BRCA1 & BRCA2-geenit: Noin 5-10 prosentilla rintasyöpädiagnoosin saaneista henkilöistä on perinnöllisesti suurentunut riski sairastua tautiin. Lue lisää asiaan liittyvistä geeneistä, erityisesti BRCA-geeneistä – BRCA1 ja BRCA2.

Lisätietoja

Munasarjasyöpä on naisten viidenneksi yleisin syöpä ja yleisin gynekologisten syöpäkuolemien syy. Vuonna 2008 noin 22 000 naisella diagnosoidaan munasarjasyöpä, ja noin 15 500 naista kuolee tautiin. Noin joka 70. nainen sairastuu munasarjasyöpään elämänsä aikana.

Vaikka yleisin tunnustettu tautiin liittyvä riskitekijä on ikääntyminen, muita tautiriskiä lisääviä tekijöitä ovat muun muassa hedelmättömyys, endometrioosi (tila, jossa kohdun limakalvon kudos kasvaa kohdun ulkopuolella) ja vaihdevuosien jälkeinen hormonikorvaushoito. Lisäksi joissakin tutkimuksissa on esitetty – mutta toiset tutkimukset eivät ole vahvistaneet – että avusteisen lisääntymistekniikan, kuten koeputkihedelmöityksen, käyttö voi lisätä naisen riskiä sairastua munasarjasyöpään. On kuitenkin tärkeää huomata, että nämä iästä riippumattomat riskitekijät eivät merkittävästi lisää naisen mahdollisuuksia sairastua munasarjasyöpään, sillä ne nostavat naisen riskitasoa enintään kahdesta kolmeen kertaa suuremmaksi kuin väestössä yleensä.

Munasarjasyövän seulontaa koskevat suositukset on perinteisesti järjestetty jompaankumpaan kahdesta ohjeistuksesta, joista toinen on suunnattu naisille, joilla on keskisuuri riski, ja toinen naisille, joilla on suurentunut riski. Nyt, kun on tunnistettu geenimutaatioita, jotka voivat lisätä naisen mahdollisuuksia sairastua munasarjasyöpään, suurentuneessa riskissä oleville naisille suunnatut ohjeet on jaettu kahteen ryhmään, ja suositukset naisille, joilla on tunnistetun geenimutaation vuoksi selvä perinnöllinen riski sairastua munasarjasyöpään, eroavat suosituksista naisille, joilla on suvussaan esiintynyt tautia. Tämä vaihtelevan riskin käsite on sisällytetty Memorial Sloan Ketteringin nykyisiin suosituksiin munasarjasyövän seulonnasta.

Munasarjasyöpäriskityypit

Naiset, joiden riskitaso on lähellä yleisväestön riskitasoa (suhteellinen riski alle kolminkertainen yleisväestön suhteelliseen riskiin verrattuna)

Tähän ryhmään kuuluvat naiset, joilla on jokin seuraavista:

  • Rintasyöpä, joka on diagnosoitu 41-vuotiaana tai sitä vanhempana ja a) ei ole suvussa esiintynyt rinta- tai munasarjasyöpää tai b) ei ole askenasijuutalaista perimää (itäeurooppalaista juutalaista syntyperää olevat henkilöt Itä-Euroopasta).
  • Aiemmin esiintynyt hedelmättömyys ja/tai avusteisten lisääntymishoitojen, kuten koeputkihedelmöityksen (IVF), käyttö.
  • Aiemmin esiintynyt endometrioosi (tila, jossa kohdun limakalvon kudos kasvaa kohdun ulkopuolelle).
  • Hormonikorvaushoidon käyttö vaihdevuosiin liittyvien oireiden hoitoon.

