Taksonomit ovat tunnustaneet suvun käytännöllisesti katsoen yleisesti, vaikkakin erilaisin rajauksin. Vanhemmat suvun kiertokirjoitukset sisälsivät yleisesti suvut, jotka nyt kuuluvat Heliconiaceae- ja Strelitziaceae-sukuihin.

APG III -järjestelmä vuodelta 2009 (ennallaan APG-järjestelmästä vuodelta 1998) luokittelee Musaceae-suvun Zingiberales-järjestykseen yksisirkkaisten (monocots) komeliinien (commelinids) klaadiin.

GeneraEdit

Nykymuodossaan suvussa on kolme sukua. Kaikki suvut ja lajit ovat kotoisin vanhan maailman tropiikista. Suvun suurin ja taloudellisesti tärkein suku on Musa, joka on tunnettu banaanista ja jauhobanaanista. Musa-suku vahvistettiin virallisesti Linnaeuksen Species Plantarum -teoksen ensimmäisessä painoksessa vuonna 1753 – julkaisussa, joka on nykyisen virallisen kasvitieteellisen nimikkeistön alku. Species Plantarum -teosta kirjoittaessaan Linnaeus tunsi omakohtaisesti vain yhden banaanilajin, jonka hän sai henkilökohtaisesti nähdä kasvavan lasin alla George Cliffordin puutarhassa Haarlemin lähellä Alankomaissa.

Suvun oli jo ennen vuotta 1753 kuvannut esi-linnalainen kasvitieteilijä Georg Eberhard Rumphius, ja Linnaeus itse oli kuvannut näkemänsä banaanin nimellä Musa cliffortiana vuonna 1736 (tätä voidaan kutsua ”esi-linnalaiseksi” Linnaeuksen nimeksi). Vuoden 1753 nimitys Musa paradisiaca L. jauhobanaaneille ja Musa sapientum L. jälkiruokabanaaneille viittaa nykyään ennemminkin hybrideihin kuin luonnollisiin lajeihin. Nykyään tiedetään, että useimmat viljellyt siemenettömät banaanit ovat kahden luonnonvaraisen banaanilajin – Musa acuminata ja Musa balbisiana – hybridejä tai polyploideja. Linnaeuksen Musa sapientum on nyt tunnistettu Latundan-lajikkeen hybridiksi (M. × paradisiaca AAB-ryhmä ”Silk”), kun taas Linnaeuksen Musa paradisiacan tiedetään nykyään olevan hybridejä, jotka kuuluvat yleisesti banaanien AAB- ja ABB-lajikeryhmiin. Risteytyminen ja polyploidia aiheuttivat Musa-suvun taksonomiassa paljon sekaannusta, joka selvitettiin vasta 1940- ja 1950-luvuilla.

Taksonomian selvittämisessä Ernest Entwistle Cheesman elvytti vuonna 1947 Horaninowin vuonna 1862 julkaiseman, mutta hyväksymättä jääneen Ensete-suvun nimen.

Musa-sektion Musella Franch. nosti suvun asemaan H.W. Li vuonna 1978 kiinalaiselle lajille Musella lasiocarpa, joka oli alun perin kuvattu Musaan vuonna 1889 ja jonka Cheesman siirsi Enseteen vuonna 1948. Lajissa yhdistyvät Enseten turvonneen varren kaltaiset piirteet ja Musan klooninen kasvutapa. Musellan hyväksyminen on vaihdellut; helmikuussa 2013 World Checklist of Selected Plant Families piti sitä Enseten synonyyminä, muut lähteet kiistävät tämän näkemyksen.