Mansa Musan elämästä ennen vuotta 1312 tiedetään hyvin vähän. Tuona vuonna hän nousi isänsä Abu Bakr II:n seuraajaksi valtaistuimelle ja sai näin mansan perinnöllisen arvonimen. Tämän jälkeen hänestä kerrotaan melko hyvin Pohjois-Afrikan ja Länsi-Sudanin tarikhissa (islamilaisissa aikakirjoissa), jotka kertovat hänen valtakaudestaan kultaisena aikana. Toisin kuin hänen kuuluisa 1200-luvun edeltäjänsä Sundiata, Musa on käytännössä unohdettu malinkien suullisissa traditioissa.

Monien nykyaikaisten kirjoittajien mielestä Musan merkitys Länsi-Afrikan historiassa on liioiteltu sen maineen vuoksi, jonka hän sai todella vaikuttavan pyhiinvaellusmatkansa aikana Mekkaan vuosina 1324-1325. Muitakin Sudanin hallitsijoita oli tehnyt tämän hurskaan matkan aiempina vuosisatoina, mutta Musan karavaanin laajuus ja ylellisyys tekivät Kairossa ja Mekassa vaikutuksen, joka muistettiin vuosikausia. Hänen mukanaan sanotaan olleen 500 orjaa, joista jokaisella oli mukanaan neljän kilon kultasauva, ja 80 kamelia, joilla kullakin oli 300 kiloa kultaa. Kaikki tämä rikkaus käytettiin tai jaettiin almuina arabikaupungeissa.

Tämän äkillisen kultatulvan vaikutus Egyptiin oli inflaatio, joka oli havaittavissa vielä 12 vuotta myöhemmin, kun al-Umari vieraili Kairossa ja kirjasi ylös paljon siitä, mitä nyt tiedämme Musasta ja Malista. Musan Egyptissä luoma maine levisi pian Eurooppaan, ja jo vuonna 1339 Mali ilmestyi maailmankartalle yhdessä Musan nimen kanssa. Seuraavien kuuden vuosisadan ajan eurooppalaiset yhdistivät Malin nimen satumaisiin rikkauksiin.

Pyhiinvaellusmatkan suorittaminen toi Musalle himoitun al-hajjin arvonimen, mutta tämä kokemus opetti hänelle myös paljon ortodoksisesta islamista, ja hän palasi Maliin vahvana haluna uudistaa islamia siellä. Hän toi mukanaan pohjoisafrikkalaisia arkkitehtejä ja oppineita toteuttamaan tätä tehtävää, mutta islam pysyi, kuten ennenkin, kaupunkien uskontona. Valtaosa väestöstä asui maassa, ja he noudattivat edelleen malinkeja uskontoa.

Musa kehitti diplomaattisia suhteita Pohjois-Afrikan valtioihin ja mahdollisti siten Saharan ylittävän kaupan ennennäkemättömän kasvun, joka puolestaan rikastutti ja vahvisti keisarillista hallitusta entisestään. Sisäinen kauppa ja maatalous kukoistivat, ja kuuluisan arabimatkustajan Ibn Battutan Malissa vuosina 1352-1353 havaitsema järjestys ja vauraus johtuivat suurelta osin Musan valistuneesta johtajuudesta aiemmin vuosisadalla.

Kuollessaan vuonna 1337 Musan seuraajaksi tuli hänen poikansa Mansa Maghan (hallitsi vuosina 1337-1341), joka oli hallinnut Musan Mekkaan ja Kairoon suuntautuneen vierailun aikana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.