Naisten äänioikeus ja sen jälkeinen aika

Syyskuun 19. päivänä 1893 kuvernööri, lordi Glasgow, allekirjoitti uuden vaalilain. Tämän käänteentekevän lain seurauksena Uudesta-Seelannista tuli maailman ensimmäinen itsehallinnollinen valtio, jossa naisilla oli äänioikeus parlamenttivaaleissa.

Vähemmistössä muista demokratioista – myös Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa – naiset saivat äänioikeuden vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Uuden-Seelannin johtavasta asemasta naisten äänioikeuden alalla tuli keskeinen osa imagoamme uraauurtavana ”sosiaalisena laboratoriona”.

Tämä saavutus oli Kate Sheppardin johtamien äänioikeuskampanjoijien vuosien ponnistelujen tulos. Vuosina 1891, 1892 ja 1893 he laativat sarjan massiivisia vetoomuksia, joissa kehotettiin parlamenttia myöntämään äänioikeus naisille. Viime vuosina Sheppardin panos Uuden-Seelannin historiaan on tunnustettu 10 dollarin setelillä.

Tänä päivänä ajatus siitä, että naiset eivät voisi tai heidän ei pitäisi äänestää, on uusiseelantilaisille täysin vieras. Vuoden 2017 vaalien jälkeen 38 prosenttia parlamentin jäsenistämme oli naisia, kun vuonna 1981 heitä oli 9 prosenttia. 2000-luvun alkupuolella naiset ovat toimineet kaikissa maan keskeisissä perustuslaillisissa viroissa: pääministerinä, kenraalikuvernöörinä, edustajainhuoneen puhemiehenä, julkisasiamiehenä ja ylimpänä tuomarina.