AscentEdit
Naboniduksen tausta on epäselvä. Hän kertoi kirjoituksissaan olevansa merkityksetöntä alkuperää. Samoin hänen äitinsä Addagoppe, joka eli vanhaksi ja jolla saattoi olla yhteys kuujumala Sînin temppeliin Harranissa, ei mainitse kirjoituksissaan sukutaustaansa. Assyrialaisen taustan puolesta puhuu kaksi väitettä: Nabonidoksen kuninkaallisessa propagandassa ja kuvastossa toistuvat viittaukset Ashurbanipaliin, viimeiseen suureen uusassyrialaiseen kuninkaaseen, sekä se, että Nabonidus oli kotoisin assyrialaisesta kaupungista Harranista, uusassyrialaisten viimeisestä tukikohdasta sen jälkeen, kun heidän pääkaupunkinsa Ninive oli tuhoutunut. Muutamissa kirjoituksissa Naboniduksen isä, Nabu-balatsu-iqbi, (akkadiksi: 𒀭𒀝𒁀𒆳𒋢𒅅𒁉 dAG-ba-lat-su-iq-bi) nimetään Harranin satrapiksi, joskin eräässä Harranista peräisin olevassa tiilimerkinnässä hänen nimensä mainitaan ”Nabun” sijasta ”Nuska”. Kirjoituksissa hänet tituleerataan viisaaksi prinssiksi ja suurten jumalien ja jumalattarien palvojaksi, mutta hänen perhettään ei koskaan mainita, mikä johtaa oletukseen, että hän kuoli nuorena miehenä.
On kuitenkin huomautettu, että Nabonidoksen kuninkaallinen propaganda tuskin poikkesi hänen edeltäjistään, kun taas hänen persialainen seuraajansa Kyyros Suuri viittasi Kyyros-sylinterissä myös Ashurbanipaliin. Hän ei todellakaan kuulunut edelliseen hallitsijadynastiaan, kaldealaisiin, joiden kuuluisin jäsen Nebukadnessar II oli. Hän nousi valtaistuimelle vuonna 556 eaa. syrjäyttämällä nuoren kuninkaan Labashi-Mardukin.
ReignEdit
Nabonidus kiinnostui Babylonin menneisyydestä, kaivoi muinaisia rakennuksia ja esitteli arkeologisia löytöjään museossa. Useimmissa antiikin kertomuksissa hänet kuvataan kuninkaallisena poikkeavana. Naboniduksen oletetaan palvoneen kuujumala Sînia enemmän kuin kaikkia muita jumalia, osoittaneen erityistä kunnioitusta Sînin temppelille Harranissa, jossa hänen äitinsä oli papitar, ja laiminlyöneen Babylonian pääjumalan Mardukin. Hän jätti pääkaupungin ja teki sotaretkiä Levantissa ja valloitti myös Pohjois-Arabiassa sijaitsevan Tayman aavikkokeitaiden kaupungin Pohjois-Arabiassa valtakautensa alkupuolella, josta hän palasi takaisin vasta kymmenen vuoden kuluttua. Sillä välin hänen poikansa Belsazar hallitsi Babyloniasta.
ContributionsEdit
Nabonidusta kutsutaan ensimmäiseksi arkeologiksi. Hän ei ainoastaan johtanut ensimmäisiä kaivauksia, joiden tarkoituksena oli löytää aurinkojumala Šamašin ja soturijumalatar Anunitun temppeleiden (jotka molemmat sijaitsivat Sipparissa) sekä Naram-Sinin Harranissa sijaitsevan kuujumalalle rakennuttaman pyhäkön perustukset, vaan hän myös restauroi ne entiseen loistoonsa. Hän oli myös ensimmäinen, joka ajoitti arkeologisen artefaktin yrittäessään ajoittaa Naram-Sinin temppeliä etsiessään sitä. Vaikka hänen arvionsa oli noin 1 500 vuotta epätarkka, se oli silti erittäin hyvä ottaen huomioon, että tarkkaa datointitekniikkaa ei tuohon aikaan ollut.
