Bob Dylan kirjoitti ”My Back Pages” -kappaleen vuonna 1964 yhtenä viimeisistä kappaleista – ehkä viimeisenä kappaleena – joka oli sävelletty hänen Another Side of Bob Dylan -albumilleen. Hän äänitti sen 9. kesäkuuta 1964 työnimellä ”Ancient Memories”, joka oli viimeinen levyä varten nauhalle kiinnitetty kappale. Kappale perustui osittain perinteiseen kansanlauluun ”Young But Growing”, ja siinä on surumielinen melodia, joka muistuttaa Dylanin edellisen albumin The Times They Are a-Changin’ kappaleen ”The Lonesome Death of Hattie Carroll” melodiaa. Kuten muissakin Another Side -levyn kappaleissa, Dylan on ”My Back Pages” -kappaleessa ainoa muusikko, ja hän soittaa tyylillä, joka muistuttaa hänen aiempia protestilaulujaan: ivallinen, karhea ääni ja kovaa soiva akustinen kitarasäestys.
Kappaleen sanoituksessa Dylan kritisoi itseään siitä, että hän on ollut varma siitä, että tiesi kaiken, ja pyytää anteeksi aiempaa poliittista saarnaamistaan huomauttaen tulleensa vihollisekseen ”hetkessä, jolloin saarnaan”. Dylan kyseenalaistaa, voiko oikean ja väärän todella erottaa toisistaan, ja kyseenalaistaa jopa tasa-arvoperiaatteen suotavuuden. Sanoitukset viestivät myös Dylanin pettymyksestä 1960-luvun protestiliikkeeseen ja hänen aikomuksestaan luopua protestilaulujen kirjoittamisesta. Laulu analogisoi tehokkaasti protestiliikkeen siihen establishmentiin, jonka se yrittää kumota, ja päättyy refraaniin:
Ah, but I was so much older then I’m younger than that now
Musiikkikriitikko Robert Shelton on tulkinnut tämän refraanin ”sisäiseksi vuoropuheluksi sen välillä, minkä hän aikoinaan hyväksyi ja mitä nyt epäilee”. Shelton toteaa myös, että refraani kartoittaa polkua Blaken kokemuksesta William Wordsworthin viattomuuteen. Refraani on myös tulkittu Dylanin juhlivan ”valoisaa, uutta, protestin jälkeistä tulevaisuuttaan.”
Dylanin pettymys protestiliikkeeseen oli aiemmin tullut esiin puheessa, jonka hän oli pitänyt joulukuussa 1963 ottaessaan vastaan palkinnon Emergency Civil Liberties Committee (ECLC) -järjestöltä New Yorkissa. Kirjoittaja Mike Marqusee on kommentoinut, että ”mikään Another Side -kappale ei ahdistanut Dylanin ystäviä liikkeessä enemmän kuin ’My Back Pages’, jossa hän muuttaa ECLC:n paasauksensa tökerön epäjohdonmukaisuuden taiteen organisoiduksi tiheydeksi. Laulava kertosäe … lienee yksi kaikkien aikojen lyyrisimmistä poliittisen luopumuksen ilmauksista. Se on vetäytyminen, sanan jokaisessa merkityksessä.”
Sheffield University Paperin haastattelussa toukokuussa 1965 Dylan selitti muutosta, joka oli tapahtunut hänen laulunkirjoituksessaan edellisen kahdentoista kuukauden aikana, ja totesi: ”Suuri ero on se, että kappaleet, joita kirjoitin viime vuonna … ne olivat niin sanottuja yksiulotteisia kappaleita, mutta uusista lauluistani yritän tehdä kolmiulotteisempia, tiedättehän, niissä on enemmän symboliikkaa, ne on kirjoitettu useammalla kuin yhdellä tasolla”. Vuoden 1965 lopulla Dylan kommentoi ”My Back Pages” -kappaleen kirjoittamista nimenomaan Margaret Steenin haastattelussa Toronto Starille: ”Olin silloin New York -vaiheessani, tai ainakin olin juuri tulossa siitä ulos. Pidin edelleen lauluistani poissa ne asiat, jotka ovat todella todella todellisia, koska pelkäsin, että ne ymmärrettäisiin väärin. Nyt en välitä, jos ne ymmärretään.” Kuten Dylan totesi Nat Hentoffille silloin, kun ”My Back Pages” ja muut Another Side of Bob Dylanin kappaleet kirjoitettiin: ”Ei ole mitään sormella osoittavia lauluja … Nyt monet ihmiset tekevät sormella osoittavia lauluja. Tiedäthän, osoittaen kaikkia asioita, jotka ovat väärin. Minä en halua enää kirjoittaa ihmisille. Tiedäthän, olla puolestapuhuja.”
Dylan soitti My Back Pages -kappaleen konsertissa vasta 11. kesäkuuta 1988 esiintyessään Mountain View’ssa, Kaliforniassa. Hänen käyttämänsä sovitus poisti osan kappaleen säkeistöistä ja sisälsi sähkökitaraosuuden, jonka esitti sessiomuusikko G. E. Smith. Vuoden 1988 jälkeen Dylan on soittanut kappaleen konserteissa useita kertoja sekä sähköisenä että puoliakustisena versiona ja joskus myös akustisena encorena. Dylanin 30-vuotisjuhlakonsertissa Madison Square Gardenissa vuonna 1992 ”My Back Pages” esitettiin Byrds-sovituksessa, jossa Roger McGuinn, Tom Petty, Neil Young, Eric Clapton, Dylan itse ja George Harrison lauloivat kaikki yhden säkeistön tässä järjestyksessä. Tämä esitys, jossa kaikkien kuuden muusikon lauluäänet sekä Claptonin ja Youngin kitarasoolot kuultiin, julkaistiin The 30th Anniversary Concert Celebration -albumilla vuonna 1993. Another Side of Bob Dylan -albumilla alun perin esiintyneen kappaleen lisäksi ”My Back Pages” on ilmestynyt useilla Dylan-kokoelmalevyillä. Yhdysvalloissa ja Euroopassa se ilmestyi vuonna 1971 julkaistulla albumilla Bob Dylan’s Greatest Hits Vol. II (a.k.a. More Bob Dylan Greatest Hits) ja vuonna 2007 julkaistulla albumilla Dylan. Australiassa kappale oli mukana vuoden 1994 Greatest Hits Vol. 3 -kokoelma-albumilla.