Kuka on Nancy Kerrigan?

Nancy Kerrigan osoitti taitoluistelulahjakkuutta jo varhain. Hän aloitti harjoittelun ja kilpailemisen jo lukiossa ja voitti pronssia vuoden 1992 talviolympialaisissa. Tammikuussa 1994 Kerriganin kimppuun hyökkäsi luistelukilpailija Tonya Hardingin ex-miehen palkkaama palkkamurhaaja. Polvivammastaan huolimatta Kerrigan voitti vuoden 1994 kisoissa hopeamitalin.

Aikainen elämä

Nancy Ann Kerrigan syntyi 13. lokakuuta 1969 Stonehamissa, Massachusettsissa, kotiäiti Brendalle ja hitsaaja Dan Kerriganille. Nuorimpana kolmesta – ja ainoana tyttönä – Kerrigan kulki usein veljiensä mukana naapuruston jäähallille, kun nämä pelasivat jääkiekkoa, ja hänestä tuli itse kuvailtu ”poikamies.”

Kerriganin jääkiekkotausta helpotti siirtymistä taitoluisteluun 6-vuotiaana. Kun ohjaaja kommentoi hänen lahjakkuuttaan, Kerriganin perhe alkoi panostaa hänen olympiauraansa.

Kerrigan voitti Bostonin avoimet kilpailut, ensimmäisen kilpailunsa, 9-vuotiaana. Ensimmäisen menestyksensä maistamisen jälkeen Kerrigan voitti nopeasti sekä paikallisia että alueellisia kilpailuja. Jatkuva menestys maksoi kuitenkin rahaa, ja saadakseen rahat riittämään Dan teki satunnaisia töitä ja otti lainaa tukeakseen pyrkimyksiään.

Olympiapyrkimykset

Motivoituneena unelmastaan ja perheensä taloudellisista uhrauksista Kerrigan uhrasi itsensä harjoitteluunsa, ja hän nousi ylös neljältä aamulla joka aamu osallistuakseen harjoitteluun ennen luokkatuntejaan Stonehamin lukiossa. Lukion jälkeen Kerrigan kirjoittautui Stonehamin kodin lähellä sijaitsevaan Emmanuel Collegeen, jossa hän opiskeli pääaineenaan liiketaloutta.

Mutta Kerrigan ei ollut hylännyt olympiahaaveitaan, ja vain vuoden kuluttua kandidaatin tutkinnostaan hän osallistui ja voitti National Collegiate Championships -kilpailut. Kuukausia myöhemmin hän otti pronssia Yhdysvaltain olympiafestivaaleilla. Seuraavana vuonna hän nappasi kultaa ja ansaitsi oikeuden edustaa Yhdysvaltoja vuoden 1992 talvikisoissa Albertvillessä, Ranskassa.

Kerrigan saavutti Albertvillessä pronssimitalin, jota seurasi hänen ensimmäinen kansallinen mestaruutensa Yhdysvaltain kansallisissa kisoissa Phoenixissa, Arizonassa. Olympiavoittaja näytti pääsevän pelinsä huipulle vuonna 1993. Huono esitys Prahan MM-kisoissa 1993 pudotti hänet kuitenkin kymmenennelle sijalle. Kerrigan ilmaisi nöyryytyksensä valtakunnallisille tv-ryhmille pudottuaan rankingissa. ”Haluan vain kuolla”, Kerrigan kertoi toimittajille kyynelten myrskyssä kilpailun jälkeen.

Enemmän kuin koskaan päättänyt tehdä vanhempansa ylpeiksi, Kerrigan palasi harjoittelemaan uudella tarmolla. Hakeutumalla urheilupsykologin neuvontaan ja rajoittamalla julkisia esiintymisiään hän palasi kilpailuun virkistyneenä ja valmiina kilpailemaan. Kova työ tuotti tulosta, ja Kerrigan saavutti kaksi suurta voittoa suurissa kansainvälisissä kilpailuissa vuoden 1993 lopulla.

Attack

Kerrigan koki kuitenkin traagisen takaiskun urallaan tammikuussa 1994, kun häntä lyötiin polveen kokoontaitettavalla pampulla U.S. Figure Skating Championships -kisoissa Detroitissa, Michiganissa.

Hyökkääjä, Shane Stant, oli palkattu osaksi suunniteltua pahoinpitelyä kilpailevan luistelijan Hardingin ex-miehen, Jeff Gilloolyn, toimesta. Tapaus nosti Kerriganin kansalliseen valokeilaan, ja hänen huutonsa ”Miksi minä? Miksi juuri nyt?” tallentuivat videolle ja toistettiin toistuvasti kansallisessa televisiossa.

Hyökkäys ruhjoi vakavasti Kerriganin polvilumpion ja nelipäisen reisilihaksen jänteen ja esti luistelijaa osallistumasta Yhdysvaltain mestaruuskilpailuihin vammojensa vuoksi. Lieventävien olosuhteiden vuoksi Yhdysvaltain taitoluisteluliitto päätti nimetä hänet olympiajoukkueeseen toiseksi sijoittuneen Michelle Kwanin sijaan.