Naiset, joilla on suurentunut riski* (suhteellinen riski kolmesta kuuteen kertaa suurempi kuin väestössä yleensä)

Tähän ryhmään kuuluvat naiset, joilla on jokin seuraavista:

  • Ensimmäisen asteen sukulaisella (äidillä, sisarella tai tyttärellä) munasarjasyövän sairastaminen.
  • Henkilökohtaisesti sairastettu rintasyöpä ennen 40 ikävuotta.
  • Henkilökohtainen anamneesi rintasyövästä, joka on diagnosoitu ennen 50 ikävuotta, ja yksi tai useampi lähisukulainen, jolla on diagnosoitu rinta- tai munasarjasyöpä missä tahansa iässä.
  • Kahdella tai useammalla lähisukulaisella on diagnosoitu rintasyöpä ennen 50 ikävuotta tai munasarjasyöpä missä tahansa iässä.
  • Askenasijuutalainen perimä ja henkilökohtainen rintasyöpä ennen 50 ikävuotta.
  • Askenasijuutalaista perimää ja ensimmäisen tai toisen asteen sukulainen, jolla on diagnosoitu rintasyöpä ennen 50 ikävuotta tai munasarjasyöpä missä tahansa iässä.

* Nämä arviot on saatu tutkimuksista, joissa geenitestitietoja ei ollut saatavilla. Henkilöillä, jotka täyttävät sukuhistoriakriteerit mutta joiden testit ovat negatiivisia sellaisen geenimutaation suhteen, jonka tiedetään lisäävän alttiutta sairastua tautiin, munasarjasyövän riski voi olla huomattavasti pienempi. Näiden naisten tulisi kääntyä lääkärin puoleen seulontasuositusten saamiseksi.

Naiset, joilla on tunnettujen geneettisten mutaatioiden aiheuttama perinnöllinen riski (suhteellinen riski yli kuusinkertainen verrattuna väestöön yleensä)

Tähän ryhmään kuuluvat naiset, joilla on jokin seuraavista:

  • BRCA1- tai BRCA2-mutaation esiintyminen. BRCA1 ja BRCA2 ovat geenejä, jotka osallistuvat solujen kasvuun, jakautumiseen ja DNA:n vaurioiden korjaamiseen, joita tapahtuu luonnollisesti ihmisen elinaikana. Muuttunut tai mutatoitunut BRCA1- tai BRCA2-geeni lisää syövän kehittymisen todennäköisyyttä. Yleisimmät BRCA-muutoksiin liittyvät syöpätyypit ovat rinta- ja munasarjasyöpä.
  • Epäsuhtaa korjaavan geenimutaation esiintyminen liittyy perinnölliseen syöpäoireyhtymään, joka tunnetaan nimellä Hereditary Non-Polyposis Colon Cancer (HNPCC)/Lynchin oireyhtymä.

Mutaatiot geeneissä, joiden tiedetään lisäävän alttiutta sairastua munasarjasyöpään, selittävät todennäköisesti suuren osan lisäriskistä naisilla, joiden suvussa on todettu munasarja- tai rintasyöpä ennen 50 vuoden ikää. Alustavat todisteet viittaavat siihen, että naisilla, joilla on suvussaan runsaasti rintasyöpää mutta joilla ei ole osoitettavissa olevaa mutaatiota BRCA1- tai BRCA2-geenissä, ei välttämättä ole merkittävästi suurentunutta munasarjasyövän riskiä. Tästä syystä ja nykyisin saatavilla olevien munasarjasyövän seulontatestien rajoitusten vuoksi, joita kuvataan jäljempänä, naisten, jotka kuuluvat suurentuneen riskin ryhmään, olisi harkittava geneettistä neuvontaa ja testausta ennen munasarjasyövän seulonnan tai muiden munasarjasyövän riskin vähentämisstrategioiden aloittamista.

Munasarjasyövän seulontatestit

Määrän testejä on arvioitu mahdollisiksi menetelmiksi munasarjasyövän seulonnassa. Seulontatestejä, joiden käyttöä tukevia kliinisiä testitietoja on eniten, ovat transvaginaalinen ultraäänitutkimus ja seerumin merkkiaineen CA-125 verikoe. (Seerumin merkkiaineet ovat veressä olevia aineita, jotka voidaan havaita verikokeissa). Vähemmän tietoa on saatavilla useista muista seerumin merkkiaineista, joita käytetään yksin tai yhdessä. Äskettäin on myös ehdotettu uudempaa testiä, joka perustuu proteomiikkaan, menetelmään, jossa arvioidaan kymmenien tai satojen pienimolekyylipainoisten proteiinien kuvioita samanaikaisesti.