UskontopolitiikkaEdit
Vaikka Nabonidoksen henkilökohtainen mieltymys Sîniin on selvä, tämän mieltymyksen voimakkuus jakaa tutkijoita. Jotkut väittävät, että hänen kirjoituksistaan käy selvästi ilmi, että hänestä tuli lähes henoteistinen, toiset taas katsovat Naboniduksen olleen samanlainen kuin muutkin Babylonian hallitsijat siinä mielessä, että hän kunnioitti valtakuntansa muita kultteja ja uskontoja. Hänen kielteisestä imagostaan voitaisiin tällöin syyttää Mardukin papistoa, joka paheksui Naboniduksen pitkää poissaoloa Babyloniasta hänen Taymassa ollessaan, jolloin tärkeää, Mardukiin liittyvää uudenvuodenjuhlaa (Akītu-juhlaa) ei voitu viettää, ja Naboniduksen painottamista Sîniin. Joka tapauksessa hänen valtakautensa aikana ei ole merkkejä kansalaislevottomuuksista, jotka olisivat viitanneet ongelmiin.
Osa sekä Mardukin papiston että Kyruksen propagandaa on kertomus siitä, että Nabonidus otti Babyloniassa panttivangiksi Etelä-Mesopotamian tärkeimmät kulttipatsaat. Tämä näyttää pitävän paikkansa: suuri määrä aikalaiskirjoituksia osoittaa, että nämä patsaat ja niiden kulttihenkilökunta tosiaan tuotiin Babyloniaan juuri ennen persialaisten hyökkäystä:
”Kuukautena Lugal-Marada ja muut Maradin kaupungin jumalat, Zabada ja muut Kishin jumalat, jumalatar Ninlil ja muut Hursagkalaman jumalat vierailivat Babylonissa. Ulûlu-kuukauden loppuun asti kaikki Akkadin jumalat – ylhäältä ja alhaalta – saapuivat Babyloniaan. Borsippan, Cuthan ja Sipparin jumalat eivät astuneet sisään.”
Nykyaikainen oppineisuus on kuitenkin antanut selityksen tälle toiminnalle. Mesopotamiassa jumalien oletettiin asuvan patsaidensa sisällä, josta käsin he pitivät huolta kaupungeistaan. Tämä tapahtui kuitenkin vain, jos ne saivat oikeanlaista huomiota. Niinpä Nabonidus piti näistä patsaista erityistä huolta ja huolehti siitä, että niiden kulttihenkilöstön oli kuljettava hänen mukanaan. Tämäkin oli pitkäaikainen perinne:
”Yksi voimakkaimmista havainnollistuksista kuvien palvonnan voimasta ja vakaumuksesta muinaisessa Mesopotamiassa lienee kulttipatsaiden kohtelu sota-aikoina. Ensimmäisen vuosituhannen assyrialaisissa ja babylonialaisissa lähteissä viitataan usein jumalapatsaiden poistamiseen temppeleistä kaupungin valloituksen seurauksena. Riistetyt patsaat vietiin yleensä voittajavallan maahan (useimmissa tunnetuissa tapauksissa Assyriaan), jossa ne jäivät vankeuteen, kunnes tapahtumien käänne mahdollisti niiden palauttamisen pyhäkköihinsä. (…) Sen sijaan, että kaupungit olisivat joutuneet kärsimään jumaliensa vangitsemisesta ja siitä aiheutuvista seurauksista, nimittäin siitä, että jumalat hylkäsivät kaupungin ja vaativat sen tuhoamista, kaupungit pyrkivät usein estämään patsaiden siirtämisen vihollisalueelle, koska patsaiden jatkuva hallussapito vastoinkäymisistä huolimatta osoitti, että jumalat suojelivat ja tukivat edelleen heidän kansaansa ja kotimaataan. (…) Kun persialaiset hyökkäsivät Babyloniaan ja valloittivat sen vuonna 539 eaa., kuningas Nabonidus määräsi, että Sumerin ja Akkadin jumalat koottiin massiivisesti pääkaupunkiin. Toisin kuin aiemmat yritykset, Naboniduksen määräämä kokoontuminen on dokumentoitu useilla historiallisilla ja arkistolähteillä.”
– S.-A. Beaulieu 1993:241-2
Mutta tämä altisti hänet vihollisensa, erityisesti Kyroksen, arvostelulle. Kyrus yritti osoittaa, miksi hän oli parempi kuningas kuin Nabonidus oli ollut, ja piti tätä esimerkkinä Naboniduksen kyvyttömyydestä hallita. Jälleen Beaulieun sanoin:
”Patsaiden palauttaminen pyhäkköihinsä tarjosi Kyrokselle yhden monista propagandistisista Naboniduksen vastaisista teemoista. Hän ei tyytynyt palauttamaan jumalia asuinpaikkaansa, vaan syytti syrjäytettyä kuningasta siitä, että hän oli tuonut ne pääkaupunkiin vastoin niiden tahtoa.”
