NCS:n mukaan ihmisen näkökyvyssä on kuusi alkeisväritajua, jotka saattavat vastata psykologisia alkuväritajuja, kuten värien vastakkaisuuden hypoteesissa ehdotetaan: valkoinen, musta, punainen, keltainen, vihreä ja sininen. Neljää viimeistä kutsutaan myös ainutlaatuisiksi värisävyiksi. NCS:ssä kaikki kuusi määritellään alkeisväreiksi, redusoimattomiksi kvalioiksi, joista kutakin olisi mahdotonta määritellä muiden alkeisvärien avulla. Kaikkia muita koettuja värejä pidetään yhdistettyinä havaintoina eli kokemuksina, jotka voidaan määritellä kuuden alkeisvärin samankaltaisuuden perusteella. Esimerkiksi värikylläinen vaaleanpunainen olisi täysin määriteltävissä sen visuaalisen samankaltaisuuden perusteella punaiseen, siniseen, mustaan ja valkoiseen.
Värit määritellään NCS:ssä kolmella prosentteina ilmaistulla arvolla, jotka määrittelevät mustuuden asteen (s , = suhteellinen visuaalinen samankaltaisuus mustan alkeisvärin kanssa), kromaattisuuden asteen (c, = suhteellinen visuaalinen samankaltaisuus kyseisen värisävykolmion ”voimakkaimman”, kylläisimmän värin kanssa) ja värisävyn asteen (Φ, = suhteellinen samankaltaisuus yhdelle tai kahdelle värisävyn kromaattisista alkeisvärisävyistä punaiseen, keltaiseen, vihreään ja siniseen, ilmaistuna korkeintaan kahtena prosenttina). Tämä tarkoittaa, että väri voidaan ilmaista joko Y (keltainen), YR (keltainen, jossa on punainen komponentti), R (punainen), RB (punainen, jossa on sininen komponentti), B (sininen) jne. Yhdenkään värisävyn ei katsota olevan visuaalisesti samankaltainen vastakkaisen parin molempien värisävyjen kanssa; toisin sanoen ei ole olemassa ”punavihreää” tai ”keltasinistä”. Mustan ja kromaattisuuden yhteenlaskettu arvo on enintään 100 %. Mahdollinen ylijäämä 100 prosentista antaa valkoisuuden määrän (w). Akromaattiset värit eli värit, joilla ei ole kromaattista sisältöä (mustasta harmaaseen ja lopulta valkoiseen), korvataan värisävykomponentilla isolla N-kirjaimella, esimerkiksi ”NCS S 9000-N” (enemmän tai vähemmän täydellinen musta). NCS-värimerkintöjä edeltää joskus iso ”S”, joka tarkoittaa, että värin määrittelyssä on käytetty NCS-väristandardin nykyistä versiota.
Yhteenvetona NCS-värimerkintä S 2030-Y90R (vaalea, vaaleanpunertava punainen) kuvataan seuraavasti. _{s}\\underbrace {30} _{c}} _{\rm{nuance}-\underbrace {Y\underbrace}-{Y\underbrace}90} _{\phi}R} _{\\rm {hue}}}
with
w = 100 – c – s = 100 – 50 = 50 {\displaystyle w=100-c-s=100-50=50}
Värikylläisyys ja vaaleusEdit
Yllämainittujen arvojen s (mustuus), w (valkoisuus), c (kromaattisuus) ja Φ (värisävy) lisäksi NCS-järjestelmällä voidaan kuvata myös kahta havaintosuuretta: värikylläisyyttä (saturaatio) ja vaaleutta (vaaleus). NCS-kylläisyydellä (m) tarkoitetaan värin kromaattisuuden ja valkoisuuden välistä suhdetta (värisävystä riippumatta), joka määritellään kromaattisuuden sekä valkoisuuden ja kromaattisuuden summan välisenä suhteena m = c / ( w + c ) {\displaystyle m=c/(w+c)}.
. NCS-kylläisyys vaihtelee välillä 0-1.
NCS-kirkkaus (v) on värin havainto-ominaisuus sisältää enemmän akromaattisia alkuvärejä mustaa tai valkoista kuin toinen väri. NCS:n vaaleusarvot vaihtelevat mustan alkuvärin (S) arvosta 0 valkoisen alkuvärin (W) arvoon 1. Akromaattisille väreille eli kaikille mustille, harmaille tai valkoisille väreille, joilla ei ole kromaattista komponenttia (c = 0), vaaleus määritellään seuraavasti:
v = 100 – s 100 . {\displaystyle v={\frac {100-s}{100}}.}
Kromaattisille väreille NCS-vaaleus määritetään vertaamalla kromaattista väriä akromaattisten värien vertailuasteikkoon (c = 0), ja sille määritetään sama vaaleusarvo v kuin vertailuasteikon näytteelle, johon nähden se eroaa reunasta reunaan vähiten.
EsimerkkejäMuokkaa
Kaksi esimerkkiä NCS-värinotaatiosta – Ruotsin lipun keltaisen ja sinisen sävyt:
- Keltainen – NCS 0580-Y10R (vivahde = 5 % mustaa, 80 % kromaattisuutta, värisävy = 90 % keltainen + 10 % punainen. Voimakas, hyvin lievästi mustankeltainen keltainen, jossa on lievästi oranssin sävyinen sävy)
- Sininen – NCS 4055-R95B (vivahde = 40 % mustuus, 55 % kromaattisuus, sävy = 5 % punaista + 95 % sinistä. Hieman tumma, keskivahva sininen, jossa on hyvin lievä violetti vivahde)