Psykoaktiiviset vaikutuksetEdit
Myristisiinin psykotrooppisen potentiaalin uskotaan syntyvän, kun se metaboloituu MMDA:ksi, amfetamiinijohdannaiseksi, jolla kerrotaan olevan voimakkaampi hallusinogeeninen vaikutus kuin meskaliinilla. Myristisiinin tarkkaa vaikutusmekanismia elimistössä on vielä tutkittava. Dokumentoituja oireita ovat ahdistus, pelko, uhkaavan tuomion tunne, irrottautuminen todellisuudesta, akuutit psykoottiset jaksot, visuaaliset hallusinaatiot (aika-, väri- tai tilavääristymät) ja vihamielinen, taistelutahtoinen ja kiihtynyt käyttäytyminen. On ollut tapauksia, joissa pitkäaikainen käyttö on johtanut krooniseen psykoosiin.
Kemialliselta rakenteeltaan amfetamiinia ja muita lähtöaineita muistuttavaa myristisiiniä voidaan käyttää myös laittomien hallusinogeenisten huumeiden synteesiin. Muskottipähkinäöljystä eristetty mristisiini voidaan kontrolloiduissa olosuhteissa muuntaa MMDMA:ksi, synteettiseksi ”design-huumeen” amfetamiinijohdannaiseksi, joka on MDMA:ta tehottomampi, mutta jolla on verrattavissa oleva stimuloiva ja hallusinogeeninen vaikutus. 400 mg:n myristisiiniannoksen on osoitettu aiheuttavan ”lievää aivostimulaatiota” neljällä ihmisellä kymmenestä. Myristisiiniä käytetään yleisimmin muskottipähkinässä, ja 400 mg sisältyisi noin 15 grammaan muskottipähkinäjauhetta. Kuitenkin jo noin 5 g muskottipähkinäjauheen vähimmäisannoksella voi alkaa ilmaantua muskottipähkinämyrkytyksen oireita, mikä viittaa muskottipähkinän sisältämien muiden yhdisteiden yhteisvaikutukseen. Elemisiini ja safroli ovat myös muskottipähkinän komponentteja, joiden, vaikkakin pienempinä pitoisuuksina kuin myristisiinin, uskotaan vaikuttavan muskottipähkinämyrkytyksen hallusinogeenisiin ja fysiologisiin oireisiin.
MyrkyllisyysMuokkausMuokkaus
Myristisiinin on osoitettu olevan sytotoksinen eli myrkyllinen eläville soluille. Erityisesti se stimuloi sytokromi c:n vapautumista, joka aktivoi kaspaasikaskadeja ja indusoi solujen varhaista apoptoosia.
Hmisen neuroblastooma SK-N-SH-soluissa myristisiini johti apoptoosiin ja havaittaviin morfologisiin muutoksiin sekä kromatiinin tiivistymiseen ja DNA:n pirstoutumiseen. Tämä viittaa selvään sytotoksiseen vaikutukseen ja mahdolliseen neurotoksiseen vaikutukseen, joka vaatii lisätutkimuksia.
Myristisiinin on myös osoitettu inhiboivan ihmisillä sytokromi P450 -entsyymejä, jotka ovat vastuussa erilaisten substraattien, mukaan lukien hormonit ja toksiinit, metaboloinnista, jolloin nämä substraatit voivat kertyä. Tämä voi lisätä omaa myrkyllisyyttään ja/tai johtaa muiden aineiden lisääntyneeseen biologiseen hyötyosuuteen, mikä voi alentaa yliannostuskynnystä muiden elimistössä mahdollisesti olevien lääkkeiden osalta.
Suurina annoksina nautitun muskottipähkinän vaikutukset johtuvat enimmäkseen myristisiinistä, jolloin 1-7 tunnin kuluttua nauttimisesta oireita ovat muun muassa sekavuus, huimaus, tokkuraisuus ja/tai keskushermoston stimulaatio, joka johtaa euforiaan, voimakkaisiin aistiharhoihin, jotka muuttavat orientaatiota ajasta ja ympäristöstä, leijumisen tunne, tajuttomuus, takykardia, heikko pulssi, ahdistuneisuus ja verenpaine. Muskottipähkinämyrkytyksen oireita ovat lisäksi pahoinvointi, vatsakipu, oksentelu, suun kuivuminen, mydriaasi tai miosis, hypotensio, sokki ja mahdollisesti kuolema.
Myristiinimyrkytys voidaan todeta testaamalla veren myristiinipitoisuudet. Myristisiinimyrkytykseen ei tällä hetkellä tunneta vastalääkettä, ja hoito keskittyy oireiden hallintaan ja mahdolliseen rauhoitukseen äärimmäisessä deliriumissa tai pahenemisvaiheessa.