NPI:n psykometrisiä ominaisuuksia on tutkittu jatkuvasti sen luomisesta vuonna 1979 lähtien, sekä alkuperäisten tekijöiden Raskinin ja Hallin toimesta että useiden tulevien tutkijoiden toimesta, mm: Emmons, Bushman & Baumeister ja Rhodewalt & Morf. Raskinin ja Hallin tekemän luotettavuus- ja validiteettitutkimuksen mukaan NPI:llä on vahva konstruktion validiteetti ja ekologinen validiteetti. Kun viisitekijämallin (FFM) profiileja luotiin, asiantuntijoiden arvioimissa ja meta-analyyttisissä tutkimuksissa todettiin korkea korrelaatio NPI-profiileihin, mikä osoittaa korkeaa luotettavuutta persoonallisuuspiirteiden ja käyttäytymisen korrelaatioiden osalta. Näitä korrelaatioita tukevat Raskinin ja Hallin sekä Emmonsin tekemät tutkimukset, joissa havaittiin vahvoja positiivisia korrelaatioita ekstraversion ja psykoottisuuden kanssa.

NPI:llä on heikko konvergentti validiteetti, ja joidenkin kohtien on väitetty olevan sellaisia, että ne eivät heijasta narsismin keskeistä dogmia (esim. ”Näen itseni hyvänä johtajana”). Lisäksi NPI:n faktorirakenne on kyseenalaistettu. Emmonsin tutkimuksessa pääkomponenttianalyysin (PCA) avulla tunnistettiin neljä faktoria, jotka olivat: johtajuus/auktoriteetti, itsensä ihailu/itseensä uppoutuminen, ylivertaisuus/ylimielisyys ja hyväksikäyttökykyisyys/oikeutuneisuus. Toisaalta Raskinin ja Terryn tutkimuksessa tunnistettiin seitsemän tekijää, myös PCA:n avulla, mukaan luettuina: auktoriteetti, ekshibitionismi, ylivertaisuus, etuoikeutuneisuus, hyväksikäyttö, itseriittoisuus ja turhamaisuus. Viime aikoina Kubarychin, Dearyn ja Austinin tutkimuksissa on tunnistettu kaksi tekijää, jotka ovat: valta ja ekshibitionismi. Corry, Merritt, Mrug ja Pamp tunnistivat myös kaksi tekijää, jotka ovat: johtajuus/auktoriteetti ja ekshibitionismi/oikeutuneisuus. Yleisesti ottaen tietojen pelkistämistekniikoiden vaihtelut ovat osittain johtuneet faktorirakenteeseen liittyvistä ongelmista.

NPI:llä on myös todettu olevan heikko sisäinen johdonmukaisuus.