Jos O.J. Simpsonin murhaoikeudenkäynti oli, kuten jotkut ovat väittäneet, maailman ensimmäinen nykyaikainen tosi-tv-ohjelma, 3. lokakuuta 1995 on kaikkien aikojen katsotuin sarjan finaali. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten arviolta 140 miljoonaa ihmistä seurasi tai kuunteli, kun Los Angelesin valamiehistö ilmoitti, oliko entinen jalkapallotähti syyllinen vai syytön ex-vaimonsa Nicole Brown Simpsonin ja tämän ystävän Ron Goldmanin murhaan. 252 päivää kestäneen todistajanlausunnon jälkeen 12 valamiehistön jäsentä antoivat tuomionsa vain neljässä tunnissa: he olivat syyttömiä molempiin syytekohtiin. Oikeussalin kuvamateriaalissa Simpson hengittää näkyvästi helpottuneena, kun tuomio luetaan, ja lausuu toistuvasti ”kiitos” valamiehistön suuntaan. Muut salissa istuvat, uhrien omaiset mukaan lukien, katsovat kuitenkin järkyttyneinä ja epäuskoisina.

Jälleen 13 vuoden kuluttua roolit olisivat tietysti toisinpäin. Lokakuun 3. päivänä 2008 Simpson todettiin syylliseksi 12 syytekohtaan korkean profiilin ryöstöjutussa, ja hän sai 33 vuoden vankeustuomion. (Hän pääsi ehdonalaiseen vapauteen istuttuaan yhdeksän vuotta.) Kuten yksi hänen asianajajistaan, Gabriel L. Grasso, esittää uudessa Judgement With Ashleigh Banfield -ohjelman jaksossa, joka esitetään tänä sunnuntaina CourtTV:ssä, päivämäärien synkronisuus ei ollut sattumaa. ”Luulen, että he saivat tuomionsa aikaan ennen sitä, mutta he halusivat sen tapahtuvan silloin, koska silloin oli Los Angelesin tuomion vuosipäivä”, hän huomauttaa. ”Ajattelin mielessäni, että tämä valamiehistö oli saanut hänet kärsimään.” (Katso eksklusiivinen pätkä jaksosta yllä.)

Median ja yleisön kiinnostuksen kannalta 3. lokakuuta 2008 annettu tuomio oli kuitenkin kaukana siitä, mitä tapahtui 3. lokakuuta 1995. Washington Post kertoi tuolloin, että jopa korkeimman oikeuden tuomarit halusivat kuulla L.A:n valamiehistön päätöksen, ja he lähettivät hiljaa muistion keskenään kesken suullisten perustelujen kuulemisen toisesta tapauksesta. Yleinen mielipide oli kiihkeä ja jyrkästi jakautunut: toinen puoli hurrasi Simpsonin vapauttavalle tuomiolle ja toinen piti sitä vääränä oikeudenkäyntinä.

Katsellessaan tuomion lukemista Los Angelesissa syyttäjäksi muuttunut oikeusanalyytikko Roger Cossack muistaa kerääntyneensä muiden kollegojensa kanssa television ääreen. ”Olin yllättynyt, että tuomio tuli niin nopeasti, mutta en ollut järkyttynyt siitä, että se oli ’ei syyllinen'”, CourtTV:n OJ25-sarjan juontaja kertoo nyt Yahoo Entertainmentille. ”Työni oli seurata koko oikeudenkäyntiä viitenä päivänä viikossa, ja kun näin, miten todisteet esitettiin, ymmärsin, että syyttäjän jutussa oli joitakin ongelmia.”

Cossackin mainitsemien ongelmien joukossa oli ennen kaikkea LAPD:n entisen etsivän Mark Furhmanin antama todistus, joka vannoi väärän valan todistajanaitiossa kysymyksessä, oliko hän käyttänyt aiemmin uransa aikana rasistisia haukkumasanoja, muun muassa n-sanaa. Myöhemmin hän myönsi, ettei hän kiistänyt syytettä, ja jäi eläkkeelle poliisivoimista. ”Hän sattui olemaan ainoa mies, joka tuomittiin jostakin siinä oikeudenkäynnissä”, Cossack sanoo. ”Hän on kaveri, joka löytää yhden koko oikeudenkäynnin tärkeimmistä todisteista – verisen hanskan – ja osoittautuu valehtelijaksi.”

