NASCAR Sprint Cup -sarja on tällä viikolla tauolla pääsiäisen kunniaksi. Ja koska suoraa toimintaa ei ole, on aika palata muistojen kaistalle.

Kilpailujen maalit ovat usein jännittäviä ja monet niistä muistetaan vielä pitkään kisan jälkeen, mutta tällä listalla olevat maalit ovat parhaista parhaita.

Jännittävään maaliin vaikuttavat monet seikat. Tietenkin kisan viimeisten kierrosten on oltava sähköistäviä ja kilpa-ajon on oltava kilpailuhenkistä ja intohimoista. Muita tekijöitä, jotka muuttavat maalin hyvästä loistavaksi, ovat muun muassa olosuhteet kisan aikana ja kuuluttajien jännitys ennen maalia ja sen aikana.

Pidemmittä puheitta mennään muistojen kaistalle ja mennään Victory Lanelle viime vuosikymmenen 10 parhaan maalin voittajien kanssa.

Kasey Kahne pamahti NASCAR:n Sprint Cupin näyttämölle vuonna 2004, ja hänestä tuli nopeasti kuljettaja, joka sijoittui aina toiseksi. Kauden toisessa kilpailussa Rockinghamissa Kahne jäi niukasti voitosta ja sijoittui niukasti toiseksi Matt Kensethin jälkeen.

Texasissa hän sitten hallitsi kilpailua, mutta joutui taistelemaan Elliott Sadlerin kanssa voitosta viimeisillä kierroksilla.

Sadlerin pysäytti Johnny Sauterin väliin jäänyt auto, minkä ansiosta Kahne pääsi kuromaan välimatkaa umpeen radan korkealla puolella radalle tultaessa. Sadler ei kuitenkaan koskaan noussut, ja hän pystyi pitämään voiton noin puolen autonpituuden turvin.

Kahne ajoi jatkossa 13 kertaa viiden parhaan joukkoon, 14 kertaa kymmenen parhaan joukkoon ja kahdesti kakkoseksi yhteensä alle autonpituuden turvin.

Michigan 2009: Greg Biffle ja Jimmie Johnson vs. Polttoainekulutus

Polttoainekulutus on aina tekijä NASCAR:ssa, varsinkin suuremmilla radoilla. Michiganin kisa vuonna 2009 ei ollut poikkeus.

Greg Biffle ja Jimmie Johnson yrittivät molemmat venyttää polttoainekulujaan ajamalla helpommin ja käyttämällä vähemmän kaasua. Molemmat olivat kuitenkin tarpeeksi lähellä toisiaan kilparadalla taistellakseen myös johtopaikasta.

Talk about a difficult situation.

Kaksikko vaihtoi johtopaikkaa jonkin aikaa, ja Johnson kiersi kaarteeseen 4 valmiina ottamaan valkoisen lipun, kun yhtäkkiä hänen autonsa sammui. Häneltä loppui polttoaine.

Biffle nousi johtoon ja näytti siltä, että hän olisi valmis ottamaan ruutulipulle. Hänellä oli mukava etumatka toisena olevaan Mark Martiniin ja hän näytti ottavan rennosti. Hänen polttoainesäiliönsä oli kuitenkin toista mieltä.

Takaosalla myös Bifflen auto pysähtyi, ja Martin painui matalalle ja ohitti hänet ja ajoi voittoon. Se oli Martinin viimeisin Cup-voitto, ja se tuli sähköistävällä tavalla.

Kansas 2008: Jimmie Johnson vs. Carl Edwards

Jos Carl Edwards ei olisi tehnyt rohkeaa liikettä, tämä kisa ei olisi edes nuuskinut tätä listaa. Kuten me kaikki kuitenkin opimme, kun kaksi NASCARin kovinta kilpailijaa joutuu taistelemaan voitosta, tämänkaltaisia lopputuloksia on odotettavissa.

Carl Edwards kyttäsi Jimmie Johnsonia tämän kisan viimeisen osuuden ajan. Hänellä oli nopeampi auto, mutta Johnson ei antanut tuumaakaan periksi. Niinpä Edwards meni sinne, minne yksikään muu kilpa-auto ei ollut sinä päivänä mennyt.

Rohkealla liikkeellä käännökseen 3 tultaessa Edwards syöksyi matalalle asematasolle Johnsonin alle ja ohitti auton nro 48 helposti. Koska hän kuitenkin tuli kaarteeseen niin suurella vauhdilla, hänen autonsa laukesi takaisin radalle ja syöksyi seinään menettäen arvokasta vauhtia.