– P.-A. Beaulieu 1993:243
Ja Kyruksen itsensä sanoin, jotka on kirjattu Babyloniasta vuonna 1879 löydettyyn Kyruksen sylinteriin:
”Mitä tulee Sumerin ja Akkadin jumaliin, jotka Nabonidus toi jumalten herran vihaksi Babyloniaan suuren herran Mardukin käskystä, niin minä (Kyrus) annoin heidän asua rauhassa pyhäköissään, (miellyttävissä asumuksissa). Kaikki jumalat, jotka toin (takaisin) pyhäkköihinsä, rukoilkoot päivittäin Belin ja Nabun edessä päivieni pidentämistä, rukoilkoot he puolestani suopeasti.”
– Kyruksen sylinteri, 30-34
Tämän vahvistavat Babylonian kronikat:
”Kislîmun kuukaudesta Addarun kuukauteen Akkadin jumalat, jotka Nabonidus oli laskenut Babyloniaan, palasivat pyhiin kaupunkeihinsa.”
Naboniduksen oleskelu TaymassaEdit
Ei ole vielä selvää, miksi Nabonidus viipyi Taymassa niin kauan. Yksi syy sinne menemiseen on se, että Tayma oli tärkeä keidas, josta käsin voitiin hallita tuottoisia arabialaisia kauppareittejä. Assyrialaiset ennen häntä olivat jo yrittäneet tehdä samaa. Miksi Nabonidus viipyi siellä niin kauan (luultavasti noin kymmenen vuotta, ehkä vuosina 553-543 eaa.) ja miksi hän palasi, kun hän palasi, on kuitenkin edelleen ratkaisemattomia kysymyksiä. On ehdotettu, että tämä johtui siitä, että hän ei tuntenut oloaan kotoisaksi Babyloniassa, mikä oli ristiriidassa sen kanssa, että hän painotti Sînia. Hänen paluunsa osalta tämä saattoi liittyä Kyroksen kasvavaan uhkaan ja kasvaviin erimielisyyksiin Belsassarin kanssa, joka vapautettiin komennostaan heti Naboniduksen paluun jälkeen yhdessä useiden hallintovirkamiesten kanssa. Vierailunsa aikana Nabonidus koristeli Tayman kuninkaallisilla rakennuksilla, joista suurin osa on tullut esiin viimeaikaisissa kaivauksissa. jossa mainitaan Kyrus Suuren retkikunta Astyagesia vastaan, Sargonin pojan Naram-Sinin sylinterin löytyminen, Kudirri-Belin pojan Sagasalti-Burian sylinterin löytyminen.
Babylonin kukistumisesta on säilynyt erilaisia kertomuksia. Kyruksen sylinterin mukaan kansa avasi portit Kyrukselle ja tervehti häntä vapauttajanaan. Jesaja 40-55 profetoi, että persialaiset veisivät babylonialaiset naiset ja kulttipatsaat. Herodotoksen mukaan Kyrus voitti babylonialaiset kaupungin ulkopuolella, minkä jälkeen alkoi piiritys. Kun tämä kesti liian kauan, Kyrus käänsi Eufrat-joen, jotta hänen joukkonsa voisivat marssia kaupunkiin joenuomaa pitkin. Ksenofonilla oli samanlainen näkemys, mutta hän ei maininnut taistelua. Lopuksi Berossus väitti Kyroksen voittaneen babylonialaisen armeijan, mutta tällä kertaa Naboniduksen oletettiin paenneen läheiseen Borsippaan. Siellä hän piileskeli, kun Kyrus valtasi Babylonin ja purki sen ulkomuurit. Kun Kyyros kääntyi kohti Borsippaa, Nabonidus antautui pian.
Koska nämä kertomukset ovat ristiriidassa keskenään (Kyyros-sylinteri ja Jesaja; jälkimmäisen osalta katso Kyyros juutalais-kristillisessä perinteessä), suullisten traditioiden (Herodotos ja Ksenofon) ja ristiriitaisten tallenteiden (Berossus) kanssa, ne ovat varsin sekavia. Naboniduksen kronikka on hyödyllisempi. Se on osa Babylonian kronikoita, jotka ovat ytimekkäitä, tosiasioihin perustuvia kertomuksia historiallisista tapahtumista, ja siksi niitä pidetään hyvin luotettavina, vaikkakaan ei kovin informatiivisina. Kyroksen suorittamasta Babylonin valloituksesta tässä tekstissä sanotaan:
”Kun Kyros Tašrîtun kuussa hyökkäsi Akkadin armeijan kimppuun Opiksessa Tigris-joen varrella, Akkadin asukkaat kapinoivat, mutta Kyros teurasti sekasortoiset asukkaat. Viidentenätoista päivänä Sippar vallattiin ilman taistelua. Nabonidus pakeni. Kuudentenatoista päivänä Gutiumin maaherra Gobryas ja Kyroksen armeija tunkeutuivat Babyloniin ilman taistelua. Tämän jälkeen Nabonidus pidätettiin Babyloniassa, kun hän palasi sinne. Kuukauden loppuun asti kilpeä kantavat gutiolaiset oleskelivat Esagilassa, mutta kukaan ei kantanut aseita Esagilassa ja sen rakennuksissa. Oikeaa aikaa seremoniaa varten ei jätetty väliin. arahsamna-kuukauden kolmantena päivänä Kyrus astui Babyloniaan, hänen eteensä levitettiin vihreitä oksia – kaupunkiin oli asetettu rauhantila. Kyrus lähetti terveisiä koko Babyloniaan. Hänen maaherransa Gobryas asetti Babyloniaan alihallitsijoita.”
