Sethin mukaan hän sai ensimmäisen kerran idean riippumattomasta pakistanilaisesta sanomalehdestä turhautuneena: kun hän joutui vuonna 1984 lyhyeksi aikaa vankilaan tekaistujen tekijänoikeussyytösten vuoksi, yksikään sanomalehti ei ollut protestoinut hänen pidätystään vastaan. Seuraavana vuonna hän ja Mohsin hakivat julkaisulupaa Mohsinin nimellä, koska Sethi oli ”liian pahamaineinen rikoksentekijä” saadakseen luvan. Mohsin kutsuttiin Nawaz Sharifin toimistoon keskustelemaan hakemuksesta, ja hän kertoi Mohsinin aikovan julkaista ”sosiaalista jutustelua, jossa on paljon kuvia juhlista ja häistä”. Lehti hyväksyttiin lopulta vuonna 1987, mutta Mohsin pyysi vuoden lykkäystä, jotta ensimmäinen numero ei ilmestyisi kenraali Zia ul Haqin diktatuurin aikana. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi toukokuussa 1989.
Vuoden 1999 pidätysEdit
Vuoden 1999 alussa Sethi antoi haastattelun British Broadcasting Corporationin televisio-ohjelman Correspondent-ryhmälle, joka aikoi raportoida Nawaz Sharifin hallituksen korruptiosta. Toukokuun alussa yhteyshenkilöt varoittivat häntä siitä, että Nawaz Sharifin hallitus tulkitsi hänen yhteistyönsä ryhmän kanssa yritykseksi horjuttaa hallitusta ja että virkamiehet suunnittelivat Sethin pidätystä. Punjabin poliisi vei hänet kotoaan 8. toukokuuta. Sethin vaimon Mohsinin mukaan ainakin kahdeksan aseistautunutta virkamiestä tunkeutui taloon ja pahoinpiteli perheen turvamiehet; kun heitä pyydettiin esittämään pidätysmääräys, yksi heistä uhkasi yksinkertaisesti ampua Sethin paikan päällä. Mohsin sidottiin ja jätettiin lukkojen taakse toiseen huoneeseen.
Sethiä pidettiin sen jälkeen vangittuna lähes kuukauden ajan ilman syytettä. Häntä pidettiin eristyksissä Lahoressa sijaitsevassa pidätyskeskuksessa. Amnesty International ilmoitti uskovansa, että hänen pidätyksensä liittyi hänen tutkimuksiinsa hallituksen korruptiosta, ja nimitti hänet mielipidevangiksi. Myös yhdysvaltalainen Committee to Protect Journalists lähetti pääministeri Nawaz Sharifille protestikirjeen, jossa järjestö ilmaisi tyrmistyksensä siitä, että ”valtio jatkaa riippumattomien toimittajien vainoamista”, ja Maailmanpankin pääjohtaja James Wolfensohn soitti Sharifille ja vaati Sethin vapauttamista.
1. kesäkuuta viranomaiset syyttivät Sethiä ”valtion luomisen tuomitsemisesta ja sen suvereniteetin lakkauttamisen puolustamisesta” ja ”eri ryhmien välisen vihamielisyyden edistämisestä” ja siirsivät hänet poliisin säilöön. Seuraavana päivänä Pakistanin korkein oikeus kuitenkin päätti, että hallitus ei ollut toimittanut riittäviä todisteita Sethin vangitsemisen oikeuttamiseksi. Hänet vapautettiin, ja häntä vastaan nostetuista syytteistä luovuttiin.
Feodaalinen herraniEdit
Kesäkuussa 1991 Mohsinin ja Sethin kustantamo Vanguard Books julkaisi Tehmina Durranin ”poliittisesti räjähdysherkän” kirjan ”Feodaalinen herrani” Tehmina Durranin avioliitosta johtavan poliitikon Mustafa Kharin kanssa. Durrani väittää kirjassa, että Khar kohteli ja pahoinpiteli häntä kaltoin. Se oli ”välitön sensaatio”, ja siitä tuli myöhemmin ”Pakistanin historian kuumin kirja”. Durrani allekirjoitti sopimuksen, jolla Mohsin sai ulkomaiset oikeudet ja 50 prosenttia ulkomaisista rojalteista.