Kuukausi hyökkäyksen jälkeen Kerrigan yllätti kriitikot ja ihastutti fanit voittamalla hopeaa Lillehammerin talviolympialaisissa 1994 sijoittumalla toiseksi 0,1 pisteen erolla Oksana Baiulin jälkeen.

LUE LISÄÄ: Tonya Harding ja Nancy Kerrigan: A Timeline of Kerrigan’s Attack and the Aftermath

Controversy:

Kerriganin pahamaineisen hyökkäyksen jälkeinen viaton ja nuhteeton imago pilaantui heti olympialaisten jälkeen, kun kamerat saivat hänet kiinni siitä, kun hän valitti kultamitalisti Oksana Baiulille. ”Älä viitsi. Hän siis tulee tänne ja itkee taas. Mitä väliä sillä on?” Kerrigan oli sanonut, kun hän erheellisesti oletti odottavansa Baiulin saavan silittelyä olympiaseremoniaa varten.

Lisäksi pian sen jälkeen Kerrigan jäi myös kiinni siitä, kun hän paheksui osallistumistaan Disney-paraatiin. ”Tämä on niin korni”, hänet saatiin kiinni sanomasta mikrofoniin, kun hän istui Mikki Hiiren vieressä. ”Tämä on niin typerää. Vihaan tätä. Tämä on kornimpaa, mitä olen koskaan tehnyt.”

Mutta useat ihmiset tulivat hänen puolustukseensa. ”Luulen, että hän on häkeltynyt”, sanoi tuottaja Steve Tisch, joka työskenteli tuolloin hänen televisioelämäkertaelokuvansa parissa. ”En usko, että Nancylla oli näissä olosuhteissa aikaa tai kykyä kouluttautua julkisuuden käsittelyyn, koska se tuli niin nopeasti. … Kun tähän lisätään vielä stressi, uupumus ja jet lag sekä kamerat ja mikrofonit, jotka työnnettiin hänen kasvoilleen. Tämä oli odotettavissa. Nancy tarvitsee aikaa pois kaikesta, missä on linssi.”

Olympialaisten jälkeinen elämä

Olympiavoittonsa jälkeen Kerrigan sai useita tuottoisia tukisopimuksia, muun muassa Walt Disney Worldilta, ja vetäytyi aktiivisesta kilpailutoiminnasta. Kaikki ei kuitenkaan ollut hyvin koristellun ja rakastetun luistelijan kohdalla. Synnytettyään ensimmäisen lapsensa vuonna 1996, jatkuvat paineet olla julkisuuden valokeilassa saivat Kerriganin vetäytymään ja hän alkoi laihtua dramaattisesti. Myönnettäköön, että hänelle kehittyi jotain syömishäiriön kaltaista, mutta pian hän pystyi vetäytymään tuhoisasta käytöksestään.

Mutta hänen koettelemuksensa eivät loppuneet tähän. Hänen halustaan saada lisää lapsia tuli vaivalloinen matka, sillä hän päätyi saamaan kuusi keskenmenoa seuraavien kahdeksan vuoden aikana. Kerrigan ei luovuttanut, vaan kävi lopulta läpi koeputkihedelmöityksen, jonka seurauksena hän sai vielä kaksi lasta vuosina 2005 ja 2008.

Vuodesta 1994 lähtien Kerrigan on esiintynyt erilaisissa luisteluesityksissä, kilpaillut vuonna 2006 FOX:n televisio-ohjelmassa Skating with Celebrities ja esiintynyt vuonna 2007 elokuvassa Blades of Glory, jonka pääosassa on Will Ferrell. Keväällä 2017 hän osallistui ABC:n Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan ja herätti huomiota myös viimeisimmällä projektillaan: hän toimi tuottajana Why Don’t You Lose 5 Pounds -dokumenttielokuvassa, joka käsittelee urheilijoiden syömishäiriöitä.

Kerrigan avioitui agenttinsa Jerry Solomonin kanssa 9. syyskuuta 1995. Pariskunnalla on kolme lasta.

Leffat ja tv-erikoisohjelmat hyökkäyksestä

Hyökkäyksen 20-vuotispäivänä vuonna 2014 ESPN:llä sai ensi-iltansa The Price of Gold (Kullan hinta) -elokuva, joka käsitteli tapausta yksityiskohtaisesti. Samana vuonna NBC tarjosi oman uudelleenkertomuksensa dokumenttielokuvalla Nancy & Tonya, joka esitettiin vuoden 2014 talviolympialaisten aikana.

Samankaltainen, mutta luovempaa tulkintaa ja erilaista näkökulmaa sisältävä elokuva I, Tonya vuodelta 2017, jossa Margot Robbie näytteli Hardingia, keskittyi vaikeuksissa olleen luistelijan rankkaan elämään ja seurauksiin, jotka seurasivat Hardingin entisen aviomiehen ja tämän palkkaaman palkkamurhaajan koordinoimasta hyökkäyksestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.