Muisca-sivilisaatio (tai Chibcha-sivilisaatio) kukoisti muinaisessa Kolumbiassa vuosina 600-1600 jKr. Heidän alueensa käsitti nykyisen Bogotán ja sen ympäristön, ja he ovat saaneet pysyvää mainetta El Dorado-legendan alkuperänä. Muiscat ovat myös jättäneet merkittävän taiteellisen perinnön, joka koostuu heidän upeista kultatöistään, joista suuri osa on vertaansa vailla missään muussa Amerikan kulttuurissa.

Yhteiskunta & Uskonto

Muiscat elivät hajallaan olevissa asutuskeskittymissä, jotka levittäytyivät korkeiden Andien tasankojen laaksoihin nyky-Kolumbian itäpuolella. Uskontoon, maatalouteen ja hallitsevaan eliittiin liittyvät tärkeät vuotuiset seremoniat auttoivat yhdistämään näitä eri yhteisöjä. Tiedämme, että tällaisiin seremonioihin osallistui suuri määrä ihmisiä, ja niihin kuului laulua, suitsukkeiden polttamista ja musiikkia trumpeteilla, rummuilla, helistimillä, kelloilla ja ocarinoilla (sipulimaiset keraamiset huilut). Yhteisöjä yhdisti myös kaupankäynti, ja Muisca-kaupunkien välillä liikkui jopa ammattitaitoisia käsityöläisiä, erityisesti kultaseppiä.

Legendaarisen, idästä tulleen ja moraalia, lakeja ja käsityötaitoja opettaneen Bochican perustama Muisca-heimoa hallitsivat päälliköt, joita avustivat hengelliset johtajat. Muiskat hallitsivat ja puolustivat aluettaan muun muassa nuijilla, keihäänheittimillä, nuolilla ja keihäillä. Sotureilla oli myös suojakypärät, panssaroidut rintalevyt ja kilvet. Muisca-heimo otti kukistetuilta vihollisiltaan trofeepäät ja uhrasi toisinaan vankeja rauhoittaakseen jumaliaan. Sodankäynti oli kuitenkin hyvin ritualisoitua ja todennäköisesti pienimuotoista. On runsaasti todisteita siitä, että esimerkiksi kultaa, simpukankuoria, höyheniä, eläinten nahkoja, tupakkaa, suolaa, kokalehtiä ja muita elintarvikkeita kaupattiin Kolumbian naapurikulttuurien, kuten Toliman ja Quimbayan, kanssa. Arvokkaat tavarat olisivat olleet varattuja Muisca-eliitille, samoin kuin metsästys ja liha.

Aurinkoa jumaloivilla Muiscoilla oli myös erityinen kunnioitus pyhiä esineitä ja paikkoja, kuten tiettyjä kiviä, luolia, jokia ja järviä kohtaan. Näille paikoille he jättivät pyhimyslahjoja (tunjos), koska niitä pidettiin porttina muihin maailmoihin. Tärkeimmät Muisca-jumalat olivat auringonjumala Zue ja kuujumalatar Chie. Tiedämme myös Chibchacumista, joka oli metallityöläisten ja kauppiaiden suojelija. Yleisimpiä uhrilahjoja jumalille olivat ruoka-aineet sekä tyypilliset käärmeitä ja litteitä mies-, nais- ja eläinhahmoja esittävät, kultaseoksesta valmistetut tunjo, jotka sijoitettiin pyhiin paikkoihin. Tällaisiin uskonnollisesti merkittäviin paikkoihin saatettiin myös haudata yhteiskunnan eliitin jäseniä, jotka ensin kuivattiin ja sitten käärittiin moniin kerroksiin hienoja tekstiilejä, ja lopuksi heidät asetettiin hautaan istumaan virka-asemalleen, pienelle jakkaralle eli tiangalle, ja heidän elämässään nauttimiensa arvokkaiden tavaroiden ympäröimänä.