Johnson sukelsi sitten Edwardsin auton alle, kun hän yritti pitää sen pois seinästä.

Edwards yritti epätoivoisesti siirtyä Johnsonin alle tultaessa radalle, mutta hänen vauhtinsa oli lähes lopussa. Johnson voitti helposti Kansasin muistettavassa maalissa.

Auto Club Speedway 2013: Denny Hamlin vs. Joey Logano ja Kyle Busch

Tämä kisa on tuoreessa muistissa, ja tulee luultavasti olemaan sitä vielä jonkin aikaa.

Denny Hamlinilla ja Joey Loganolla on ollut kilpailu käynnissä suurimman osan kaudesta 2013, mutta Kaliforniassa se muuttui vakavaksi.

Neljällä tuoreella renkaalla Hamlin rynnisti kentän läpi ja ajoi kärkeen viimeisen uudelleenkäynnistyksen jälkeen, mutta joutui lopulta Joey Loganon takapuskuriin. Molemmat ajoivat kovaa kilpaa viimeisen kierroksen alkupuoliskolla ja törmäsivät toisiinsa takasuoralla.

Kilpaillessaan kilpaa he unohtivat tarkistaa peilejään. Kyle Busch lähestyi nopeasti.

Hamlin siirtyi radalla ylöspäin kaarteessa 3 ja Logano meni matalalle puolelle. Loganon auto heilahti ja törmäsi Hamliniin, ja molemmat lähtivät pyörähtämään. Busch säilytti tyyneytensä ja kiersi molempien ohi ja voitti varmalla erolla Dale Earnhardt Jr:n.

Hamlinin auto liukui radalla ja osui näyttävästi sisäseinään. Logano pystyi hiipimään viivan yli kolmantena korjattuaan autonsa kuntoon. Hamlin sen sijaan sijoittui 25:nneksi ja on selkävamman takia sivussa lähitulevaisuudessa.

Kisan jälkeen Tony Stewart otti Loganon kanssa yhteen tavasta, jolla he olivat ajaneet kilpaa viimeisen uudelleenkäynnistyksen jälkeen. Sanomattakin on selvää, että mielialat olivat korkealla tapahtuman jälkeen.

Kun tulipalot oli sammutettu ja loukkaantuneet kuljetettu pois, onnekas Kyle Busch poistui Auto Club Speedwayltä vuoden 2013 ensimmäisen voittonsa kanssa.

Talladega 2009: Carl Edwards vs. Brad Keselowski

Tässä kilpailussa vastakkain olivat tuleva Sprint Cup -mestari Brad Keselowski ja Carl Edwards – vihanpito, joka lisääntyisi myrkyllisyydessään myöhemmin kuljettajien uralla.

Talladegan etusuoralla Keselowski pyrki ohittamaan, mutta leikkasi Edwardsin takalevyä, kun Edwards yritti estää. Tämä lähetti Edwardsin kiinniottoaitaan, joka onneksi teki tehtävänsä.

Välttämättä tämän maalin merkittävin seikka ei ollut se, kun autot ohittivat maaliviivan, vaan se, kun Edwards poistui runnellusta kilpa-autostaan ja hölkkäsi raitojen yli. Miehelle, joka on aina ollut hieman oikukas ja hölmö, se oli sopiva lopetus jännittävälle kisalle.

Talladega 2011: Jimmie Johnson vs. Clint Bowyer ja Jeff Gordon

Viimeisellä kierroksella Jimmie Johnson ohitti tallikaverinsa Dale Earnhardt Jr:n avustuksella neljä autoa varttimaililla napatakseen voiton Talladegassa. Drafting-tandem oli kaukana perässä, kun valkoinen lippu putosi, mutta Hendrickin kuljettajat työskentelivät yhdessä saadakseen vauhtia ja saadakseen kärkiajat kiinni.

Viivalle tultaessa kolme autosarjaa oli kolmen leveydeltä – jotain, mitä vain superspeedway voi tarjota. Johnson voitti lopulta 0,002 sekunnin erolla Clint Bowyeriin, ja Jeff Gordon oli pari metriä jäljessä kolmantena.

Johnsonin voittomarginaali on tällä hetkellä tasapisteissä kaikkien aikojen lähimmässä NASCAR Sprint Cup -sarjan maalissa erään toisen kisan kanssa, joka on myös tässä listassa.

Watkins Glen 2012: Marcos Ambrose vs. Kyle Busch ja Brad Keselowski

Marcos Ambrose nappasi uransa toisen voiton jännittävällä tavalla, kun hän voitti Finger Lakes 350 -kilpailun Wakins Glenissä toista kertaa peräkkäin viime kaudella.

