Historiallinen natron kerättiin suolaseoksena kuivista järvipohjista muinaisessa Egyptissä, ja sitä on käytetty tuhansia vuosia puhdistukseen. Yhdessä öljyn kanssa se oli varhainen saippuan muoto. Se pehmentää vettä ja poistaa samalla öljyä ja rasvaa. Natron oli myös hampaiden puhdistusaine ja varhainen suuvesi. Mineraalia sekoitettiin varhaisiin antiseptisiin aineisiin haavoja ja pieniä viiltohaavoja varten. Natronia voidaan käyttää kalan ja lihan kuivaamiseen ja säilömiseen. Se oli myös muinainen kotitalouksien hyönteismyrkky, sitä käytettiin nahanvalmistukseen ja vaatteiden valkaisuaineena.

Mineraalia käytettiin egyptiläisessä muumioinnissa, koska se imee itseensä vettä ja oli kuivausaine. Lisäksi altistuessaan kosteudelle natronin sisältämä karbonaatti nostaa pH:ta, mikä luo hyvän ympäristön bakteereille. Joissakin kulttuureissa natronin ajateltiin pitävän sekä elävät että kuolleet henkisesti turvassa. Natronia lisättiin risiiniöljyyn savuttoman polttoaineen valmistamiseksi, minkä ansiosta egyptiläiset käsityöläiset pystyivät maalaamaan taideteoksia muinaisten hautojen sisällä ilman, että ne värjäytyivät nokeen.

Natroni on ainesosa, josta valmistetaan Egyptin siniseksi kutsuttua väriä. Roomalaiset ja muut käyttivät sitä hiekan ja kalkin kanssa keramiikan ja lasin valmistuksessa ainakin vuoteen 640 jKr. asti. Mineraalia käytettiin myös vuona jalometallien juottamiseen yhteen.

Käytön väheneminenMuutos

Suuri osa natronin käyttökohteista sekä kotitaloudessa että teollisuudessa korvattiin ajan myötä läheisesti sukua olevilla natriumyhdisteillä ja mineraaleilla. Natronin pesuaineominaisuudet saadaan nykyään kaupallisesti soodasta, joka on seoksen tärkein ainesosa, yhdessä muiden kemikaalien kanssa. Sooda korvasi natronin myös lasinvalmistuksessa. Jotkin sen muinaisista kotitaloustehtävistä täyttää nykyään myös tavallinen ruokasooda, natronin toinen merkittävä ainesosa.