El Dorado

Muiskat ovat nykyään tunnetuimpia El Doradon eli ”Kullatun” legendasta. Guatavita-järvellä pidetyssä Muisca-seremoniassa, joka oli itse asiassa vain yksi monista erilaisista, hallitsija päällystettiin kultapölyllä, joka sitten soudettiin lautalla järven keskelle, jossa hän hyppäsi veteen rituaalisena puhdistus- ja uudistamistapahtumana. Muiscan alamaiset heittivät seremonian aikana järveen myös arvoesineitä, ei vain kultaa vaan myös smaragdeja.

Espanjalaiset antoivat tämän tarinan kuultuaan mielikuvituksensa ja kullanhimonsa loikata todellisuuden rajoja pidemmälle, ja pian syntyi legenda kullan varaan rakennetusta mahtavasta kaupungista. Luonnollisesti, koska sitä ei koskaan ollutkaan olemassa, kaupunkia ei koskaan löydetty, ja järvikin on itsepäisesti kieltäytynyt paljastamasta salaisuuksiaan vuosisatojen aikana tehdyistä useista kalliista yrityksistä huolimatta.

Muisca-taide

Muisca-taiteessa esiintyvät hahmot ovat usein muodonmuutoksia tekeviä, esimerkiksi mies, jolla on linnun elementtejä, jotka saattavat edustaa shamaanien hallusinatorisia näkyjä, jotka ovat aiheutuneet kokan lehtien tai yopon (murskattujen siementen) nauttimisesta. Myös eläimet, kuten lepakot, kissaeläimet, käärmeet, alligaattorit ja sammakkoeläimet, olivat suosittuja aiheita. Muiskat eivät rajoittaneet taiteellista tuotantoaan kultaan, vaan loivat myös hienoja tekstiilejä, jotka olivat villaa tai puuvillaa, ja jälkimmäisiä voitiin myös maalata.

Tyypillisiä muiskamalleja ovat spiraalit ja muut geometriset, toisiinsa lomittuvat muodot. Lisäksi tuotettiin keramiikkaa (myös savihahmoja) ja veistettyjä puolijalokiviä. Muisca-naiset eivät olleet vain taitavia kankaankudojia, vaan he olivat yhtä taitavia myös korinkudonnassa ja höyhenenkudonnassa. Useimmat esimerkit on löydetty haudoista, joten ne välttyivät 1500-luvun alkupuolella jKr. tulleiden eurooppalaisten valloittajien ja myöhempien haudanryöstäjien ahneudelta.

For the Muisca, kulta oli tosin valintamateriaali, sillä sitä arvostettiin sen kiiltävien ja muuntavien ominaisuuksien sekä sen yhteyden vuoksi aurinkoon. Sitä ei käytetty valuuttana vaan pikemminkin taiteellisena välineenä. Kultaa louhittiin paljastuneista suonista ja kaivettiin vuoristojoista. Kullasta ja sen seoksesta tumbagasta (kullan ja kuparin sekoitus, jossa on pieniä määriä hopeaa) valmistettiin tunjoja, kuten hahmoja ja naamioita, kokasäiliöitä (poporos), joissa oli kalkkikupareita, ja myös hienoja koruja – tyypillisesti rintakoruja, korvakoruja ja nenänastoja. Muisca-kultasepät käyttivät työssään monenlaisia tekniikoita, kuten kadotetun vahan valamista, kaksiväristä kultaa, repoussè-käsittelyä, juottamista, rakeistamista ja filigraaneja. Kultaa valmistettiin myös ohuiksi levyiksi vasaroimalla pyöreillä kivialustoilla tai veistetyillä kivimuotilla kivestä tai metallista valmistetulla soikealla vasaralla.

Ehkä yksi hienoimmista Muisca-kappaleista ja vankka todiste El Dorado-seremoniasta on kultaseoksesta valmistettu lautta, jonka päällä seisoo hahmoja, joista toinen on kookkaampi ja päähine päässään, ja se on epäilemättä ”kullattu”. Se löydettiin luolasta Bogotán läheltä, ja se oli tunjo. Teos on kooltaan 10 x 20 cm ja päähahmo on 10 cm korkea, ja se on nyt monien hienoimpien säilyneiden Muisca-kappaleiden ohella Banco de la Repúblican Museo del Oro -museossa Bogotassa, Kolumbiassa.