Cossackille Furhman on myös avain rasistiseen elementtiin, joka tuntui vahvasti oikeudenkäynnin aikana ja tuomion jälkeen. Itse valamiehistö koostui yhdeksästä mustasta valamiehestä, ja Simpsonin asianajajaryhmä, jota johti Johnnie Cochran, kuvasi Simpsonin joutuneen ennakkoluuloisen oikeusjärjestelmän kohteeksi. CNN:n 6. lokakuuta 1995 tekemän kyselyn mukaan 88 prosenttia mustista vastaajista oli sitä mieltä, että valamiehistö antoi oikean tuomion, kun taas valkoisista vastaajista vain 49 prosenttia. ”Kasvoin Los Angelesissa, ja tiedän, että afroamerikkalaisyhteisö suhtautui epäilevästi afroamerikkalaisiin erityisesti tuona aikana, ja syystäkin”, hän sanoo. ”Rodney King oli tapahtunut vain muutamaa vuotta aiemmin. Jos olisin afroamerikkalainen ja kuulisin sanovan n-sanan ja valehtelevan siitä, en uskoisi sanaakaan, mitä hän sanoi.”

Julkisuus oli toinen paljon keskustelua herättänyt tekijä koko oikeudenkäynnin ajan, ja varmasti entisen tähtiurheilijan spektaakkeli – joka esiintyi usein myös elokuvissa ja mainoksissa – oli jotakin, joka herätti televisiokameroiden huomion. ”O.J. oli siinä mielessä ainutlaatuinen”, Cossack toteaa. ”Ihmiset tiesivät, kuka hän oli, erityisesti Etelä-Kaliforniassa. Hän oli paikallinen sankari, ja hän vaikutti hyvin sympaattiselta tyypiltä. Se vangitsi yleisön, ja kyky näyttää se televisiossa ympäri maailmaa oli ainutlaatuista”.” Tuolloin ja sen jälkeisinä vuosina jotkut – myös tapauksen syyttäjät – ovat väittäneet, että tuomari Lance Ito joutui median valokeilaan ja menetti oikeussalin hallinnan pitkällisen oikeudenkäynnin aikana. (Ito jäi eläkkeelle tuomarin virasta vuonna 2015.)

Heti tuomion jälkeen Simpson pyrki palaamaan entiseen elämäänsä, mutta huomasi nopeasti, että hänen maailmansa oli muuttunut radikaalisti. Vanity Fair -lehdessä kirjoittanut Dominick Dunne kuvaili, kuinka Brentwoodin eliittiyhteisö (ja suurelta osin valkoinen), joka aikoinaan syleili häntä, piti häntä nyt etäällä. Vuonna 1997 Simpson palasi oikeuteen Goldmanin vanhempien nostamaan siviilioikeudenkäyntiin – jota ei näytetty televisiossa – ja hänet todettiin henkilökohtaisesti vastuulliseksi Goldmanin ja Brownin kuolemasta ja määrättiin maksamaan 33,5 miljoonaa dollaria rangaistusluonteisia korvauksia. Ennen tuomiotaan ja vankeusrangaistustaan ryöstötapauksesta kymmenen vuotta myöhemmin Simpson kirjoitti yhteistyössä kiistellyn kirjan If I Did It, jossa hän esitti hypoteettisen version siitä, miten murha tapahtui, ja jota jotkut ovat pitäneet hänen tunnustuksenaan.

”Tuon oikeudenkäynnin perintönä on se, että teillä on kaksi viatonta, ihanaa ihmistä, jotka murhattiin, eivätkä heidän perheensä ole koskaan päässeet rauhallisin mielin pois tältä paikalta”

”Simpsonin perheet eivät ole koskaan päässeet rauhallisin mielin pois tältä paikalta. ”Oikeusjärjestelmä ei ole täydellinen. Tuohon aikaan, tuossa kaupungissa, oikeudenkäyntiin liittyi paljon rasismia. Ja amerikkalaisen kulttuurin näkökulmasta. En usko, että sitä tullaan koskaan unohtamaan – se muutti televisiota. Mutta kun katson sitä taaksepäin, en voi irrottautua uhreista ja heidän perheistään.”

Judgement With Ashleigh Banfield esitetään sunnuntaisin klo 20.00 CourtTV:llä.

Lue lisää Yahoo Entertainmentista:

• Rock Hudsonia muistelee ”Pojat bändissä” -näyttelijäkaarti AIDS-kuolemansa 35. vuosipäivänä

• ”Commando” 35-vuotiaana: Ohjaaja Mark Lester paljastaa, miksi Arnold Schwarzeneggerin toimintaklassikosta leikattiin rotujenvälinen rakkauskohtaus

• ’The Social Network’ 10-vuotiaana: Kuinka katsojat luulivat aikoinaan, että Winklevossin veljeksiä esittävät Armie Hammerin kaksoset