KLIININEN FARMAKOLOGIA

VAIKUTUSMEKANISMI

Mikafungiini kuuluu sienilääkkeiden teekinokandiiniluokkaan.

Farmakokinetiikka

Aikuiset

Mikafungiinin farmakokinetiikka määritettiin terveillä koehenkilöillä, hematopoieettisen kantasolusiirron saaneilla henkilöillä ja ruokatorven kandidiaasiaa sairastavilla potilailla maksimivuorokausiannokseen 8 mg/kg ruumiinpainoa.

Konsentraatio-aikakäyrän alaisen pinta-alan (AUC) suhde mikafungiiniannokseen oli lineaarinen päiväannosalueella 50 mg-150 mg ja 3 mg/kg-8 mg/kg ruumiinpainoa kohti.

Taulukossa 7 on esitetty farmakokineettiset tilaparametrit merkityksellisissä potilasryhmissä toistuvan päivittäisen annon jälkeen.

Taulukko 7: Mikrofungiinin farmakokineettiset parametrit aikuispotilailla

Pediatriset potilaat 4 kuukauden ikäiset ja sitä vanhemmat

Mikrofungiinin farmakokinetiikkaa229:llä 4 kuukauden iästä 16 vuoden ikään ulottuvalla lapsipotilaalla luonnehdittiin populaatiofarmakokinetiikkaa käyttäen. Mikrofungiinialtistus oli annossuhteinen koko tutkitulla annos- ja ikäalueella.

Taulukko 8: Yhteenveto (keskiarvo +/standardipoikkeama) mikafungiinin farmakokinetiikasta 4 kuukauden ikäisillä ja sitä vanhemmilla lapsipotilailla (vakioitu tila)

erityisryhmät

aikuiset potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta

Mikafungiini ei vaadi annostuksen mukauttamista potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta. Yksittäinen 1 tunnin infuusio 100 mg Mycaminea annettiin 9 aikuiselle henkilölle, joilla oli vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma alle 30 ml/min) ja 9 iältään, sukupuoleltaan ja painoltaan vastaavalle henkilölle, joilla oli normaali munuaisten toiminta (kreatiniinipuhdistuma yli 80 ml/min). Vaikea munuaisten vajaatoiminta ei muuttanut merkitsevästi maksimipitoisuutta (Cmax) ja AUC:ta.

Koska mikafungiini on voimakkaasti proteiineihin sitoutunutta, se ei ole dialysoitavissa. Täydentävää annostelua ei pitäisi tarvita hemodialyysin jälkeen.

Aikuispotilaat, joilla on maksan vajaatoiminta

• Kertaluonteinen 1 tunnin infuusio 100 mg:aa mykamiinia annettiin 8 aikuiselle koehenkilölle, joilla oli keskivaikea maksan vajaatoiminta (Child-Pugh:n pistemäärä 7-9), ja 8:lle iältään, sukupuoleltaan ja painoltaan vastaavalle koehenkilölle, joilla oli normaali maksan toiminta. Mikafungiinin Cmax- ja AUC-arvot olivat noin 22 % pienemmät henkilöillä, joilla oli kohtalainen maksan vajaatoiminta, kuin normaaleilla henkilöillä. Tämä ero mikrofungiinialtistuksessa ei edellytä Mycamine-annoksen säätämistä potilailla, joilla on keskivaikea maksan vajaatoiminta.
• Kertaluonteinen 1 tunnin infuusio 100 mg:aa Mycaminea annettiin kahdeksalle aikuiselle koehenkilölle, joilla oli vaikea maksan vajaatoiminta (Child-Pugh-pisteet 10-12), ja kahdeksalle iältään, sukupuoleltaan, etnisyydeltään ja painoltaan vertailukelpoiselle koehenkilölle, joilla oli normaali maksan toiminta. Mikafungiinin keskimääräiset Cmax- ja AUC-arvot olivat noin 30 % pienemmät henkilöillä, joilla oli vaikea maksan vajaatoiminta, kuin normaaleilla henkilöillä. M-5-metaboliitin keskimääräiset Cmax- ja AUC-arvot olivat noin 2,3-kertaiset potilailla, joilla oli vaikea maksan vajaatoiminta, verrattuna normaaleihin potilaisiin; tämä altistuminen (kanta- ja metaboliitti) oli kuitenkin verrattavissa altistumiseen potilailla, joilla oli systeeminen Candida-infektio. Siksi Mycamine-annoksen mukauttaminen ei ole tarpeen potilailla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta.