Valkoiseen lippuun astuessaan Ambrose oli kolmantena Kyle Buschin ja Brad Keselowskin perässä. Kisa näytti siltä, että Busch häviää. Mutta kun hidas auto pudotti öljyä ympäri kilparataa, Busch ajoi sen läpi päällystäen renkaansa ja hidastaen häntä huomattavasti.

Tämä avasi oven Keselowskille, joka otti satunnaisen kontaktin Buschiin ja pyöräytti tämän seinään. Siitä eteenpäin kisa pysyi vihreänä, Keselowskin ja Ambrosen liukastellessa ympäri rataa. Kun he ajoivat läpi saman öljylaikan, joka aiheutti sen, että Busch menetti ajohallintansa, he vetivät rastikilpailua aina ruutulipulle asti, ja Ambrose otti lopullisesti johtoaseman viimeisessä mutkassa.

Ambrose oli hyvin tunteellinen voitostaan, koska hänen isänsä näki sen televisiossa toipuessaan sairaalassa sairauden vuoksi. Se oli varmasti hieno päivä Ambrosen perheelle, sillä se oli jännittävä lopetus NASCAR-faneille kaikkialla.

Atlanta 2005: Carl Edwards vs. Jimmie Johnson

Atlanta on rata, joka on tuottanut monia NASCARin jännittävimpiä finaaleja. Aivan kuten Kansasin kisassa, tässäkin kisassa Jimmie Johnson johti ja Carl Edwards kyttäsi.

Nopeasti kävi ilmi, että Carl Edwards, joka oli tulokas vuonna 2005, tiesi, miten kilpa-autoa ohjataan. Tapa, jolla hän käsitteli autoaan tämän kisan lopussa, vaikka renkaat olivat kuluneet ja kierroksia oli vähän jäljellä, oli uskomaton.

Kun otetaan huomioon Carlin monet saavutukset Sprint Cup -sarjassa, viisinkertaisen mestarin Jimmie Johnsonin alasajo ja ohittaminen kuluneilla renkailla on edelleen yksi hänen suurimmista saavutuksistaan.

2007 Daytona 500: Kevin Harvick vs. Mark Martin

Tässä vaiheessa listaa on käynyt selväksi, että restrictor plate -kilpailut tuottavat yleensä jännittäviä lopputuloksia. Vuoden 2007 Daytona 500 saattaa olla paras niistä kaikista.

Kevin Harvick ei ainoastaan noussut seitsemänneltä sijalta ensimmäiselle sijalle yhdellä kierroksella, vaan hän teki sen myös yhtä NASCAR:n rakastetuimmista kuljettajista, Mark Martinia, vastaan.

Aina kun Martin on voittokamppailussa, näyttää siltä, että selostajat vetävät hänen puolestaan. Mieheksi, joka on sijoittunut Cupin sarjassa viidesti toiseksi ja jolla ei ole omaa mestaruutta tai Daytona 500 -pokaalia, häntä on helppo kannustaa. Harvick ei kuitenkaan ollut myötätunnon tuulella.

Harvick ja Martin raahautuivat viivalle vierekkäin heidän takanaan tapahtuneen massiivisen kolarin jälkeen. Harvick teki ihmeen 0,020 sekunnin erolla vihreävalkoisessa maalissa, joka oli 500-osakilpailun pienin ero sen jälkeen, kun NASCAR otti käyttöön elektronisen pisteytyksen vuonna 1993.

Kilpailun valtavuuden ja mukana olleiden henkilöiden vuoksi tämä on helposti yksi viime vuosikymmenen parhaista finaaleista.

Darlington 2003: Ricky Craven vs. Kurt Busch

NASCAR-historian tiukin maali äänestettiin syystäkin ”2000-luvun maaliksi”.

Darlington, ”liian kova rata kesytettäväksi” ja ”Lady in Black”, lunasti lempinimensä tässä kisassa.

Kuluneilla renkailla ja palaneella egolla, joka johtui menestyksen puutteesta aiemmin tänä vuonna, Ricky Craven pamautti tiensä voittoon pikkuruisella 0,002 sekunnin erolla Kurt Buschiin.

Tämä kisa on NASCAR-finaalien huipentuma paitsi uskomattoman kilpa-ajonäytöksen, myös kuulutuksen vuoksi, sillä Darrell Waltrip näytti olevan elementissään koko viimeisten kierrosten ajan mikrofonin takana.

Ricky Craven oli ollut fanien suosikki rauhallisen käytöksensä ja menestyksekkään toipumisensa ansiosta vuonna 1997 saamastaan päävammasta.