CA-125

CA-125 on proteiini, jota yli 90 prosenttia pitkälle edenneistä epiteelisistä munasarjasyövistä tuottaa. (Epiteliaalinen munasarjasyöpä on taudin yleisin muoto.) Tämän seurauksena CA-125-proteiinista on tullut eniten arvioitu seerumin merkkiaine munasarjasyövän seulonnassa. Tähän mennessä suurimmassa tutkimuksessa 22 000 vaihdevuosien jälkeistä naista, joilla oli keskimääräinen riski sairastua munasarjasyöpään, valittiin satunnaisesti saamaan joko vuosittainen CA-125-testi tai tavanomainen gynekologinen hoito. Tässä tutkimuksessa naisten, joilla oli CA-125-testien avulla todettu munasarjasyövän esiintyminen, eloonjäämisennuste parani verrattuna naisiin, joilla oli todettu munasarjasyövän esiintyminen ja jotka saivat tavanomaista hoitoa. Vaikka nämä tulokset olivat lupaavia, näiden kahden ryhmän välillä ei ollut eroa munasarjasyövästä johtuvien kuolemantapausten määrässä. Lisäksi, vaikka 8 732 naista seulottiin, vain kuusi munasarjasyöpää havaittiin, joista kolme oli pitkälle edenneessä vaiheessa.

Muut tutkimukset ovat osoittaneet, että CA-125-arvo näyttäisi olevan koholla myös kahdella tai kolmella prosentilla normaaleista vaihdevuosien jälkeisistä naisista. Kun otetaan huomioon tämä seikka ja munasarjasyövän suhteellisen alhainen vuosittainen ilmaantuvuus, seulonta CA-125-testin avulla ei ole ollut riittävän tehokasta, jotta sen laajamittainen käyttö olisi perusteltua. Jotta munasarjasyövän havaitseminen yhdelläkin naisella, joka käyttää CA-125-testiä ensisijaisena seulontamenetelmänä, edellyttäisi 100-150 uuden naisen arviointia ja noin 30 diagnostista toimenpidettä.

CA-125-mittausten käyttökelpoisuuden parantamiseksi munasarjasyövän seulonnassa on ehdotettu menetelmää, jossa keskitytään verenkierrossa olevan CA-125:n pitoisuuden muutokseen ajan mittaan absoluuttiseen arvoon luottamisen sijasta. Tätä lähestymistapaa käytetään parhaillaan Isossa-Britanniassa meneillään olevassa tutkimuksessa, jossa 200 000 naista satunnaistetaan saamaan seulonta CA-125:llä, seulonta transvaginaalisella ultraäänitutkimuksella tai tavanomainen hoito. Tuloksia tästä tutkimuksesta odotetaan vuonna 2012.

Transvaginaalinen ultraäänitutkimus

Montaa kuvantamismenetelmää on arvioitu käytettäväksi munasarjasyövän seulonnassa. Transvaginaalinen ultraääni on johdonmukaisesti osoittautunut lupaavimmaksi kuvantamismenetelmäksi munasarjasyövän rutiiniseulonnassa.

Tässä tähän mennessä suurimmassa tutkimuksessa, jossa arvioitiin ultraääntä munasarjasyövän seulontamenetelmänä, seurattiin 14 469 naista, joista suurimmalla osalla oli keskimääräinen munasarjasyövän vaara, käyttämällä vuosittaista transvaginaalista ultraäänitutkimusta. Kriitikot ovat kuitenkin huomauttaneet, että vain kaksi niistä 11:stä I-vaiheen syövästä, jotka havaittiin transvaginaalisessa ultraäänitutkimuksessa, oli korkean asteen syöpiä (mikä tarkoittaa, että syöpäsolujen kasvuvauhti on aggressiivinen), kun taas kaikki kuusi pitkälle edenneen vaiheen syöpää havaittiin.