Jakaantuminen

Mikafungiinin keskimääräinen ± keskihajonta jakaantumistilavuus terminaalivaiheessa oli 0,39 ± 0.11 L/kg ruumiinpainoa määritettäessä aikuispotilailla, joilla oli ruokatorven kandidiaasi annosalueella 50 mg-150 mg.

Mikafungiini sitoutuu voimakkaasti (yli 99 %) proteiineihin in vitro, riippumatta plasmapitoisuuksista 10-100 mcg/ml:n alueella. Ensisijainen sitoutuva proteiini on albumiini; mikrofungiini ei kuitenkaan terapeuttisesti merkityksellisissä pitoisuuksissa syrjäytä kilpailevasti bilirubiinin sitoutumista albumiiniin. Mikafungiini sitoutuu vähäisemmässä määrin myös α1-happo-glykoproteiiniin.

Metabolia

Mikafungiini metaboloituu M-1:ksi (katekolimuodoksi) aryylisulfaasin toimesta ja edelleen M-2:ksi (metoksimuodoksi) katekoli-O-metyylitransferaasin toimesta. M-5 muodostuu sytokromi P450 (CYP) -isotsyymien katalysoimasta hydroksylaatiosta mikafungiinin sivuketjussa (ω-1-asennossa). Vaikka mikrofungiini on in vitro CYP3A:n substraatti ja heikko CYP3A:n inhibiittori, CYP3A:n suorittama hydroksylaatio ei ole in vitro mikrofungiinin metabolian tärkein reitti. Mikafungiini ei ole in vitro P-glykoproteiinisubstraatti eikä -inhibiittori.

Erittyminen

Radioaktiivisuuden erittymistä injektiona annettavan 14C-mikafungiininatriumin (25 mg) kerta-annoksen jälkeen arvioitiin terveillä vapaaehtoisilla. Kokonaisradioaktiivisuuden keskimääräinen palautuminen virtsaan ja ulosteeseen 28 päivän kuluttua annostelusta oli 82,5 % (76,4 % – 87,9 %) annetusta annoksesta. Ulosteen erittyminen on pääasiallinen eliminaatioreitti(kokonaisradioaktiivisuus 28 vuorokauden kuluttua oli 71 % annetusta annoksesta).

Mikrobiologia

Toimintamekanismi

Mikafungiini estää 1,3-beeta-D-glukaanin synteesiä,joka on sienisolujen soluseinämän olennainen komponentti, jota ei ole nisäkässoluissa.

Lääkeresistenssi

Mykamiinihoitoa saaneilla potilailla on raportoitu kliinisiä epäonnistumisia lääkeresistenssin kehittymisen vuoksi. Joissakin näistä raporteista on tunnistettu glukaanisyntaasientsyymin FKS-proteiinikomponentissa erityisiä mutaatioita, jotka liittyvät korkeampiin MIC-arvoihin ja infektion läpimurtoon.

Aktiivisuus In vitro ja kliinisissä infektioissa

Mikafungiinin on osoitettu olevan aktiivinen seuraavien Candida-lajien useimpia isolaatteja vastaan sekä in vitro että kliinisissä infektioissa:

Candida albicans
Candida glabrata
Candida guilliermondii
Candida krusei
Candida parapsilosis
Candida tropicalis

Herkkyyden testausmenetelmät

Mikafungiinin tulkintastandardeja Candida-lajeja vastaan sovelletaan ainoastaan testeihin, jotka on tehty käyttäen Clinical Laboratory and Standards Institute (CLSI) mikroliuoslaimennuksen vertailumenetelmää M27-A3 pienimmän estävän pitoisuuden (MIC; perustuu osittaiseen inhibitiopisteeseen) ja CLSI:n levydiffuusion vertailumenetelmää M44-A2; sekä MIC- että vyöhykkeen halkaisijatulokset luetaan 24 tunnin kuluttua.

