Neurohormoni, jokin erikoistuneiden solujen (neurosekretoristen solujen) tuottamista aineista, jotka ovat rakenteeltaan tyypillisempiä hermostolle kuin hormonijärjestelmälle. Neurohormonit kulkevat hermosolujen ulokkeita (aksoneita) pitkin ja vapautuvat verenkiertoon erityisalueilla, joita kutsutaan neurohemoelimiksi. Neurohormonit muodostavat siten yhteyden aistiärsykkeiden (hermoston havaitsemat tapahtumat tai olosuhteet) ja kemiallisten vasteiden (hormonaaliset eritteet, jotka vaikuttavat hormonaalisen järjestelmän muihin kudoksiin tai muiden järjestelmien kudoksiin, kuten erittymiseen tai lisääntymiseen liittyviin kudoksiin) välillä.

Nisäkkäiden neurohormoneihin kuuluvat useimmilla nisäkkäillä oksitosiini ja vasopressiini, jotka molemmat tuotetaan aivojen hypotalamuksen alueella ja erittyvät vereen neurohypofyysistä (aivolisäkkeen osa). Toinen ryhmä neurohormoneja, joita kutsutaan vapauttaviksi hormoneiksi (joista ensimmäinen tunnistettiin kemiallisesti vuonna 1969), on myös peräisin hypotalamuksesta. Tämän ryhmän jäsenet välittyvät kuitenkin hermosolujen sisällä toiseen paikkaan aivoissa, josta ne kulkeutuvat verenkierron mukana adenohypofyysiin, joka on myös osa aivolisäkettä. Siellä ne joko stimuloivat tai estävät erilaisten adenohypofyysihormonien vapautumista.

Kolmanteen neurohormoniryhmään kuuluvat enkefaliineja ja muita endorfiineja, jotka havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1975 morfiinin ja muiden analgeettien vaikutusmekanismia tutkittaessa. Endorfiinit lievittävät tehokkaasti kipua, ja tämä ominaisuus liittyy ilmeisesti niiden toimintaan hermovälittäjäaineina, jotka välittävät hermoimpulsseja hermosolusta toiseen. Niiden neurohormonaalinen aktiivisuus ilmenee siten, että ne stimuloivat somatotropiinin ja vasopressiinin eritystä epäsuorassa prosessissa, johon osallistuu jokin muu paikka (kuin erittävä neuroni) keskushermostossa. Katso myös endorfiini.