Seerumin CA-125 yhdessä transvaginaalisen ultraäänen kanssa

Monissa tutkimuksissa on arvioitu transvaginaalisen ultraäänen ja CA-125:n yhdistettyä käyttöä. Näissä tutkimuksissa on esitetty, että näiden testien yhdistelmä johtaa suurempaan herkkyyteen munasarjasyövän havaitsemisessa, mutta sen hinnalla väärien positiivisten tulosten määrä kasvaa. Käynnissä olevassa eturauhasen, keuhkojen, paksusuolen ja munasarjasyövän seulontatutkimuksessa 28 816 naista valittiin satunnaisesti saamaan vuosittainen transvaginaalinen ultraäänitutkimus ja CA-125-testi. Lisäksi 39 000 naista satunnaistettiin kontrolliryhmään, jossa he saivat vain tavanomaista gynekologista hoitoa. Positiiviset ennustearvot epänormaalin testin osalta olivat yksi prosentti transvaginaalisen ultraäänitutkimuksen osalta ja 3,7 prosenttia CA-125-testin osalta. Kun molemmat olivat epänormaaleja, tämä arvo nousi 23,5 prosenttiin. Lopullisia tuloksia, mukaan lukien seulonnan vaikutus munasarjasyöpäkuolleisuuteen, odotetaan vuonna 2015.

Meidän munasarjasyöpäseulontaohjeemme

Naiset, joiden riski on lähellä yleisväestön riskiä (suhteellinen riski alle kolminkertainen yleisväestön riskiin verrattuna)

  • Munasarjasyövän seulontaa ei suositella. Ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa varten suositellaan vuosittaista gynekologista tutkimusta, johon sisältyy lantion tutkiminen.

Naiset, joilla on suurentunut riski (suhteellinen riski kolmesta kuuteen kertaa suurempi kuin suurella yleisöllä)

  • Ei ole selvää näyttöä siitä, että munasarjasyövän seulonta nykyisin käytettävissä olevilla menetelmillä vähentäisi munasarjasyöpäkuolemien määrää. Jos riskien ja hyötyjen huolellisen harkinnan jälkeen munasarjasyövän seulontaan seerumin merkkiaineilla, kuten CA-125:llä ja/tai transvaginaalisella ultraäänitutkimuksella, halutaan ryhtyä, suositellaan, että tällainen seulonta tehdään tutkimustutkimusten puitteissa, joissa arvioidaan tämän lähestymistavan tehokkuutta.

Myös geneettisestä neuvonnasta voi olla hyötyä tähän ryhmään kuuluville naisille munasarjasyöpä- ja siihen liittyvien syöpien riskin selvittämiseksi paremmin.

Naiset, joilla on perinnöllinen riski (suhteellinen riski yli kuusi kertaa suurempi kuin suurella yleisöllä)

  • Vaikka ei ole selvää, että munasarjasyövän seulonta vähentäisi kuolemantapausten määrää naisilla, joilla on perinnöllinen riski, niiden naisten, joilla on mutaatioita munasarjasyövälle altistavissa geeneissä, tulisi käydä munasarjasyövän seulonnassa, jossa käytetään munanjohtimien transvaginaalisen ultraäänitaajuusmittauksen (transvaginaalinen ultraääni ultraäänitutkimus) ja CA-125-testin yhdistelmää. Naisilla, joilla on mutaatioita BRCA1:ssä tai yhteensopimattomuuden korjausgeeneissä MLH1, MSH2 ja MSH6, tämä seulonta olisi yleensä aloitettava 30-35 vuoden iässä. Naisille, joilla on BRCA2-mutaatioita, munasarjasyövän seulonta olisi aloitettava 35-40 vuoden iässä.

Munasarjasyövän seulonnan rajoitukset, mukaan lukien sekä väärien positiivisten että väärien negatiivisten tulosten huomattavat riskit, huomioon ottaen riskiä vähentävää salpingo-oophorektomiaa (kirurginen toimenpide, jossa poistetaan naisen munasarjat ja munanjohtimet) olisi harkittava, kun naiset, joilla on dokumentoituja perinnöllisiä alttiuksia, ovat päättäneet synnyttää lapsensa.

Lisää lisää munasarjasyövän seulontaa koskevien ohjeistuksiemme taustalla vaikuttavasta tutkimustietoudesta.

By: adminPosted on

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.