Paul Samasumo – Vatikaani

Professori isä Juvenalis Baitu on Itä-Afrikan katolisen yliopiston (CUEA) entinen varakansleri, ja nyt hän on mukana perustamassa uutta yliopistoa Bukobaan, Tansaniaan.

Professori Baitu on henkilö, joka tuntee Julius Nyereren sekä henkilökohtaisesti että henkilönä, joka on tutkinut Nyereren työtä ja elämää.

Omin sanoinne, kuka Julius Nyerere oikeastaan oli ja mikä tekee hänestä erottuvan?

Yksinkertaisuus. Julius Nyerere oli Tansanian ensimmäinen presidentti, joka vaati, että häntä kutsutaan Mwalimu -opettajaksi. Hän kieltäytyi titteleistä ja etuoikeuksista ja nautti yksinkertaisesta elämästä myös Tansanian presidenttinä. Kun hän jäi eläkkeelle, hän palasi pieneen kyläänsä elämään yksinkertaista elämää -osallistui pyhään messuun joka päivä.

Kertokaa meille hänen katolisesta uskostaan

Presidenttinä Nyerere osallistui pyhään messuun missä tahansa hän olikin, ja messun aikana hän halusi mieluiten sekaantua ihmisiin penkkipenkissä. Hän kävi säännöllisesti ehtoollisella ja kieltäytyi poliisisaattueista, sireeneistä. Jos hän joutui jonottamaan saadakseen ehtoollisen, hän teki juuri niin.

Kuollessaan (vuonna 1999) Nyererellä ei näyttänyt olevan kartanoa tai edes rahaa piilossa Sveitsissä. Emme näe tällaista presidenttiä nykyään Afrikassa tai muutenkaan muualla maailmassa?

Tämä johtajamalli tai presidentit olivat ihmisiä, joita kulutti ajatus edistää johtamansa kansan kehitystä. Ehkä nykyajan johtajamme Afrikassa ovat unohtaneet tämän.

Yksi Nyereren saavutuksista oli etnisyyden lieventäminen Tansaniassa. Tansaniassa on kiSwahili kansalliskielenä. Nyerere käytti tätä yhdistääkseen Tansanian kansan.

Kuten ehkä tiedätte, Tansaniassa on 120 heimoa – suuria heimoja, puhumattakaan aliheimoista. Joten tällaisen maan johtaminen…. (Nyerere) tarvitsi välineen, jonka kautta hän voisi välittää ajatuksensa siitä, millaiseksi Tanganyikan (kuten sitä itsenäisyyden aikaan kutsuttiin) piti tulla. Kieli oli siis äärimmäisen tärkeä (Nyererelle), ja siinä hän onnistui. KiSwahili yhdisti meidät (tansanialaiset), ja se toi meidät yhteen kansana.

Onko tämä nykyään häviämässä, kun englannin kieltä painotetaan yhä enemmän?

1980-luvun loppupuolelta lähtien kiSwahilia puhuvat ihmiset alkoivat ajatella: Jos puhun swahilia, olen alempiarvoisempi kuin muut englantia puhuvat. (Olemme nähneet) enemmän englanninkielisiä kouluja. Vanhemmat, joilla oli siihen varaa, alkoivat lähettää lapsiaan Keniassa ja Ugandassa sijaitseviin kouluihin. Nyt olemme tilanteessa, jossa nykyinen sukupolvi tuskin osaa puhua riviäkään swahilia ilman, että se käyttää englanninkielisiä sanoja ja ilmaisuja. Mwalimu (Nyerere) itse oli malliesimerkki. Hän puhui hyvin swahilia ja hallitsi englannin kielen. Nyt meillä on Tansaniassa sukupolvi, joka ei puhu sujuvasti kiSwahilia eikä englantia.

Eikö tämä ole vaarana siinä mielessä, että Tansaniassa voisi syntyä heimosidonnaisuus tai negatiivinen etnisyys, joka on aiheuttanut niin paljon kärsimystä muualla Afrikassa?

Ehdottomasti. Olen samaa mieltä kanssanne tästä.

Professorina, akateemikkona, te tarkkailette afrikkalaisia johtamistyylejä. Opiskelet Julius Nyereren johtamistyyliä. Missä kohtaa Afrikka menettää sen ja päädymme presidentteihin, jotka muuttavat perustuslakeja pysyäkseen vallassa yli annettujen valtuuksiensa? Missä me menemme pieleen?

Me menemme pieleen erityisesti siinä vaiheessa, kun emme ymmärrä, keitä me olemme ja mitä meidän pitäisi tulla kansallemme johtajina. Ajattelemme, että kun olemme päässeet valtaan, meillä on nyt käytössämme tuotanto- ja jakeluvälineet, ja unohdamme johtamamme ihmiset. Teimme kovasti töitä itsenäisyyden eteen (kolonialismista), mutta olemme lopulta alistuneet vapaiden markkinoiden mukanaan tuomiin ehdotuksiin – vapaat markkinat kenelle? Poliittiset johtajamme keräävät kaiken vaurauden, mutta suurin osa heidän hallitsemastaan kansasta pysyy köyhänä.