Lisäksi on löydetty rakennuskirjoitus, jossa mainitaan Babylonin Enlilin portin kunnostaminen pian sen valtaamisen jälkeen.
Yhteenvetona näyttää siltä, että kun Kyrus yritti marssia Etelä-Mesopotamiaan, babylonialaiset kohtasivat hänet Opiksen lähellä. Sitä seuranneessa taistelussa persialaiset olivat voitokkaita. Nabonidus pakeni läheiseen Sipparin kaupunkiin, mutta kun se antautui ilman taistelua, hän pakeni pienen joukko-osastonsa kanssa ja hakeutui Babylonin eteläpuolella sijaitsevaan Borsippaan.
Sieltä käsin hän yritti perustaa Eufratin läheisyyteen puolustuslinjan, jonka tarkoituksena oli estää Kyrosta etenemästä liian kauas sillä aikaa, kun hän värväsi uuden armeijan. Kyruksen joukot eivät kuitenkaan haastaneet Babylonian armeijaa. Pikemminkin Kyrus lähetti pienen joukon etelään Tigristä pitkin yrittäen yllättää pääkaupungin. Tämä suunnitelma onnistui: persialaiset joukot saapuivat Babyloniaan huomaamatta ja saivat sen yllätettyä ja kohtasivat vain vähäistä vastarintaa erään portin lähellä. Näin he pystyivät valloittamaan Babylonin.
Tämä jätti Babylonian armeijan kestämättömään asemaan, ja se antautui pian. Joskus tämän jälkeen Nabonidus palasi Borsippasta, jonne hän oli vetäytynyt, ja hänet vangittiin Babyloniassa. Babylonin valloittaneiden persialaisten joukkojen komentaja Ugbaru oli pitänyt hyvää huolta siitä, etteivät hänen miehensä ryöstäisi tai muuten vahingoittaisi kaupunkia. Hän oli jopa varmistanut, että temppelirituaaleja noudatettiin edelleen. Siitä huolimatta kesti vielä lähes kuukausi, ennen kuin Kyrus eteni kohti kaupunkia. Koska monet babylonialaiset virkamiehet sekä babylonialainen hallintojärjestelmä jäivät paikoilleen vallanvaihdon jälkeen, on arveltu, että tämä aika käytettiin neuvotteluihin kaupungin edustajien kanssa; näin tapahtui samaan tapaan kuin uusassyrialaisen kuningas Sargon II:n ja myöhemmin Aleksanteri Suuren valloittaessa kaupungin.
KuolemaEdit
Naboniduksen lopullinen kohtalo on epävarma. Kyroksen tiedettiin säästävän joidenkin kukistamiensa kuninkaiden henkeä, esimerkiksi Lydian kuningas Kroesoksen, joka sai tappionsa jälkeen asua kuningas Kyroksen hovissa neuvonantajana. Näin kertoo Herodotos, joka myös toteaa, että Kruesos tuomittiin ensin kuolemaan polttamalla ja että hän sai jäädä henkiin vasta osoitettuaan viisauttaan. Nabonidoksen aikakirjassa on viittaus Kyroksen (mahdollisesti) vuonna 547 eaa. toteuttamaan sotaretkeen, jonka aikana eräs maa valloitettiin ja sen kuningas tapettiin, mutta tekstissä, josta käy ilmi maan nimi, on vioittunut, vaikka se saattoi olla Urartu. Berossus ja ex eventu Dynastic Prophecy osoittavat, että Kyrus säästi hänet Babylonin antautumisen jälkeen ja antoi hänen vetäytyä ja elää loppuelämänsä Karmaniassa.