Kliinisen mikrobiologian laboratorion olisi toimitettava lääkärille in vitro -herkkyystestien tulokset kotisairaaloissa käytettävistä mikrobilääkkeistä jaksoittaisina raportteina, joissa kuvataan taudinaiheuttajien herkkyysprofiilia. Näiden raporttien pitäisi auttaa lääkäriä sienilääkkeen valinnassa hoitoa varten. Seuraavassa kuvataan liemi-mikrodiluutio- ja levydiffuusiotekniikat.

liemi-mikrodiluutiotekniikka

Kvantitatiivisia menetelmiä käytetään sienilääkkeiden mikrobilääkemikrobilääkemikrobilääkemikrobilääkemikrobilääkemikrobilääkemikrobilääkemikrobilääkemikrobilääkemikrobilääkemikrobilääkemikrobilääkemikrobilääkemikrobilääkemikrobilääke. Nämä MIC-arvot antavat arviot Candida-lajien herkkyydestä sienilääkkeille. MIC-arvot olisi määritettävä käyttäen standardoitua CLSI-menettelyä1,2. Standardoidut menettelyt perustuvat mikrolaimennusmenetelmään (liemi), jossa käytetään standardoituja inokulmapitoisuuksia ja standardoituja mikrofungiinijauhepitoisuuksia. MIC-arvot olisi tulkittava taulukossa 9 esitettyjen kriteerien mukaisesti.

Kiekkodiffuusiomenetelmä

Kvalitatiiviset menetelmät, jotka edellyttävät vyöhykemittareiden mittaamista, antavat myös toistettavissa olevia arvioita Candida-lajien herkkyydestä sienilääkkeille. CLSI:n menettelyssä3 käytetään standardoituja inokulaatiokonsentraatioita ja paperikiekkoja, jotka on kyllästetty 10 mcg:lla mikrofungiinia, jotta voidaan testata Candida-lajien herkkyyttä mikrofungiinille 24 tunnin kuluttua.Taulukossa 9 esitetään levydiffuusion tulkintakriteerit.

Taulukko 9: Mikrofungiinin herkkyyden tulkintakriteerit

25

Taudinaiheuttaja	Broth-mikrodiluutio MIC (mcg/ml) 24 tunnissa			Kiekkodiffuusio 24 tunnissa (vyöhykkeen halkaisijat millimetreinä)
	0.5	≥ 1	≥ 22	20-21	≤ 19
Candida tropicalis	≤ 0.25	0.5	≥ 1	≥ 22	20-21	≤ 19
Candida krusei	≤ 0.25	0.5	≥ 1	≥ 22	20-21	≤ 19
Candida parapsilosis		≤ 2	4	≥ 8	≥ 16	14-15	≤ 13
Candida guilliermondii	≤ 2	4	≥ 8	≥ 16	14-15	≤ 13
Candida glabrata	≤ 0.06	0.12	≥ 0.25	Ei sovellettavissa†	Ei sovellettavissa†	Ei sovellettavissa†
MIC: pienin inhibiittorikonsentraatio † Kiekkodiffuusiovyöhykkeen halkaisijoita ei ole määritetty tälle kannan ja sienilääkkeen yhdistelmälle.

Luokka ”Herkkä ”tarkoittaa, että isolaatti todennäköisesti estyy, jos mikrobilääkeaine veressä saavuttaa tavallisesti saavutettavat pitoisuudet.

