Muistopäivä on monille ihmisille kesän alkamisen symboli. Joillekin on nykyään kadonnut sen alkuperäinen merkitys – ja päivä.

Toukokuun 5. päivänä 1868 unionin armeijan veteraanien järjestö – Grand Army of the Republic (GAR) – perusti koristepäivän (Decoration Day) ajankohdaksi, jolloin kansakunta koristaa sodassa kuolleiden haudat kukilla.

Arlingtonin kansallisella hautausmaalla silloinen kongressiedustaja James Garfield puhui juhlallisesta tilaisuudesta. ”Emme tiedä yhtään lupausta, jonka nämä miehet tekivät, yhtään lupausta, jonka he antoivat, yhtään sanaa, jonka he puhuivat; mutta tiedämme, että he kiteyttivät ja täydellistivät yhdellä korkeimmalla teolla miesten ja kansalaisten korkeimmat hyveet. Rakkaudesta isänmaahan he ottivat kuoleman vastaan ja ratkaisivat näin kaikki epäilyt ja tekivät kuolemattomiksi isänmaallisuutensa ja hyveensä”, hän sanoi.

GAR sanoi, että kunniamerkkipäivää tulisi viettää joka vuosi toukokuun 30. päivänä, koska ajoitus sallisi kukkien kukkivan kaikkialla maassa.

Joillakin paikkakunnilla pidettiin vastaavia seremonioita vuodesta 1866 alkaen. 1900-luvun alkuun mennessä seremonioita järjestettiin 30. toukokuuta ympäri maata. Ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen juhlapäivää laajennettiin kunnioittamaan kaikkia amerikkalaisia sodan kuolonuhreja.

Kongressi tunnusti Decoration Dayn liittovaltion juhlapäiväksi vuonna 1938, ja nimi ”Memorial Day” yleistyi toisen maailmansodan jälkeen. Liittovaltion hallitus otti kuitenkin tämän nimen virallisesti käyttöön vasta vuonna 1967.

Vuoden 1968 Uniform Holidays Bill siirsi juhlapäivän toukokuun viimeiseksi maanantaiksi. Alun perin veteraanipäivä oli myös luettelossa hallituksen juhlapäivistä, joiden oli määrä olla aina maanantaina, mutta se siirrettiin takaisin alkuperäiseen päiväänsä 11. marraskuuta vuonna 1978.

Vuosien ajan VFW:n, American Legionin ja Havaijin senaattorin Daniel Inouyen pyrkimykset palauttaa toukokuun 30. päivä eivät onnistuneet. Vuonna 2012 88-vuotiaana kuollut Inouye ei ollut vain kongressin vanhempi jäsen. Hän oli Pearl Harborissa 7. joulukuuta 1941 vapaaehtoisena lääkärinä. Myöhemmin hän värväytyi armeijaan ja menetti käden palvellessaan maataan Italiassa.

Mutta muistopäivän alkuperäisen merkityksen kannattajat väittävät, että sen pitäisi olla aina 30. toukokuuta viikonpäivästä riippumatta, jotta yhä useammat ihmiset muistaisivat, miksi ihmiset tekivät viimeisen uhrauksen kansakuntansa puolesta.