Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun liikkeellä oli pätkä amerikkalaisesta talk show -televisiosarjasta The Shop. Siinä Lil Nas X:ltä kysyttiin, miksi hän päätti tulla julkisuuteen niin aikaisin urallaan, johon Kevin Hart puuttui äänekkäästi ja kysyi retorisesti: ”Hän sanoi olevansa homo, entä sitten?” Melkein kuin hän ei olisi viettänyt viime kuukausia pyytelemällä anteeksi ja puolustelemalla homofobisia vitsejä, jotka johtivat siihen, että hänet erotettiin Oscar-gaalan juontajaksi.

Nyt en aio keskustella siitä, oliko hänen anteeksipyyntönsä vilpitön vai ei. Huomautan vain kokemuksista, joita me mustat queer-ihmiset käymme läpi. Hart on täydellinen esimerkki. Hän alkaa vitsailla siitä, kuinka ”hän rikkoisi nukkekodin poikansa pään päälle, jos löytäisi tämän leikkimässä sellaisella.” ja jatkaa Lil Nas X:n kyseenalaistamista siitä, miksi tämä pelkäsi tulla julkisuuteen alunperin. Gaslighting 101.

Lil Nas X vastaa täydellisesti, samalla kun hän kutsuu Hartia lempeästi esiin. Myöhemmin hän lisää, että ”sitä ei pakoteta… Mä kasvan vihaamaan sitä paskaa”. Joka tiivistää täydellisesti millaista se oli minulle aikuisena. Setäni sanoi, että hän tappaisi poikansa, jos tämä olisi homo. Kun minulle sanottiin usein sunnuntaisin, että homous on kauhistus. Siihen, kun isäni vitsaili autossa Caster Semenyasta väärin. Ja siihen, että isoveljeni vääntyy inhosta aina, kun keskustellaan mistään LGBTQ+-yhteisöön liittyvästä.

Monet mustat ihmiset käyttäytyvät näin, mutta Hartin tavoin he kuitenkin väittävät nopeasti, etteivät he ole homofobisia. He niin yksinkertaisesti ymmärtävät rasistiset mikroaggressiot, mutta vetävät tyhjää, kun on kyse homoseksuaalisuuteen liittyvistä. Väittävät, että kaikki negatiiviset kommentit ovat vain ”mielipiteitä.”

Biseksuaali (Bi)

Yleisestä uskomuksesta poiketen homoseksuaalisuus ei paranna rasismia. Luulisi, että kuuluminen syrjäytyneeseen ryhmään saisi muut suhtautumaan myötätuntoisesti toisten ahdinkoon, mutta jos näin olisi, olisimme jo kieltäneet suurimman osan näistä -fobioista ja -ismeista.

Kesäkuussa 2018 julkaistussa Stonewallin raportissa todettiin, että 51 prosenttia LGBTQ+ BAME-ihmisistä (mustat, aasialaiset ja etniset vähemmistöt) kertoi kokeneensa rasismia LGBTQ+-yhteisössä. Tänä vuonna Manchester Pride nousi uutisiin, kun se paljasti käyttävänsä vuoden 2019 tapahtumassaan erilaista lippua, jossa oli ruskeita ja mustia raitoja. Reaktio oli ristiriitainen. Jotkut väittivät, että sateenkaarilipun tarkoitus oli sisällyttää siihen kaikki. Toiset taas olivat sitä mieltä, että lippu lähetti viestin, jonka mukaan BAME LGBTQ+ -ihmiset ansaitsivat tapahtumassa saman tunnustuksen ja näkyvyyden kuin valkoiset ihmiset.