Luokka ”Keskivaikea ”tarkoittaa, että isolaatista johtuva infektio voidaan hoitaa tarkoituksenmukaisella tavalla elimistön paikoissa, joissa lääkeaine on fysiologisesti konsentroituneena, tai kun käytetään suuria lääkeannoksia. Luokka ”resistentti” tarkoittaa, että isolaatteja eivät estä lääkkeen pitoisuudet, jotka tavallisesti saavutetaan tavanomaisilla annosteluohjelmilla, eikä lääkkeen kliinistä tehoa taudinaiheuttajaa vastaan ole osoitettu luotettavasti hoitotutkimuksissa.

Laadunvalvonta

Standardoidut herkkyystestimenettelyt edellyttävät laadunvalvontaorganismien käyttöä, jotta voidaan valvoa ja varmistaa määrityksessä käytettävien tarvikkeiden ja reagenssien tarkkuus ja täsmällisyys sekä testin suorittavan henkilön tekniikka1,2,3.Vakiomikrofungiinijauheen ja 10 mcg:n kiekkojen tulisi antaa seuraavat taulukossa 10 esitetyt arvot.

Taulukko 10: Herkkyystestitulosten validoinnissa käytettävät mikrofungiinin hyväksyttävät laadunvalvonta-alueet

QC-kannat	Broth-mikrodiluutio (MIC mcg/ml) 24-… tunnin	Kiekkodiffuusio (vyöhykkeen halkaisija millimetreinä) 24 tunnin
Candida parapsilosis ATCC† 22019	0.5 – 2.0	14 – 23
Candida krusei ATCC 6258	0.12 – 0.5	23 – 29
Candida tropicalis ATCC 750	Ei sovellettavissa‡	24 – 30
Candida albicans ATCC 90028	Ei sovelleta‡	24 – 31
MIC: ATCC on American Type Culture Collectionin rekisteröity tavaramerkki. ‡ Laadunvalvonta-alueita ei ole vahvistettu tälle kannan ja sienilääkkeen yhdistelmälle.

Toksikologia ja/tai farmakologia eläimille

Mikrofungiininatriumin suuriin annoksiin (AUC-vertailujen perusteella 5 – 8-kertainen suurimpaan suositeltuun ihmisannokseen verrattuna) on yhdistetty maksan palautumattomia muutoksia, kun niitä on annosteltu kolmen tai kuuden kuukauden ajan, ja nämä muutokset voivat viitata pahanlaatuisuutta edeltäviin prosesseihin .

Reproduktiotoksikologiset tutkimukset

Mikafungiininatriumin anto tiineille kaneille (laskimonsisäinen annostelu tiineyden 6.-18. päivänä) johti viskeraalisiin poikkeavuuksiin ja aborttiin annoksella 32 mg/kg, joka vastaa noin nelinkertaista suositeltua annosta kehon pinta-ala-vertailujen perusteella. Viskeraalisiin poikkeavuuksiin kuuluivat keuhkojen epänormaali lohkoistuminen, levokardia, retrokavaalinen virtsanjohdin, anomaalinen oikea solisvaltimo ja virtsanjohtimen laajentuma.

Kliiniset tutkimukset

Kandidemian ja muiden Candida-infektioiden hoito aikuisilla

Kahdella annostasolla Mycaminea arvioitiin satunnaistetussa, kaksoissokkotutkimuksessa tehon ja turvallisuuden määrittämiseksi verrattuna kaspofungiiniin potilailla, joilla oli invasiivinen kandidiaasi ja kandidemia. Potilaat satunnaistettiin saamaan kerran vuorokaudessa laskimonsisäisiä infuusioita (IV) Mycaminea joko 100 mg/vrk tai 150 mg/vrk tai kaspofungiinia (70 mg:n aloitusannos ja 50 mg:n ylläpitoannos). Molempien tutkimusosastojen potilaat saivat siirtyä suun kautta otettavaan flukonatsoliin vähintään 10 päivän suonensisäisen hoidon jälkeen edellyttäen, että he eivät olleet neutropeenisia, että kliiniset oireet olivat parantuneet tai hävinneet, että heillä oli flukonatsolille herkkä Candida-isolaatti ja että heillä oli todisteet kahdesta negatiivisesta viljelynäytteestä, jotka oli otettu vähintään 24 tunnin välein. Potilaat ryhmiteltiin APACHE II -pistemäärän (20 tai alle tai yli 20) ja maantieteellisen alueen mukaan. Potilaat, joilla oli Candida-endokardiitti, jätettiin tämän analyysin ulkopuolelle. Tulosta arvioitiin hoidon kokonaismenestyksen perusteella, joka perustui kliiniseen (Candidainfektion aiheuttamien oireiden ja radiologisten poikkeavuuksien täydellinen häviäminen tai paraneminen, eikä uutta sienilääkehoitoa tarvittu) ja mykologiseen (eradikaatio tai oletettu eradikaatio) vasteeseen iv-hoidon lopussa. Kuolemantapauksia, jotka tapahtuivat IV-tutkimuslääkehoidon aikana, käsiteltiin epäonnistumisina.