Julius Nyerere yritti yhdistää ihmisiä Ujamaa-filosofiallaan (”perheellisyys” verisukulaisuussuhteet ylittävällä tavalla; ”yhteisöllinen” käsitys afrikkalaisesta yhteiskunnasta, joka edisti sosiaalista muutosta, omavaraisuutta ja tasa-arvoisuutta). Ujamaalla oli ja on kuitenkin arvostelijoitaan. Viime kädessä jotkut kriitikot sanovat, että se oli vain versio sosialismista tai marxilais-leninismistä, ja sen soveltaminen oli pakottavaa. Loppujen lopuksi se köyhdytti Tansanian kansaa. Mikä olisi kommenttisi?

Kommenttini on, että Nyerere ei ollut kommunisti eikä kapitalisti. Hän oli keskitien välissä. Ujamaassa oli kyse siitä, miten me afrikkalaiset olemme perinteisesti järjestäytyneet. Mwalimun tarkoituksena oli saattaa ihmiset yhteen kiSwahilin kielen avulla. Hän halusi myös, että ihmiset kokoontuisivat hieman suurempiin yhteisöihin tai kyliin, jotta he voisivat saada palvelut, kuten puhtaan veden, keskitetysti. Mutta kyllä, virheitä tehtiin, ja mallissa (Ujamaa) oli haasteita. Arvostelijoita on, mutta viime kädessä he eivät näe, mitä siitä (Ujamaasta) on tullut: Yhteisöjen sähköistäminen, koulujen sijoittaminen keskeisille paikoille, pikkukaupunkien kasvu ja tieverkosto (joka meillä nyt on). Tuohon aikaan ihmisten yhteen saattaminen vaikutti siltä, että se oli jotain, joka oli pakotettu ihmisille, ja ihmiset ajattelevat, että Ujamaa epäonnistui. Itse asiassa jälkikäteen katsottuna ymmärrämme nyt, mitä Nyerere yritti saavuttaa. Ymmärrämme yhä paremmin, mitä Nyererellä oli mielessään, vaikka hän ei elänyt nähdäkseen arvostusta (siitä, mitä nyt näemme).

Nyerereä on arvosteltu myös yhden puolueen valtiosta, joka muutenkin vallitsi useimmissa Afrikan maissa. Tähän päivään asti TANU ja sen seuraaja Chama Cha Mapinduzi (CCM) -puolue ovat hallinneet Tansaniaa keskeytyksettä.

Ajatus yksipuoluevaltiosta oli tuolloin afrikkalainen palaveri, jossa puhutaan ja puhutaan, kunnes päästään yhteisymmärrykseen (etenemistavasta). Näin tapahtui perinteisesti. Afrikassa on nykyään monia poliittisia puolueita, mutta erot ideologiassa tai puolueiden ohjelmissa ovat melko ohuita. Puolueita on monia, mutta pohjimmiltaan ne ovat samoja.

Afrikan silloiset johtajat, Nkrumah, Nyerere, Kaunda ja muut uskoivat panafrikkalaisuuteen. Onko tämäkin jotain, minkä olemme menettäneet Afrikassa?

Tämä (menetys) on osaltaan repimässä meitä erilleen, koska vaikka panafrikkalaisuuden arvo säilyy (afrikkalaisina), (me) olemme itseämme ylittävien prosessien uhreja. Seuraamme järjestelmiä, jotka eivät toimi meille. Kaikki toivo ei kuitenkaan ole menetetty. Meillä on Afrikan unioni (AU), ECOWAS, SADCC ja muut taloudelliset elimet (joissa afrikkalaiset ovat), jotka tekevät yhteistyötä talousrintamalla.

Meidän on aina muistettava, että imperialismi ei nukahtanut sen jälkeen, kun Afrikan maat itsenäistyivät. Se jatkuu eri kasvoilla. Nyt tarvitaan uutta herätystä Afrikan vapauttamiseksi jatkuvasti.

Syy Julius Nyereren autuaaksi julistamiseen: Kuinka pitkällä tämä asia on, tiedättekö?

Kyllä, tiedän. Hän (Nyerere) on Jumalan palvelija. Prosessi on käynnissä, mutta se vie aikaa. Rukoilemme, että tiettynä ajankohtana; hänet autuaallistetaan. Jotkut voimat kuitenkin vastustavat tätä (autuaaksijulistamis)prosessia. Tavallaan tämä on hyvä asia, koska Nyereren ei pitäisi vain kävellä prosessin läpi kuin hän olisi enkeli. (Itse asiassa) Nyereren autuaaksijulistamisen arvostelijat herättävät lisää todistajia ja todistuksia siitä, mitä ja kuka Nyerere oli -ja mitä hän edusti.

Vaikka ei olisikaan kyse autuaaksijulistamisesta, Nyererestä on tulossa jälkikäteen yhä merkittävämpi. Häntä arvostetaan nyt (enemmän kuin koskaan ennen), ei vain Tansaniassa vaan koko Afrikassa.