Cityn ”oikean maailman” asukkaiden kanssa, ja kyberavaruuden 3D-verkkoesitykseen, kun hän oli onnistunut saamaan pääsyn takaisin. Erilaiset ”reaalimaailman” paikat johtivat erilaisiin ruudukkosektoreihin, mikä kehitti juonta ja rikastutti immersiota.

Pelissä simuloitiin myös kyberavaruuden taistelua, kun pelaaja yritti murtautua ICE:n (Intrusion Countermeasure Electronics) läpi päästäkseen tietokantasolmujen sisään ja kohdatakseen niiden takana piileskelevät pelottavat tekoälyt. ”Taistelu” ICE:n kanssa koostui siitä, että ICE ja pelaaja tekivät toisilleen vahinkoa (ensin mainittu sisäänrakennetun hyökkäysmuodon avulla, jälkimmäinen sen mukaan, mitä ohjelmia pelaaja suoritti; jotkin ohjelmat tekivät vahinkoa kertaluonteisesti, jotkin tekivät vahinkoa jonkin aikaa, ja joillakin oli muita vaikutuksia, kuten ICE:n hidastaminen), kunnes joko ICE ”murtui” tai pelaaja potkaistiin ulos kyberavaruudesta. Taistelu tekoälyjen kanssa oli samanlaista, paitsi että tekoälyjä vahingoitettiin ensisijaisesti taidoilla eikä ohjelmilla; ne olivat haavoittumattomia, kunnes niihin osui vähintään kerran tietyllä taidolla tai ohjelmalla; ja ”häviämisen” seurauksena oli hahmon kuolema. Neuromancer antoi jonkin verran anteeksi jopa ”kuoleman”, sillä kuollut hahmo herätettiin henkiin sen rahan hinnalla, mitä hänen luottosipissään oli kuolinhetkellä – tosin kyberavaruuteen kirjautuneena pysyminen vaati joissakin kohdissa luottojen maksamista.

Taitoja ja kykyjä voi ostaa ”taitosiruina”, joita voi käyttää päähenkilön päähän istutetussa aivotukissa, mikä antaa hänelle etulyöntiaseman erilaisissa tilanteissa. Taidot saattoivat myös lisääntyä vaikean tehtävän onnistuneen suorittamisen myötä.

Pelissä käytettiin myös koodipyörää eräänlaisena kopiosuojauksena. Koodipyörää tarvittiin pelin PAX-päätteisiin pääsemiseksi tietyissä kohdissa, ja ilman sitä pelaaja joutuu juonessa umpikujaan.