Tässä tutkimuksessa 111/578 (19,2 %) potilaalla oli lähtötilanteessa APACHE II -arvot yli 20, ja 50/578 (8,7 %) potilaalla oli lähtötilanteessa neutropenia (absoluuttinen neutrofiililuku oli alle 500 solua/mm³).Taulukossa 11 on esitetty tulokset, relapsi- ja mortaliteettitietoja suositellulla mykamiinin annoksella (100 mg/vrk) ja kasfofungiinin annoksella.

Taulukko 11: Tehoanalyysi: Hoidon onnistuminen tutkimuksen 03-0-192 potilailla, joilla oli kandidemia ja muita Candida-infektioita

Kahdessa tapauksessa, joissa silmätulehdus arvioitiin edellä olevassa taulukossa epäonnistuneeksi, koska arviointi puuttui Mycamine-infektiohoidon päätteeksi, hoidon onnistuminen dokumentoitiinprotokollan määrittelemän suun kautta annettavan flukonatsolihoidon aikana.

Aikuisten ruokatorven kandidiaasin hoito

Kahdessa kontrolloidussa tutkimuksessa, joihin osallistui 763 ruokatorven kandidiaasia sairastavaa potilasta, 445 aikuista, joilla oli endoskooppisesti todettu kandidiaasi, sai Mycamiinia ja 318 sai flukonatsolia 14 päivän mediaanikeston ajan (vaihteluväli 1-33 päivää).

Mykamiinia arvioitiin satunnaistetussa, kaksoissokkotutkimuksessa, jossa verrattiin Mycamiinia 150 mg/vrk (n = 260) suonensisäiseen flukonatsoliin 200 mg/vrk (n = 258) aikuisilla, joilla oliendoskooppisesti todistettu ruokatorven kandidiaasi. Useimmilla tutkimukseen osallistuneilla potilailla oli HIV-infektio, ja CD4-solujen määrä oli alle 100 solua/mm³ .Tulokset arvioitiin endoskopian ja kliinisen vasteen perusteella hoidon lopussa. Endoskooppinen paraneminen määriteltiin endoskooppiseksi asteeksi 0 asteikolla 0-3. Kliininen paraneminen määriteltiin ruokatorven kandidiaasin kliinisten oireiden (dysfagia, odynofagia ja retrosternaalinen kipu) täydelliseksi häviämiseksi.Yleinen terapeuttinen paraneminen määriteltiin sekä kliiniseksi että endoskooppiseksi paranemiseksi.Mykologinen häviäminen määritettiin viljelyllä ja histologisella tai sytologisella arvioinnilla, joka tehtiin hoidon lopussa endoskooppisesti saadusta ruokatorven biopsiasta tai harjauksesta. Kuten taulukosta 12 käy ilmi, endoskooppinen paraneminen,kliininen paraneminen, kokonaishoitohoitohoitohoitohoito ja mykologinen häviäminen olivat vertailukelpoisia Mycamine- ja flukonatsolihoitoryhmien potilailla.