19. toukokuuta 1999 – Sethin ollessa kuukauden eristyssellissä – Durrani kuitenkin kutsui koolle lehdistötilaisuuden tuomitakseen Mohsinin siitä, että tämä oli varastanut kaikki kirjasta saadut tulot, ja totesi, että Mohsinin toiminta oli ”vieläkin suurempaa tekopyhyyttä kuin kokemukseni feodaalijärjestelmästä”. Durrani haastoi Sethin oikeuteen henkisestä kidutuksesta, ja tämä nosti vastakanteen kunnianloukkauksesta. Aikaisempi kiista ulkomaisista oikeuksista oli sovittu tuomioistuimen ulkopuolella vuonna 1992. Brittiläisen The Independent -sanomalehden tarkastelu sopimuksista kuvaili Sethin toimineen hyvässä uskossa ja luonnehti häntä ja Mohsinia ”vahingoittuneeksi osapuoleksi”.
Vuonna 2008, kun Sethin sanomalehdet julkaisivat sarjan uskonnollista fundamentalismia vastustavia pääkirjoituksia, talebanit uhkasivat Sethiä kuolemalla, minkä vuoksi hän joutui asumaan jatkuvassa vartioinnissa. Sethi sai heinäkuussa 2008 tappouhkauksia myös siksi, että hän oli julkaissut pääkirjoituksessa pilapiirroksen, jossa tyttökoulun rehtori Umme Hassaan rohkaisi burkhaan pukeutuneita nuoria naisia ”kidnappaamaan kiinalaisia hierojia”. Vitsi viittasi Lal Masjidiin, fundamentalistiseen moskeijaan, jossa hänen miehensä Abdul Aziz Ghazi oli pappi; moskeija oli kidnapannut kuusi kiinalaisnaista, joita se syytti prostituoiduiksi, mikä johti Ghazin pidätykseen.
Punjabin virkaatekevä pääministeriEdit
Najam Sethi nimitettiin Punjabin virkaatekeväksi pääministeriksi (CM) 26. maaliskuuta 2013 ”vuoden 2013 yleisiä vaaleja” varten, jotka oli määrä pitää 11. toukokuuta 2013. Hänen nimensä esitti PPP (Pakistan Peoples Party) ja oppositio, PML-N (Pakistan Muslim League – Nawaz) hyväksyi sen. Sen jälkeen hänestä tuli Pakistanin Punjabin maakunnan pääministeri. Kesäkuun 6. päivänä 2013 hän luopui tehtävästään vastavalitun Pakistan Muslim League – Nawazin (PML-N) johtajan Shahbaz Sharifin hyväksi. Vuoden 2013 vaalit hävinnyt PTI-puolue oli syyttänyt Najam Sethiä vaalien järjestämisestä 35 vaalipiirissä.
Pakistanin krikettilautakunnan puheenjohtaja Muokkaa
Pakistanin pääministeri Nawaz Sharif nimitti hänet Pakistanin krikettilautakunnan virkaatekeväksi puheenjohtajaksi sen jälkeen, kun Islamabadin korkein oikeus oli määrännyt väliaikaisen puheenjohtajan nimitettäväksi siihen asti, kunnes virkaa tekevää puheenjohtajaa Zaka Ashrafia koskeva vireillä oleva tapaus on ratkaistu. Myöhemmin Islamabadin korkeimman oikeuden kaksijäseninen penkki vapautti Zaka Ashrafin syytteistä ja määräsi hänet takaisin PCB:n puheenjohtajaksi. Sethi luopui sen jälkeen puheenjohtajuudesta.