Taulukko 12: Ruokatorven kandidiaasin endoskooppiset,kliiniset ja mykologiset hoitotulokset hoidon lopussa

Vähemmistöllä tämän tutkimuksen potilaista (96 %:lla) oli lähtötilanteessa eristetty Candida albicans. Mykamiinin tehoa arvioitiin alle 10 potilaalla, joilla oli muita Candida-lajeja kuin C. albicans, joista useimmat eristettiin samanaikaisesti C. albicansin kanssa.

Relapsia arvioitiin 2 ja 4 viikkoa hoidon jälkeen niillä potilailla, joilla oli hoidon päättyessä kokonaishoitoparannus. Relapsi määriteltiin kliinisten oireiden tai endoskooppisten vaurioiden uusiutumiseksi (endoskooppinen aste yli 0). Mykamiini- ja flukonatsolihoitoryhmien potilailla ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa uusiutumisasteissa joko 2 viikon tai 4 viikon kuluttua hoidon päättymisestä, kuten taulukosta 13 käy ilmi.

Taulukko 13: Ruokatorven kandidiaasin uusiutuminen viikolla 2 ja viikolla 4 hoidon jälkeen potilailla, joilla oli hoidon päättyessä kokonaishoito

Tässä tutkimuksessa 459:llä potilaalla 518:sta (88,6 %) oli lähtötilanteessa ruokatorven kandidiaasin lisäksi ruokatorven kandidiaasi. Hoidon päättyessä 192/230 (83,5 %) mykamiinihoitoa saaneella potilaalla ja 188/229 (82,1 %) flukonatsolihoitoa saaneella potilaalla orofaryngeaalisen kandidiaasin merkit ja oireet hävisivät. Näistä 32,3 %:lla mykamiiniryhmässä ja 18,1 %:lla flukonatsoliryhmässä (hoidon ero = 14,2 %; 95 %:n luottamusväli) oli oireiden uusiutuminen 2 viikkoa hoidon jälkeen. Uusiutumiseen sisältyivät potilaat, jotka kuolivat tai jotka menetettiin seurannasta, sekä potilaat, jotka saivat systeemistä sienilääkitystä hoidon jälkeisen ajanjakson aikana. Kumulatiivinen uusiutuminen 4 viikkoa hoidon jälkeen oli 52,1 %:lla mykamiiniryhmässä ja 39,4 %:lla flukonatsoliryhmässä (hoitoero 12,7 %, 95 %:n luottamusväli ).

Kandida-infektioiden profylaksia hematopoieettisen kantasolusiirron saaneilla potilailla

Satunnaistetussa, kaksoissokkotutkimuksessa mykamiinia (50 mg infuusiokertana vuorokaudessa) verrattiin flukonatsoliin (400 mg infuusiokertana vuorokaudessa) 882:lla potilaalla, joille oli tehty autologinen tai syngeeninen (46 %)tai allogeeninen (54 %) kantasolusiirto. Kaikki lapsipotilaat, lukuun ottamatta kahta ryhmäkohtaista potilasta, saivat allogeenisen siirron. Potilaiden taustalla olevan pahanlaatuisen sairauden tila satunnaistamishetkellä oli seuraava: Yleisimmät perussairaudet 476 allogeenisen siirron saaneella potilaalla olivat: krooninen myelogeeninen leukemia (22 %), akuutti myelogeeninen leukemia (21 %), akuutti lymfaattinen leukemia (13 %) ja non-Hodgkinin lymfooma (13 %). 404 autologisen ja syngeenisen elinsiirron saaneessa ryhmässä yleisimmät perussairaudet olivat: multippeli myelooma (37,1 %), non-Hodgkinin lymfooma (36,4 %) ja Hodgkinin tauti (15,6 %). Tutkimuksen aikana 198:lla 882:sta (22,4 %) elinsiirron saaneesta oli todettu graft-versus-host -tauti, ja 475:lle 882:sta (53,9 %) vastaanottajasta annettiin immunosuppressiivisia lääkkeitä graft-versus-host -taudin hoitoon tai ennaltaehkäisyyn.

Tutkimuslääkitystä jatkettiin siihen asti, kunnes neutrofiilien määrä palautui niin, että absoluuttinen neutrofiilien määrä (ANC-arvo) oli 500 solua/mm³ tai yli, tai korkeintaan enintään 42 vuorokauteen siirron jälkeen. Lääkkeen antamisen keskimääräinen kesto oli 18 päivää (vaihteluväli 1-51 päivää). Hoidon kesto oli hieman pidempi pediatrisilla potilailla, jotka saivat Mycamiinia (keskipituus 22 päivää), verrattuna aikuispotilaisiin, jotka saivat Mycamiinia (keskipituus 18 päivää).

Ehkäisyn onnistuminen määriteltiin siten, että todistettua, todennäköistä tai epäiltyä systeemistä sieni-infektiota ei esiintynyt hoidon päättymiseen mennessä (tavallisesti 18 päivää) ja että todistettua tai todennäköistä systeemistä sieni-infektiota ei esiintynyt hoidon jälkeisen 4 viikon jakson loppuun mennessä. Epäilty systeeminen sieni-infektio diagnosoitiin potilailla, joilla oli neutropenia (ANC alle 500 solua/mm³), jatkuva tai toistuva kuume (kun ANC alle 500 solua/mm³), jolla ei ollut tunnettua etiologiaa, ja jotka eivät vastanneet vähintään 96 tunnin laajakirjoiseen antibakteeriseen hoitoon. Jatkuvaksi kuumeeksi määriteltiin neljä peräkkäistä päivää, jolloin kuume oli yli 38 °C. Toistuva kuume määriteltiin vähintään yhdeksi päiväksi, jolloin lämpötila oli 38,5 °C tai korkeampi sen jälkeen, kun vähintään yksi aiempi lämpötila oli ollut yli 38 °C, tai kahdeksi päiväksi, jolloin lämpötila oli yli 38 °C sen jälkeen, kun vähintään yksi aiempi lämpötila oli ollut yli 38 °C. Elinsiirron saaneet potilaat, jotka kuolivat tai joiden seuranta katosi tutkimuksen aikana, katsottiin profylaktisen hoidon epäonnistuneiksi.

Profylaksian onnistuminen dokumentoitiin 80,7 %:lla aikuis- ja lapsipotilaista, jotka saivat Mycaminea, ja 73,7 %:lla aikuis- ja lapsipotilaista, jotka saivat flukonatsolia (7,0 %:n ero), kuten taulukosta 14 ja muista tutkimuksen päätetapahtumista käy ilmi. Systeemisen sienilääkehoidon käyttö hoidon jälkeen oli 42 % molemmissa ryhmissä.

Todistettujen läpimurtoon johtavien Candida-infektioiden määrä oli 4 Mycamine- ja 2 flukonatsoliryhmässä.

Mykamiinin tehoa muiden sienien kuin Candidan aiheuttamiin infektioihin ei ole osoitettu.

Taulukko 14: Tulokset kliinisestä tutkimuksesta, joka koski Candida-infektioiden profylaksiaa hematopoieettisen kantasolusiirron saaneilla potilailla

1. Clinical and Laboratory Standards Institute (CLSI). Reference Method for Broth Dilution Antifungal Susceptibility Testing of Yeasts- Approved Standard – Third Edition. CLSI:n asiakirja M27-A3.

2. Clinical and Laboratory Standards Institute, 950 West Valley Rd, Suite 2500, Wayne, PA 19087, USA, 2008. Clinical and Laboratory Standards Institute (CLSI). Reference Method for Broth Dilution Antifungal Susceptibility Testing of Yeasts; Fourth Informational Supplement. CLSIdocument M27-S4.

3. Clinical and Laboratory Standards Institute, 950 West Valley Rd, Suite 2500, Wayne, PA 19087, USA, 2012. Clinical and Laboratory Standards Institute (CLSI). Method for Antifungal Disk Diffusion Susceptibility Testing of Yeasts; Approved Guideline – Second Edition. CLSI:n asiakirja M44-A2. Clinical and Laboratory Standards Institute, 950 West Valley Road, Suite 2500, Wayne, PA 19087, USA, 2009.

.